Jaana Haapasalo harmistui Salon mestaruusjuhlista - Koripallo - Ilta-Sanomat

Uimahallikärhämästä tuttu valtuutettu pillastui Salon mestaruusjuhlista – kirkonkellojen soittaminen oli viimeinen pisara: ”Vihaan kilpaurheilua”

Kirkonkellot kumisivat Salon Vilppaan mestaruuden kunniaksi. Kaupunginvaltuutettu Jaana Haapasalon mielestä urheilu on noussut jo jumalan asemaan Salossa.

Salon Vilpas juhli tiistai-iltana seuran historian ensimmäistä koripallon Suomen mestaruutta. Tunnettu kaupunginvaltuutettu Jaana Haapasalo ei iloinnut joukkueen ja muiden kaupunkilaisten mukana.

29.4. 6:50

Salon kaupunginvaltuutettu Jaana Haapasalo (sit.) sai jälleen keskiviikkona aikaan pienen kohun sosiaalisessa mediassa. Salon ”uimahallikärhämästä” aiemmin tutuksi tullut Haapasalo kommentoi Twitterissä happamaan sävyyn Salon Vilppaan tiistaina voittamaa, seuran historian ensimmäistä Suomen mestaruutta ja kaupunkilaisten reaktioita mestaruuteen.

– Mitäs väliä sillä on, mikä joukkue mitäkin voittaa, hän muun muassa kirjoitti.

Yhdessä twiitissä Haapasalo ilmoitti suoraan vihaavansa kilpaurheilua.

Ilta-Sanomille Haapasalo perusteli kantojaan perusteellisemmin kuin 280 merkin twiiteissä on mahdollista tehdä.

– Miksi ihmiset villiintyvät, kun joku joukkue voittaa pokaalin? En ymmärrä, miten jonkun joukkueen mestaruus muka yhdistää ihmisiä, tai miksi urheilu ylipäätään on suomalaisille kauhean iso asia. Ehkä heidän identiteettinsä ja itsetuntonsa saa jotain pönkitystä, kun oma joukkue voittaa. Tätä olisi mielenkiintoista selvittää, psykologi sekä oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti Haapasalo sanoo.

– Ihmiset ikään kuin kuvittelevat olevansa itse osallisia voittoon. Näen nationalistia sävyjä siinä, että on oltava oman kaupungin tai Suomen puolella. Miksei iloita samalla tavalla Ruotsin tai jonkun muun kaupungin joukkueen voitosta? Miksi sen pitää olla nurkkakuntaista kannattamista. Minulta puuttuu tällainen geeni, että intoilisin oman alueeni puolesta, kaupunginvaltuutettu sanoo.

Seuran historian ensimmäisen mestaruus merkitsi Salon Vilppaan uskollisille kannattajille paljon.

Ehkä nämä ihmiset ovat vaikkapa olleet mukana seuran toiminnassa, ja kokevat asian siksi läheiseksi?

– Voihan olla, että on oltu seuran talkoohommissa, tai omat harrastukset ovat vähän sillä suunnalla. Silti tällainen valtava iloitseminen ja riemuitseminen tuntuu ylimitoitetulta. Ja lehdissä ei muusta kirjoitetakaan moneen päivään, hän ihmettelee.

Haapasalo on itse aktiivinen kuntouimari, kuten talvella saatiin valtakunnallisesti tietää. Hän suuntaisikin rahat ja näkyvyyden mieluummin kuntoliikunnalle.

Mutta miksi vedät vahvat jakolinjat kuntoliikunnan ja tavoitteellisemman urheilun välille?

– Ei minulla ole mitään traumoja urheilusta. Veren maku suussa harjoittelu ja menestykseen tähtääminen eivät vain sovi minun arvomaailmaani. Ja urheilun jatkuva esiintuominen mediassa on ruvennut pikkuhiljaa nyppimään. Urheilusivuja on Hesarissa puolet, puhumattakaan Salon Seudun Sanomista. Ja urheiluselostajien äänetkin ovat niin ärsyttäviä, että panen television äänen heti mykistykselle, kun kuulen niitä. Ne lisäävät stressitasoa suorastaan.

– Olisi hauskaa lukea vaikka tiede- tai tutkimusuutisista yhtä paljon. Ja terveys- ja kuntoliikuntaa olisi tuotava enemmän esiin. Myös koululiikunnan on oltava sellaista, ettei keskitytä tulosten mittaamiseen ja arviointiin, vaan että se motivoi saamaan iloa liikunnasta. Liikkumista liikkumisen ilon takia pitää suosia, hän sanoo.

Haapasalo puhuu paljon liikunnan terveyshyödyistä ja kilpaurheilun suoranaisista -haitoista.

– Usein vedotaan siihen, että mestariurheilijat ovat esikuvia lapsille ja nuorille. Siitä ei ole kerta kaikkiaan mitään tutkimusnäyttöä, että urheilijoiden menestys innostaisi lapsia liikunnan ja urheilun pariin, hän sanoo.

– Saataisiin paljon suurempi terveyshyöty, jos ihmiset liikkuisivat itse eivätkä istuisi urheilukatsomossa kaljaa lipittäen ja makkaraa syöden. Jos suurempi osa kansasta liikkuisi, voisi tulla enemmän huippu-urheilijoitakin. Ja onko sillä lopulta merkitystä, tuleeko niitä? Sillä ei ole positiivista merkitystä ihmisten terveyteen, hän väittää.

Salon Vilppaan pelaajat pääsivät vihdoin nostamaan himoittua Pantteri-patsasta.

Haapasalo näkee asian olevan juuri päinvastoin.

– Urheilussa tulee paljon vahinkoja, tapaturmia ja rasitusvammoja, ja uupumus- ja ylikuormitustilat ovat myös tyypillisiä. Kilpa- ja huippu-urheilu on terveydelle hyvin vahingollista; ei sitä voi suositella terveydellisestä näkökulmasta kenellekään, Haapasalo huomauttaa.

Etkö näe itsensä haastamista ja omaan parhaaseensa pyrkimistä minkäänlaisena arvona?

– En ymmärrä, mitä järkeä siinä on. Itseään piiskaavat ja hieman perfektionistiset ihmiset tykkäävät kilvoittelusta ja siitä, että saavat parempia tuloksia. Onko sillä henkisen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta merkitystä? Tai onko sillä jopa vahingollinen merkitys, hän kysyy.

– On puhuttu urheilijoiden psykologisista ongelmista ja henkisestä pahoinvoinnista. Menestyksellä on myös hintansa. Hauska harrastaminen ja liikkuminen omaksi iloksi ja fyysisen kunnon ylläpitämiseksi sen sijaan on hyvin kannatettavaa, hän sanoo.

Haapasalon mielestä urheilu on myös aivan vääristyneessä asemassa verrattuna paljon tärkeämpiin elämänaloihin.

– Jos melskattaisiin samaan tapaan vaikka tieteellisistä löydöistä tai lääketieteen tutkimustuloksista, yleinen tiedon taso kasvaisi, ja siinä olisi jotain järkeä. Voitaisiinko sellaisista myös iloita samalla tavalla yhteisöllisesti? hän kysyy.

– Yhteiskunnalle olisi hyödyllisempää, jos urheilun rahat suunnattaisiin lääketieteelliseen tutkimustyöhön. Mutta ehkä näitä aloja on vaikeampi ymmärtää kuin urheilua, eivätkä ne siksi kiinnosta laajempia kansanjoukkoja.

Ainakin Salossa Vilppaan ensimmäinen koripallomestaruus sen sijaan upposi kansan syviin riveihin. Keskiviikkona kello 14 Salon seurakunta soitti kirkonkelloja mestarijoukkueen kunniaksi. Haapasalo lähes tyrmistyi kuullessaan asiasta Ilta-Sanomilta.

– Ei voi olla totta! Minulla olisi paljon ajatuksia seurakunnan toiminnan turhuudestakin. Tämä menee jo aivan pimeäksi, jos tämä mestaruus saa uskonnollisiakin sävyjä. Onko tämä ihan totta? Haapasalo kyseli.

– Vilpas on kohonnut täällä jo jumalan asemaan, kun tämä hysteria saa tällaisia mittasuhteita. Tämä kilpaurheilun vastustaminen on ihan mieliaiheitani, Haapasalo vielä totesi varmemmaksi vakuudeksi.

Teemu Rannikko pääsi lopettamaan peliuransa mestarina Vilppaassa – seurassa, jota hänen isänsäkin aikanaan edusti.

Vilppaan leirissä kirkonkellojen kuminaan sitä vastoin suhtauduttiin suurella mielihyvällä ja kiitollisuudella.

– Hienoa pelisilmää seurakunnalta. Joukkue arvostaa tätä upeaa elettä suuresti. En muista nähneeni tai kuulleeni vastaavaa aikaisemmin, Vilppaan manageri Antero Jokinen kommentoi Ilta-Sanomille suoraan joukkueen juhlapäivälliseltä.

– Hassu sattuma, että tämä ruokapaikkamme on 50 metrin päässä kirkosta. Emme nimittäin tienneet tästä suunnitelmasta. Menimme ulos kuuntelemaan kellojen soittoa, Jokinen kertoi.

Managerin mukaan Haapasalon viestit olivat kantautuneet myös joukkueen tietoisuuteen. Mestarit eivät kaupunginvaltuutetun vähättelyistä hätkähtäneet.

– Olemme nähneet viestit, eikä niistä ole mieltä pahoitettu. Tämä noudattelee hyvin johdonmukaisesti kyseisen henkilön suhtautumista kaikkeen kilpaurheiluun. Jokaiselle suotakoon oikeus omaan mielipiteeseensä, Jokinen kommentoi.

– Täytyy jopa nostaa vähän hattua. Hänellä olisi nyt ollut sauma vähän ratsastaa meidän menestyksellämme ja kääntää kelkkaansa, mutta päinvastoin hän ilmaisikin kantansa entistä jyrkemmin. On tavallaan hienoa, että ihminen seisoo vankasti periaatteidensa takana, olivat ne millaisia tahansa, Jokinen sanoi.

Myös Vilppaan puheenjohtaja Riikka Juntunen jätti Haapasalon viestit omaan arvoonsa.

– Löytyipä kaupungista yksi ihminen, joka pahoitti mielensä mestaruudestamme, Juntunen naurahti.

Kirkonkellojen soitto sykähdytti myös puheenjohtajan sydänalaa.

– Se kertoo paljon salolaisten fiiliksistä. Meidän mukanamme eletään vahvasti. Seurakunta ilmoitti, että kun usein kirkonkelloja soitetaan surullisten asioiden vuoksi, nyt niitä soitetaan iloisen asian kunniaksi, Juntunen kertoi.

Tällä kertaa kirkonkellot soivat Salossa iloisen asian, Vilppaan mestaruuden, kunniaksi.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?