15-vuotiaan Elisan päiväkirja paljasti itsemurhan syyn - Kotimaa - Ilta-Sanomat

15-vuotiaan Elisan päiväkirja paljasti itsemurhan syyn

15-vuotias tyttö kärsi hiljaa eikä kertonut kiusaamisestaan kenellekään ennen kuin ahdistuneena riisti oman henkensä.

7.3.2012 19:29 | Päivitetty 7.3.2012 20:38

15-vuotiasta Elisaa kiusattiin koulussa rajusti. Ivaa, nimittelyä, lopulta myös fyysistä väkivaltaa. Elisa ei ikinä kertonut kiusaamisesta vanhemmilleen vaan yritti kestää, ottaa lyönnit ja potkut vastaan. Lopulta nuoren tytön voimat loppuivat.

"En mä jaksa tätä. En oikeestaan jaksas enää koko saatanan elämää. Tällasta tää nyt sit on, eikä se muutu mihinkää", Elisa kirjoitti päiväkirjaansa.

Vuosi sitten 15-vuotias nuori päätyi lopettamaan oman elämänsä. Jäljelle jäi tytön päiväkirja, josta hänen vanhempansa viimein saivat lukea koko tarinan siitä, mitä tytär oli viimeisinä vuosinaan saanut kestää.

Kirjailija Minttu Vettenterä on kirjoittamassa Elisan tarinaa kirjaksi. Tulevasta kirjasta kertoi ensimmäisenä MTV3. Projekti alkoi viime kesänä, kun Vettenterän ja Elisan isän yhteinen tuttu johdatteli toisensa vuosia sitten tunteneet kirjailijan ja lapsensa menettäneen miehen keskustelemaan keskenään.

-Isällä oli toive, että hän saisi asiaa puhuttua ja tuotua julki, että ihmiset alkaisivat ajatella, kertoo Vettenterä.

Joskus vielä kaduttaa -nimellä liikkuva kirja on vaiheessa eikä julkaisupäivää ole vielä päätetty, mutta kirjailija kertoo puhuneensa asiasta kustantajansa kanssa viimeksi tänään keskiviikkona.

Sen sijaan tulevan kirjan ympärille syntynyt Facebook-yhteisö Enkeli-Elisa on kerännyt joulukuusta lähtien jo 15 000 seuraajaa. Myös Elisan vanhempien kirjoittama blogi ja kirjailijan verkkosivustollaan julkaisemat otteet Elisan päiväkirjasta ovat herättäneet suurta kiinnostusta - ja tavoittaneet kohderyhmänsä.

-Tämä on hemmetin tärkeä aihe, ja on ollut ihanaa nähdä, miten ihmiset ovat ottaneet Elisan tarinan sydämelleen ja halunneet lähteä toimimaan, Vettenterä sanoo.

Herätys, vanhemmat

Elisan traagisen tarinan julkaisemisella on tarkoitus herättää suomalaiset jälleen muistamaan kuinka tärkeää kiusaamiseen on puuttua. Vettenterä on syystäkin tyytyväinen.

-En tiedä, onko kyse siitä, että Elisa kaikessa äärimmäisyydessään on antanut jutun, joka jää mieleen. Julkaisemme tänään myös kiusauksen vastaiseen projektiin liittyvän nettisivuston. Olen kerännyt sitä varten valtavasti linkkejä kiusaamistarinoista, jotka ovat toinen toistaan hurjempia ja raaempia - ja joita ei saisi olla.

Kiusaaminen nousee otsikoihin tuon tuosta, vaan ei lopu. Mistä se johtuu?

-Ihmiset turtuvat. Tarinat järkyttävät 10 minuuttia ja unohtuvat.

-Voidaan miettiä, mikä on vanhempien vastuu ja kuinka kauan lasta saa rääkätä ennen kuin siihen puututaan.

Vettenterä haluaa muistuttaa vanhempia siitä, että pieni ele saattaa tehdä lapsen mielessä suurta tuhoa.

-On äärimmäisen tärkeää säilyttää keskusteluyhteys, että lapsi kertoo asioistaan. Aikuisen pitää puuttua siinä vaiheessa, kun lapsi tulee ensimmäisen kerran sanomaan, että häntä kiusataan.

-Tuleeko lapsi kertomaan enää toista kertaa, jos hänelle kerran kohauttaa harteitaan  ja sanoo, että "koita vaan kestää"?

Vettenterän mukaan kiusaamisessa tärkein mittari on se, miltä kiusatusta tuntuu.

-Jos se tuntuu pahalta, siihen pitää puuttua. Herkällä pitäisi olla oikeus olla herkkä.

Masennus katkaisi opinnot

Vettenterää itseään kiusattiin koulussa jo ensimmäiseltä luokalta lähtien. Kahdeksannella luokalla hänen oli vaihdettava koulua, kun kiusaajien toiminta muuttui yhä vain rajummaksi ja raaemmaksi.

-Oli pahoinpitelyitä ja tilanne meni siihen, että porukka kävi talomme rappukäytävässä huutamassa tappouhkauksia.

-Olin aika avoin ja tunneherkkä, Vettenterä sanoo.

Peruskoulun jälkeen hän aloitti lukion, mutta joutui pian lopettamaan sen kesken sairastuttuaan pahaan masennukseen ja paniikkihäiriöön.

-Kovapäinen kun olen, kävin kolmena päivänä yrittämässä uudelleen, mutta ei siitä tullut mitään.

Vettenterä uskoo, että koko peruskoulun kestänyt kiusaaminen on yksi suurista syistä sairastumisen taustalla. Viimeiset 10 vuotta hän on ollut kotona kolmen lapsensa kanssa ja kirjoittanut yhteensä kuusi kirjaa, joista yksi käsittelee masennusta.

Toivo elää

-Kirjan tekeminen on ollut hyvin erilainen ja erikoinen, raskas prosessi. Ei ole ollut kovin montaa kertaa, että olen kirjoittanut ilman, että itken.

Tekstiä on käyty moneen kertaan läpi Elisan vanhempien kanssa. Vettenterän mukaan kirjasta haluttiin tehdä sellainen, että se sopii nuorten lukemiseksi.

-Saimme jonkin aikaa sitten yhdeltä nuorelta tytöltä postia. Häntä oli kiusattu pitkään ja hän oli pohtinut itsemurhaa. Hän kuitenkin kertoi, että kun hän oli lukenut Elisasta ja Elisan vanhempien surusta, hän päätti kertoa äidilleen kiusaamisesta ja luopua itsetuhoisista ajatuksista.

-Jo se, että olemme pystyneet pelastamaan edes yhden nuoren hengen, on täyttänyt tavoitteemme.

Elisan tarinasta kertoo lisää keskiviikon 45 minuuttia -ohjelma MTV3-kanavalla tänään kello 20.

Täsmennys, 8.3.2012:

Elisan päiväkirjojen aitous tai fiktiivisyys on herättänyt keskustelua. Projektin tekijät määrittelevät projektin verkkosivulla asian näin:

Kun projekti lähti liikkeelle, ensimmäinen ajatus oli, että Elisan päiväkirjoja ei tulla julkaisemaan sellaisinaan. Koska päiväkirjamerkinnät koettiin kuitenkin hyvänä tapana välittää nuoren tunteita, syntyi Elisan fiktiivinen päiväkirja, joka sinällään kertoo Elisan päiväkirjamerkintöjen kuvaamista tapahtumista ja muista tosielämän kiusaustilanteista, mutta jotka on kuitenkin kirjoitettu kaunokirjalliseen muotoon aikuisen ihmisen toimesta.

Päiväkirjamerkinnät netissä ovat siis Minttu Vettenterän kirjoittamia, mutta tunteet ja tapahtumat todellisia.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?