Kotimaa

Kenraali Sutela muisteli IS:lle: Näin purin salaperäisen radiomiinan

Julkaistu:

Tänään kuollut puolustusvoimien entinen komentaja, kenraali Lauri Sutela kertoi sotavuosistaan Ilta-Sanomien Jatkosota-lehdessä keväällä.
Pasi Jaakkosen jutussa "Säkkijärven polkka pelasti Viipurin" Sutela kuvaili, kuinka hän 22-vuotiaana luutnanttina purki puna-armeijan salaperäisen radiomiinan.

Julkaisemme jutun alla kokonaisuudessaan:

Säkkijärven polkka pelasti Viipurin

Oudot räjähdykset olivat alkaneet vavisuttaa Viipuria pian sen jälkeen, kun Karjalan pääkaupunki oli 29. elokuuta 1941 vallattu suomalaisille. Viipurin Posti- ja lennätinlaitoksen talossa tapahtui iso räjähdys, Linnansilta lensi ilmaan ja SOK:n mylly koki saman kohtalon.

Rakennusten lisäksi myös strategisesti tärkeissä kohteissa räjähteli. Suomalaisten hallussa olevat Vuoksea ylittävät sillat Jääskessä ja Antreassa olivat pari päivää aikaisemmin räjähtäneet, vaikka suomalaiset pioneerit olivat mielestään poistaneet niistä räjähteet jo pari viikkoa aikaisemmin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

22-vuotias pioneeriluutnantti Lauri Sutela sai tehtäväkseen selvittää selittämättömien räjähdysten syytä.

- Se tuli minulle, koska pioneeripataljoonan komentajalla ei ollut pioneerikoulutusta, kenraali Lauri Sutela, 92, sanoo vaatimattomasti.

Vaikka tapahtuneesta on kulunut 70 vuotta, tapaus on tuoreena mielessä.

- Olihan se mieleen painuva asia. En minä tiennyt, mistä oli kyse, sitä piti alkaa selvittää.

Siltojen räjäyttämisen Sutela kyllä tunsi, sillä hän oli välirauhan aikana panostanut kaikki isot sillat Imatraa, Vuoksenniskaa ja Ruokolahtea myöten. Hetken tuumailtuaan hän päätti aloittaa Jääsken sillasta, joka oli enää epämääräinen kasa romua.

Selvitystyö näytti toivottomalta, muu ryhmä jäi sinne tutkimaan ja minä jatkoin alaspäin Kuorekosken sillalle.

Jokin sanoi Sutelan mielessä, ettei sitä romukasaa kannata pöyhiä.

- Päätin jatkaa alaspäin Kuukaupin sillalle. Siellä oli edellisenä päivänä räjähtänyt.

Vahva räjähdys oli vaatinut viiden sillanraunioiden päällä liikkuneen upseerin hengen.

Sutela terästi ajattelunsa. Hän kuvitteli itsensä vihollisen pioneeriksi: mihin hän itse asettaisi räjähteet?

Maatuen viereen! Sillan toinen maatuki oli eilen räjähtänyt, vaikka suomalaiset olivat sillä kohdalla kaivaneet.

Sillan toisen pään maatuen kohdalla oli roskia. Kaiken kukkuraksi joku venäläinen oli käynyt ulostamassa kasan päälle.

- Se oli niin typerä yritys, että se suorastaan osoitti paikan.

Sutela määräsi miehen kaivamaan juuri siltä kohdin. Kun maata oli nostettu pois puoli metriä, kaivajan lapio osui lankkuun.

Sutela komensi muut kauemmaksi ja laskeutui itse kaivantoon. Hän nosti lautakantta varovasti joka puolelta. Se ei ollut ansoitettu.

Kun kansi nostettiin pois, sieltä paljastui trotyyliä isoina kimpaleina.

- Näytti kun olisi autosta kipattu.

Sutela laskeutui nallitettujen räjähdysainekappaleiden päälle. Aseina olivat sivuleikkurit, pistooli ja puukko.

Syvällä kaivannossa hän oli kuin ladatun tykin putkessa.

Raksuttiko jossain ajastinlaite? Oliko kaivannossa ansa? Vai räjäyttäisikö panoksen joku, joka parhaillaan jostain seurasi miinan purkamista? Sitä kukaan ei tiennyt.

- Kun katsoin ylös kaivannosta, taivas näkyi pienenä jossain ylhäällä. Mietin, että mitenköhän korkealle sitä lentäisi.

Sutela keskittyi, terästi aistinsa. Kädet eivät saaneet täristä, pienikin virheliike saattoi olla viimeinen.

- Oli pakko pysyä rauhallisena.

Sutela katkoi nopeaan tahtiin johtimet ja veti sähkönallit irti.
Sitten hän viilsi puukolla halki erikoisen, mustan kumisäkin.

- Siellä oli kaksi metallilaatikkoa, joita en tuntenut. Ne nostettiin ylös.

Sutela huokaisi helpotuksesta. Miina oli nyt vaaraton.

Pioneerit nostivat kaivannosta 600 kiloa trotyyliä.

Ongelma oli kuitenkin vasta osaksi ratkaistu, sillä salaperäisten laatikkojen merkitystä ei ymmärretty. Ne lähetettiin pikakyydillä tutkittavaksi Mikkeliin.

Päämajan viestiosaston radiotoimiston päällikkö
Jouko Pohjanpalo sai tutkittavakseen Sutelan nostamat laatikot. Selvisi, että ne muodostivat entuudestaan tuntemattoman aseen, radioaalloilla laukaistavan miinan koneiston.

Laatikossa oli sähköllä käyvä kellokoneisto, joka aktivoi joka viides minuutti miinan radiovastaanottimen. Kun venäläinen radioasema jossain ehkä satojen kilometrien päässä lähetti samaan aikaan tiettyä kolmisointua tietyssä järjestyksessä, alkoivat vastaanottimen ääniraudat värähdellä. Ne kytkivät miinan laukaisureleen ja sitten...räjähdys!

Viisi päivää Kuukaupin sillan mystisen räjähdyksen jälkeen suomalaiset olivat ratkaisseet miinan toimintaperiaatteen.

Mutta kuinka paljon niitä oli piilotettu eri puolille Viipuria ja Kannasta? Miten mahdollisesti jopa sadat miinat tehtäisiin vaarattomiksi?

Pohjanpalon ehdotuksesta päätettiin aloittaa yksi jatkosodan erikoisimmista operaatioista eli sodankäynti radioaalloilla.

Vielä samana päivänä Lappeenrannasta ajettiin Viipurin Papulanlahden rantaan Yleisradion lähetinauto ja korkeajännitepylväästä tehtiin lähetinmasto.

Kannaksella alkoi nyt elektroninen sodankäynti. Suomalaisten vastatoimenpide oli soittaa hanurivirtuoosi

Viljo Vesterisen vuonna 1939 levyttämää "Säkkijärven polkkaa", jossa arveltiin olevan niin paljon sointuja, että ne sotkevat miinojen ääniraudat niin, että ne eivät voi ottaa vastaan räjäytyskomentoa. Ei itse kappaleessakaan ollut vikaa: rempseänä tehtäväänsä mitä sopivin.

Neuvostoliittolaisten vastatoimenpidettä ei tarvinnut odottaa kauan. Kolme päivää myöhemmin he alkoivat lähettää vahvalla kymmenen kilowatin tehoisella lähettimellä (saunan sähkökiukaan teho on noin 6 KW) kolmisointuja jatkuvasti eetteriin. Nyt kysymys oli siitä, jaksaako Viipurissa Säkkijärven polkkaa soittava yhden kilowatin lähetysauto peittää alleen venäläisten radiolähetykset.

Päämaja käski aloittaa Säkkijärven polkan soittamisen myös Helsingistä. Aunuksen radion lähetysauto määrättiin Kannakselle ja soittamaan tueksi Georg Malmstenin "Saariston Sirkkaa".

Jatkuva Säkkijärven polkan soittaminen alkoi ihmetyttää suomalaisia. Suurelle yleisölle ei kerrottu käynnissä olevasta operaatiosta.

Selitykseksi kerrottiin, että ei-kenenkään-maalle oli jäänyt yksinäinen radioasema, joka omia aikojaan soitti levyjä eikä sitä saatu hiljennettyä.
Suomalaiset laskivat radiomiinojen paristojen kestävän korkeintaan kolme kuukautta. Varmuuden vuoksi häirintää jatkettiin kuitenkin helmikuun 1942 alkuun asti.

Säkkijärven polkkaa ehdittiin soittaa 1500 kertaa ennen kuin radiomiinat olivat tulleet vaarattomiksi. Operaatio onnistui, sillä häirinnän alkamisen jälkeen yksikään radiomiina ei räjähtänyt. Se säästi Kannaksen ja Viipurin suurelta tuholta. Yksin Viipurista löydettiin yli 4000 kiloa trotyyliä, joka oli tarkoitettu radiomiinalla räjäytettäväksi.
Ensimmäisen radiomiinan löytänyt Lauri Sutela sai palkinnoksi korkean arvomerkin, 3. luokan Vapaudenristin miekkojen kera.

Myöhemmin Sutela loi merkittävän uran ja kohosi Puolustusvoimien pitkäaikaisimmaksi komentajaksi. Hän toimi tehtävässä 1974-83, johon aikaan sisältyi Neuvostoliiton ankara painostus yhteisten sotaharjoitusten aloittamiseksi.

Näiden painostusyritykset kilpistyivät Sutelaan. Radiomiinan purkajan hermo kesti myös suurvallan paineen edessä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt