Suomalainen säästelee sanoja kuolinvuoteellakin

Julkaistu:

Monet suurmiehet muistetaan kuuluisista viimeisistä sanoistaan. Ludwig van Beethovenin, jonka väitetään tokaisseen ennen viimeistä henkäystään mahtipontisesti: "Taputtakaa, ystäväni, näytelmä on päättynyt".

Juroina tunnetut suomalaiset sitä vastoin eivät juurikaan puhu eivätkä pukahda lähdön hetkellä.

Aikakirjat tietävät suomalaisten suuruuksien viimeisistä sanoista vain vähän. Tunnetuin lausahdus lienee kansalliskirjailija Aleksis Kiven "Minä elän".

Kuoleman kanssa päivittäin tekemisissä olevat ihmiset tietävät, että tosielämässä kuolema on yleensä rauhallinen, hiljainen hiipuminen, joka ei ole läheskään yhtä dramaattista kuin elokuvissa ja kirjallisuudessa.

- Sitä harvemmin sattuu, että joku sanoisi mitään ikimuistoista viimeisellä hetkellä. Suurin osa ei sano mitään, vaan vetää viimeisen henkäisynsä, sanoo saattohoitoa antavan Terhokodin johtaja, ylilääkäri Juha Hänninen.

Hännisen mukaan kuolemaan liittyy usein hellyyttä ja haikeutta. Suuret viisauden sanat on lausuttu usein jo aiemmin.

- Nyt tämä tässä loppuu, ja koittakaa pärjätä. Harva näin sanoo, mutta ajatus on se, ettei kuolevan ihmisen tarvitse siitä ahdistua, etteivät heidän jälkeensä jäävät ihmiset pärjäisi.

- Me ihmiset haluaisimme, että kuollessa meitä muistettaisiin ja surtaisiin, mutta ei niin paljon, että se haittaisi kohtuuttomasti meidän läheisten elämää jatkossa, Hänninen sanoo.

Suomessa vietetään pyhäinpäivää 31. lokakuuta. Siitä on muodostunut yleinen vainajien muistopäivä.

Kuuluisia viimeisiä sanoja

"Kotiin palatsiin kuolemaan..."

Aleksanteri II

"Taputtakaa, ystäväni, näytelmä on päättynyt"

Ludwig van Beethoven

"Tarina on päättynyt"

Keisari Augustus

"Minulla on ollut helvetin hauskaa ja olen nauttinut joka minuutista"

Näyttelijä Errol Flynn