Paasio vaali DDR-suhteita neljä päivää ennen muurin murtumista

Julkaistu:

DDR:n lähetystösihteeri ja Stasi-avustaja Joachim Elm päätti ulkoministeriön raporttinsa keskustelustaan Jouko Loikkasen (kesk) kanssa kylmästi. "Tästä syötettävästä ei saa enempää irti", Elm kirjoitti.

Sdp:n puheenjohtaja ulkoministeri Pertti Paasio toivoi 5. marraskuuta 1989 Itä-Saksan suurlähettilään Ralf Böttcherin tavatessaan, että Sdp:n ja Itä-Saksan hallitsevan puolueen SED:n suhteita kehitetään. "Toivon tilanteen DDR:ssa rauhoittuvan ja luovan ratkaisun syntymistä", Paasio totesi.

Berliinin muuri murtui neljä vuorokautta myöhemmin.

Adjutantti Urpo Levo totesi 18. tammikuuta 1968 DDR:n edustuston illallisella, että presidentti Urho Kekkonen oli verrannut Smp:n Veikko Vennamoa uusnatsien johtajiin.

Yhdysvallat pyysi 1982 Suomelta apua eräiden Neuvostoliiton toisinajattelijoiden kuten Andrei Saharovin ja Natan Sharanskyn vapauttamiseksi vankilasta. Presidentti Mauno Koivisto antoi asiasta "yhden kappaleen" kuivan muistion KGB:n Viktor Vladimiroville korostaen, että "aloite on Yhdysvaltojen, emme ole luvanneet tehdä mitään". Muistio ei johtanut toimenpiteisiin.

Kansanedustaja Arvo Salo (sd) hyväksyi syyskuussa 1969 Stasin Manfred Radloffin pyynnön ryhtyä eräänlaiseksi DDR:n tunnustamistyön propagandistiksi.

Eduskunnan kv. sihteeri Jaakko Hissa luovutti useita kokousraportteja ja muita aineistoja DDR:lle 1969-70. Asiakirjoja antoi myös keskustapuolueen varapuheenjohtaja Toivo Räty.

Tarja Halonen esitti 1978 Sdp:lle ja Skdl:lle ohjelmallista yhteistyötä.

DDR saattoi eräässä vaiheessa olla valmis maksamaan osaltaan Lapin sodan korvauksia. Kirjan mukaan suomalaisten pystyttämä DDR:n tunnustamisliike tuhosi tämän.

Sdp ajoi 1970-luvulla Alpo Rusin mukaan Paavo Väyrystä, Keijo Korhosta ja Ahti Karjalaista alas KGB:n ja Stasin avulla.

Sdp:n kv.sihteeri ja tuleva suurlähettiläs Rauno Viemerö totesi 1974 Stasin Peter Grimmille, että Ruotsin pääministeri Olof Palme "ei olisi missään nimessä saanut tulla Suomeen pitämään tätä puhetta". Palme oli puhunut reaalisosialismin polkemista ihmisoikeuksista Ylöjärvellä.

Presidentti Koivisto oli kansliapäällikkö Kalelan mukaan 1985 "erittäin ihastunut (DDR:n johtajan Erich) Honeckerin analyyttiseen terävyyteen ja asioiden hallintaan" ja "metsästysretkellä järjestetty improvisoitu lehdistötapaaminen oli suurmenestys".

Ketkä nykypoliitikot Rusin kirjassa eivät esiinny arveluttavimmissa yhteyksissä? Mm. Tarja Halonen, Ilkka Kanerva ja Paavo Väyrynen.

Skp:n Arvo Aalto esiintyi Suomessa "historiallisen kompromissin tekijänä", mutta DDR:ssä Rusin mukaan stalinistina vielä 1988 Honeckerin tavatessaan.

Sdp:n tuoreet kansanedustajat Ulf Sundqvist, Erkki Liikanen, Tellervo M. Koivisto ja Kaisa Raatikainen allekirjoittivat helmikuussa 1972 taistolaisten lakialoitteen "rauhaa suojaavan lain säätämisestä".

Se olisi kriminalisoinut neuvostovastaiset ilmaisut ja Rusin mukaan johtanut Smp:n kieltämiseen. Operaatio oli jatkoa Taisto Sinisalon vuotta aiemmin tekemälle aloitteelle.

Vuonna 1973 eduskunnassa yritettiin vastaavasti kieltää "vihamielisen toimintansa uskonnollisuuden kaapuun" kätkeneen Stefanus-Lähetyksen toiminta Neuvostoliitolle vihamielisen propagandan vuoksi.

Tuleva suurlähettiläs Jaakko Blomberg katsoi 1970 artikkelissaan, että Suomen ulkopolitiikka nähdään väärässä valossa, jos "tärkeimpänä kysymyksenä pidetään konsultaatioiden välttämistä kriisitilanteessa". Tämä tarkoitti yya-sopimuksen takaamaa Neuvostoliiton puuttumista asioihimme.