Helsingin hovioikeus kumosi Mika Sohlbergille annetun tuomion törkeästä velallisen epärehellisyydestä

Julkaistu:

Koripallo
Espoon käräjäoikeus tuomitsi Mika Sohlbergin aiemmin yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja yli 200 000 euron korvauksiin.
Mika Sohlberg on vapautettu 13.3.2019 Helsingin hovioikeudessa rangaistuksesta, johon Espoon käräjäoikeus tuomitsi hänet 5.10.2017.

Käräjäoikeus tuomitsi Sohlbergin törkeästä velallisen epärehellisyydestä yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Käräjäoikeuden päätöksen mukaan Sohlbergin olisi pitänyt maksaa kuudelle velkojalle yhteensä 207 554,06 euroa korkoineen.

Sohlberg ilmoitti hyväksytysti ja määräajassa tyytymättömyytensä koko käräjäoikeuden tuomioon.

Sohlberg valitti tuomiosta hovioikeuteen, joka vapautti hänet rangaistuksesta yksimielisesti. Hovioikeus päätti myös, että valtion varoista hovioikeudessa maksettaviksi määrätyt todistelukustannukset jäävät valtion vahingoksi.

Valtio velvoitetaan myös korvaamaan Sohlbergin oikeudenkäyntikulut (käräjäoikeudessa 23 150,80 euroa ja hovioikeudessa 28 941,44 euroa) korkoineen.

Muutosta hovioikeuden ratkaisuun voi hakea korkeimmalta oikeudelta, mikäli se myöntää valitusluvan 13.5.2019 mennessä.

Taustalla koripallo

Sohlberg, 50, tunnetaan urheilumiehenä. Hän osallistui Jyväskylän MM-ralliin neljä kertaa 1990-luvulla. Sohlberg sijoittui Hankirallissa viidenneksi vuonna 2002.

Liikemies on vaikuttanut myös Suomen Ravitalli oy:n hallituksen puheenjohtajana. Hän on tunnettu hahmo suomalaisen koripalloilun taustavaikuttajana. Sohlberg on päässyt juhlimaan Suomen mestaruutta Espoon Hongan omistajana.

Sohlbergin oikeudenkäynti liittyy Koripalloliigassa pelanneen espoolaisen Honka-Playboys Oy:n toimintaan, joka asetettiin velkojan hakemuksesta konkurssiin 8.7.2011 varojen puutteen vuoksi. Solhberg oli sen hallituksen varsinainen jäsen ja toiminnanjohtaja yhtiön toiminnan alusta lähtien.

Käräjäoikeudessa esitetyn syyttäjän rangaistusvaatimuksen mukaan Sohlberg oli ilman hyväksyttävää syytä lahjoittanut tai luovuttanut Honka-Playboys Oy:n omaisuutta yhtiön varallisuuspiirin ulkopuolelle yhtiön velkojien ulottumattomiin koripalloseura Espoon Honka ry:lle tilisiirtoina yhtiön tililtä yhdistyksen tilille ja maksamalla yhtiön tililtä yhdistyksen laskuja.

Maksut on kirjattu kirjanpitoon lainoiksi Espoon Honka ry:lle, jonka puheenjohtajana Sohlberg tuolloin vaikutti. Lainaa ei maksettu takaisin Honka-Playboys Oy:n konkurssiin mennessä.

Syyttäjän mukaan maksut oli kirjattu kirjanpitoon lainoiksi Espoon Honka ry:lle. Rangaistusvaatimuksessa todettiin, että kolmelta tilikaudelta vuosina 2008–2010 yhteenlaskettu summa oli 209 086,77 euroa.

Espoon Honka ry asetettiin konkurssiin 25.11.2011.

Sohlbergin vastauksessa käräjäoikeudelle tuotiin esiin, että Espoon Honka ry:n lainoittaminen oli Honka-Playboys Oy:n kannalta yhtiön keskeisiin tuotannontekijöihin kohdistunut investointi.

Sen mukaan Espoon Honka ry:n lainoittamiselle oli keskeinen liiketaloudellinen peruste, jolla Honka-Playboys Oy turvasi oman liiketoimintansa jatkuvuuden ja kasvatti tuottopotentiaaliaan.

Käräjäoikeus oli syyttäjän kanssa yhtä mieltä siitä, että Sohlberg on aiheuttanut teollaan merkittävää taloudellista vahinkoa, mutta ei tavoitellut teollaan hyötyä pelkästään itselleen vaan enemmänkin edustamalleen yhdistykselle.

Hovioikeus: rikosta ei tapahtunut

Hovioikeus totesi ratkaisussaan, että syytteessä mainittu varojen luovuttaminen ei ole tapahtunut rikoslaissa tarkoitetulla tavalla ilman hyväksyttävää syytä.

Hovioikeuden mukaan ottaen huomioon Honka-Playboys Oy:n liiketoiminnan luonteen ja ansaintalogiikan, sen varojen luovuttamiselle Honka ry:lle on ollut yhtiön toimintaan liittyvä taloudellisesti ja oikeudellisesti perusteltu syy.

Varojen luovutukset ovat myös ilmenneet asianmukaisesti Honka-Playboys Oy:n tilinpäätöksistä.

Hovioikeus toteaa ratkaisussaan, että ilman varojen luovutuksia sekä Honka-Playboys Oy:n että Honka ry:n toiminta olisi päättynyt. Yhdistyksen rahoituksen jatkaminen oli välttämätöntä myös yhtiön oman liiketoiminnan kannalta, jotta lähivuosien aikana odotettavissa olevia tuloja ei olisi menetetty.

Hovioikeus katsoi toisin kuin käräjäoikeus, ettei lainojen takaisinmaksu ole varojen luovutushetkellä olleen tiedon perusteella ollut niin epävarmaa, että luovutuksia olisi voitu pitää liiketaloudellisesti perusteettomina sekä siten yhtiön tarkoituksen ja edun vastaisina.