"Huumepoliisien sotkut eivät ole syöneet luottamusta"

Julkaistu:

Paljon julkisuutta saaneet virkarikosepäilyt eivät ole nakertaneet kansalaisten luottamusta poliisiin instituutiona. Näin uskovat imagotutkijanakin tunnettu viestinnän professori Erkki Karvonen ja pitkän linjan rikostoimittaja Mika Mölsä.

Esimerkiksi toissa vuonna 84 prosenttia suomalaisista tunsi hyvin suurta tai melko suurta luottamusta poliisiin. Jos notkahdusta on tapahtunut viime aikoina, se olisi prosenttiyksiköiden luokkaa, arvioi Karvonen. Odotuksena on, että poliisien pitää olla lainvalvojina erityisen esikuvallisia lainnoudattajia.

- Henkilökohtaisesti odotan, että lakia noudatetaan ja toimintatavat kestävät kriittisen tarkastelun. Nämä ilmitulleet tapaukset eivät ole sillä tavalla vakavia, että ne horjuttaisivat luottamusta poliisiin, toteaa puolestaan Mölsä.

Helsingin huumepoliisin juttu liittyy muun muassa väitteeseen, että poliisi olisi varoittanut huume-erän vastaanottajaa tai ainakin sellaista olisi pitänyt epäillä. Keskusrikospoliisin tapauksessa on kyse siviilin käytöstä valeosto-operaatiossa.

Netissä villejä näkemyksiä

Lisämausteen rikosepäilyjen käsittelyyn tuo internet ja eritoten sosiaalinen media. Niissä kenen tahansa on helppo keskustella mistä tahansa.

- Ihmisillä on sananvaltaa, sananvapautta, ja äänten moninaisuutta tulvii nettiin. Huono puoli on se, että netissä voi päästellä mitä tahansa ja keskustelu saattaa olla vessan seinään kirjoittelun tasoa, Karvonen sanoo.

Huumepoliisien juttu lähti liikkeelle kohulla. Tutkinnanjohtajana toiminut valtionsyyttäjä väläytti, että kyseessä olisi itsenäisyyden ajan vakavin poliisiin kohdistuva rikosepäily.

Tietoa tihkui sieltä täältä, ja puhuttiin jopa vinkkimiesten suosimisesta. Syytteissä tällaisesta ei mainittu.

Keskustelupalstoilla juttu elää omaa tarinaansa. Osa kommentoijista on harhautunut raiteilta, mistä Mölsä on huolissaan.

- Joidenkin mielestä huumepoliisi on suurin rikollinen ja suunnilleen pyörittää huumekauppaa Suomessa.

Kaikki kirjoittelijat eivät pidä pahana, vaikka poliisi hyvän asian puolesta hieman eksyisikin lain väärälle puolelle. Sama ilmiö on havaittavissa useista amerikkalaisissa sarjoista ja elokuvista, joissa lain rajoja puskeva poliisi esitetään eräänlaisena sankarina.

Korruptio on asia erikseen. Karvonen arvioi, ettei sitä annettaisi anteeksi.

Poliisi vuorostaan suurennuslasin alla

Kävipä oikeusjutuissa miten tahansa, joidenkin poliisien tai osastojen maine on saattanut jo tahriintua.

- Vaikka myöhemmin huomattaisiin, että kaveri on syytön, kohu ehtii jättää joitain jälkiä maineeseen. Esimerkiksi Alpo Rusin tapauksessa tulee ensimmäisenä mieleen vakoiluepäily, Karvonen sanoo.

Mölsä on seurannut oikeusasioihin liittyvää keskustelua aitiopaikalta pitkään. Hän ei pidä 2000-luvulla esiin nousseita poliisitoiminnan laillisuuteen liittyviä juttuja pahana.

- Yhteiskunnassa on ammattikuntia ja instituutioita, jotka vuorollaan joutuvat suurennuslasin alle. Kymmenen vuotta sitten se oli korkein oikeus ja nyt poliisit.

Mölsän mukaan poliisin toiminta on antanut tilaa kritiikille, koska kaikkia uusia menettelytapoja ei ole säännelty ajoissa riittävän yksityiskohtaisesti. Lisäksi suhtautuminen poliisiin on muuttunut vuosikymmenten takaisesta.

- Aiemmin poliisi oli suurempi auktoriteetti. Sitä kunnioitetaan edelleen, mutta nyt asioihin rohjetaan puuttua.

Karvosen mukaan demokraattisen valvonnan kannalta on hyvä, että poliisin toiminnan pelisäännöt ovat tulleet julkisemmiksi. Salainen ja läpinäkymätön herättäisi epäilyksiä.