Kotimaa

Tutkija varoittaa: Fortumin Venäjä-sijoitus aikapommi

Julkaistu:

Venäjällä ei edelleenkään kunnioiteta yksityistä omistusta, vaan ainoastaan vallanpitäjien kontrollia. Siksi suomalaisille veronmaksajille saattaa langeta iso lasku Fortumin sähkösijoitusten muodossa, varoittaa Renvall-instituutin Venäjä-tutkija Arto Luukkanen.

Fortum osti 2008 Uralilla toimivan TGC-10-yhtiön ja lisäksi se omistaa Pietarin lähellä olevaa TGC-1-yhtiötä.

- Kenellä on vastuu, jos Venäjän valtio päättää jollain tekosyyllä ottaa nämä yhtiöt uudelleen haltuunsa? Luukkanen kyselee tuoreessa kirjassaan Kuka omistaa Venäjän? (WSOY).

Fotrumilla on Ural-kauppojen vuoksi Venäjällä kiinni 5 miljardia euroa, joista 2,5 miljardia on kauppoihin sisältyneitä investointivelvoitteita. Talouslaman vuoksi Fortum on jo joutunut pyytämään Venäjältä, ettei investointisuunnitelmaa tarvitsisi panna heti täytäntöön.

- Venäjä on luvannut vapauttaa sähkömarkkinansa, mutta toisaalta sähkö kuuluu valtion kannalta strategisesti tärkeisiin tuotantoaloihin, joista jo esimerkiksi öljyala on otettu valtion kontrolliin. Jos Fortum ei nyt pysty toteuttamaan lupaamiaan investointeja, se saattaa kelvata tekosyyksi sille, että kauppa puretaan, Luukkanen varoittaa.

Luukkanen käy kirjassaan läpi omistamisen historiaa Venäjällä ja päätyy synkkään arvioon siitä, että todellista yksityisomistusta lain takuineen ei maassa edelleenkään ole.

Vallalla on edelleen patrimonialismi, mikä tarkoittaa sitä, että hallitsija periaatteessa omistaa kaiken - tai ainakin kontrolloi sitä. Ulkomaalaisilla tässä järjestelmässä on kaikkein huonoimmin suojattu "huutolaispojan osa".

Luukkasen mukaan juuri omistamisen oikeus on Venäjän tuleva kohtalonkysymys.

Jos aitoa omistamista ei sallita, Venäjä "kuolee" Luukkasen kielikuvan mukaan.

- Kun öljyn hinta oli korkealla, Venäjän nykyinen järjestelmä toimi, rahaa tuli sisään ja talouden uudistusten etsikkoaika hukattiin. Nyt kun hinta on alhaalla, Kremlissä ollaan nöyrempiä, mutta silti hallinto on tilanteessa, jossa se ei oikein enää voi muuttaa politiikkaansa paljastumatta itse heikoksi, Luukkanen tulkitsee.

- Kyse on kuitenkin Venäjän omasta pitkän tähtäimen kansallisesta edusta. Häilyvällä omistajapolitiikalla ja ulkomaalaisten yritysten rahastamisella Venäjä tuomitsee itsensä raaka-ainetuottajaksi ja eurooppalaiseksi kehitysmaaksi.

Nykyisten vallanpitäjien kannalta aito omistaminen on kuitenkin ongelma. Jos se sallitaan, se johtaa Luukkasen tulkinnan mukaan pitkällä tähtäimellä myös poliittisten monopolien murtumiseen - eli Vladimir Putinin johtaman "sekurokartian" yksinvallan loppumiseen.

- Putin on tässä mielessä historian traaginen Hamlet. Hänen on valittava Venäjän tie. Ollako vai eikö olla?