Kotimaa

Jani Toivola muistelee lapsuuttaan: Kiusaaminen sai pohtimaan erilaisuuttani

Julkaistu:

Idols-juontaja Jani Toivola, 31, ei koskaan tutustunut kenialaiseen isäänsä, mutta sattumien kautta hänelle löytyi veli. Tieto sai Janin pohtimaan myös syvemmälti lapsuuttaan Suomessa värillisenä pikkupoikana.

IS julkaisee Jani Toivolan haastattelun nyt myös netissä osana koulujen Sanomalehti opetuksessa -viikkoa. Aiemmin haastattelu on julkaistu IS:n viikonvaihdeliitteessä.

Pari vuotta sitten Jani Toivola sai äidiltään puhelun kesken ravintolaillan. Äiti kertoi Janille hätkähdyttävän uutisen. Hänelle oli löytynyt ennen tuntematon velipuoli.

Idols-juontajana koko kansan tuntemaksi tullut Jani sai kuulla, että hänellä on Saksassa 26-vuotias veli, jolla on sama isä kuin hänellä. Siis isä, jonka liikkeistä hän ei ollut kuullut lähes 30 vuoteen.

Äitikään ei tiennyt mitään veljestä eikä siitä, oliko Janin isä enää elossa. Mutta sitten Saksasta soitettiin ja kysyttiin, onko hänellä poika nimeltä Jani ja onko Harry Vinsent Mapesa pojan isä. Kyllä on.

Tutustuminen johti lopulta siihen, että Jani ja Daniel-veli tekivät yhteisen matkan Keniaan Webuyen kaupunkiin, josta heidän isänsä on kotoisin. Mutta ennen kaikkea uutinen veljestä sai Janin pohtimaan isäänsä ja lapsuuttaan.

Kaksivuotiaana Jani Toivola asui suomalaisen äitinsä kanssa Tanskassa. Kenialainen isä ei koskaan asunut samassa kodissa, mutta kävi joskus Ruotsista katsomassa poikaansa. Kun äiti ja Jani muuttivat Helsinkiin, yhteys isään katkesi

Elettiin vielä aikaa, jolloin tummaihoinen Jani näytti kovin erilaiselta kuin muut pienet pojat Suomessa - vaikka ei hän sitä itse ymmärtänyt.

- Ei silloin käyty keskustelua, millaista ihonväriltään erilaisella ihmisellä on kasvaa Suomessa. Ulkopuolista apua ei kauheasti ollut, keskityttiin vaan siihen elämään, Jani kertoo.

Isästään hän sai lapsuutensa aikana tietää vain sen vähän, mitä äiti pystyi kertomaan. Eikä Jani juuri kysellyt. Jossain vaiheessa hän kuitenkin alkoi kehitellä tarinoita ja kertoa ihmisille isän matkoista. Tarinat lähtivät lentoon ja elivät lopulta omaa elämäänsä. Äidiltä piti välillä tarkistaa, mikä olikaan totuus.

- Aika harvoin häntä kuitenkin mietin, koska mulla oli äiti, isäpuoli ja siskot. Ei minulta puuttunut mitään palasta.

Kuitenkin joskus tiukimmilla hetkillä, kun Jania kiusattiin erilaisen ulkonäön takia, hän toivoi kenialaista isäänsä apuun.

- Ajattelin, että selvä, mä lähden sitten mun isän luo Afrikkaan. Se oli sellainen lapsenomainen pakokeino. Tuli olo, että kukaan muu ei voisi auttaa minua tässä asiassa.

Vasta kiusaamisen myötä Jani alkoi itse ajatella erilaisuuttaan.

- Ulkopuolisten kommenteista tajusin, että erotun tästä joukosta. Toisaalta, olen tokaluokkalaisesta asti ollut lapsi, joka on tanssinut, näytellyt ja tehnyt kouluun kaikkia esityksiä. Yhdeksänvuotias poika, joka tanssii tyttöjen kanssa showtansseja, ei ehkä ole niin kovassa huudossa ylipäätään, Jani huomauttaa huvittuneena.

Kahdeksannella luokalla Jani muistaa pitäneensä itsenäisyyspäivänä koulussa satapäiselle joukolle puheen siitä, ketkä kaikki voivat olla suomalaisia. Nyt jälkikäteen hän pitää puhettaan naiivina, mutta harva sen ikäinen on joutunut pohtimaan samalla tavalla erilaisuutta.

Tänä päivänä jotkin kokemukset jo naurattavat. Kouluaikana harrastelijateatterin ohjaaja päätti, että sinä syksynä tehdään näytelmä nimeltä Leroy, pieni neekeripoika.

- Minä tietenkin esitin Leroyta. Ja mun äitiä esittäneen tyttöraukan naama lankattiin kenkälankilla mustaksi, Jani hörähtää.

Ihonvärinsä takia Jani Toivola on kokenut asioita, joita muiden on vaikea ymmärtää. Ja erilaisuudesta pitää hänen mielestään puhua. Janikin tahtoisi kuulla, minkälaista on esimerkiksi arki pyörätuolissa.

- Ei senkään ihmisen elämä ole loputtomasti helvettiä, mutta varmasti on niitäkin hetkiä, jolloin ei mene hyvin tai kokee vääryyttä.

Onko isänsä hylkäämä ja kiusaamista kokenut poika sitten jollain tavalla katkera isälle? Tätä kysymystä Jani joutuu miettimään tovin.

- En suoranaisesti, koska minulla ei ole mitään muistikuvaa hänestä. Hän on silloin henkilö, jota on kauhean vaikea kaivata, koska sitä ihmistä ei tiedosta millään tavalla.

- Kyllä kiusaamishetkinäkin olen ollut enemmän katkera niille ihmisille tai tälle iholle, Jani Toivola sanoo ja taputtaa käsivarttaan.

Saksasta löytyneen veljensä kautta Jani sai vasta vähän aikaa sitten tiedon, että isä on kuollut. Tämä oli selvinnyt, kun Daniel-veli oli käynyt setänsä kanssa Keniassa.

Danielilta Jani sai nähtäväkseen myös videoita sedistään, tädeistään, serkuistaan ja pikkuserkuistaan. He kertoivat Janin isästä tarinoita, jotka korvaavat kenties vihdoin ne mielikuvitustarut, joita Jani pienenä poikana kehitti