Koripallo

Suomalainen koripallon maaotteluratsu on kuollut – loukkaantuminen Kiinan-matkalla muutti uran suunnan

Julkaistu:

Muistokirjoitus
Suomen koripallomaajoukkueessa 74 ottelua pelannut Juhani Keto on kuollut 70-vuotiaana.
Suomalaisessa koripallossa pitkän päivätyön tehnyt Juhani ”Jussi” Keto kuoli ärhäkästi edenneen sairauden murtamana 26. elokuuta 2018 Suursuon sairaalassa Helsingin Maunulassa. Hän oli syntynyt 20.7.1947 Helsingissä. Keto pelasi 74 maaottelua vuosina 1968–75 ja voitti kuusi Suomen mestaruutta sekä kolme Suomen cupia. Julkisuudessa hänet tunnettiin myös Susanna Kedon (Jani Sievisen ex-vaimo) isänä.

Ihmisen elämä on joskus pienestä kiinni. Heinäkuussa 1954 Juhani Keto jäi helsinkiläisen toimitusjohtajan ajaman auton alle Josafatinkadulla Kalliossa. Kuusivuotias ”Keeso” kiidätettiin Punaisen ristin sairaalaan, jossa hänen vasemman olkapäänsä todettiin murtuneen, mutta muutoin poika selvisi säikähdyksellä.

Törmäsi Kiinan muuriin

Seuraavan kerran Keto jäi jyrän alle toukokuussa 1975 Kiinassa. Suomen koripallomaajoukkue oli pelikiertueella, ja 196-senttinen Keto kuului joukkueen kokeneeseen kaartiin. Korinalustaistelussa Keto joutui kiinalaisen jättiläisen telomaksi ja loukkasi selkänsä. Peliura jatkui vielä parisen vuotta, mutta selkävamman jälkeen Keto ei ollut enää sama mies.

– Riuska ja terävä otteissaan, kuten koripallotietäjä Pentti Salmi häntä kuvaa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Josafatinkadun kolarin ja Kiinan-matkan väliin mahtui merkittävä ura. Keto oli Kallion kundi, jonka opinahjo oli Aleksis Kiven koulu. Vieressä sijainneella Brahen kentällä oli tuolloin yleisurheilun suorituspaikat, ja kulman kundit viettivät aikaa ”Brakulla”. Ajan tyyliin urheilulajien kirjo oli laaja: yleisurheilun ohella Keto harrasti uintia ja jalkapalloa. Koulujen välisissä viestijuoksuissa Keto kiidätti kapulaa liukkaasti.

Pomppuihme

Helsingin Jyryssä valmentaja Osmo Tuorila yritti tehdä kimmoisasta nuorukaisesta yleisurheilijaa, mutta lopulta pallon pussiin heittäminen kiehtoi enemmän. Hän edusti Jyryä myös koripallossa, jossa hän pääsi Kalevi ”Syltty” Sylanderin valmennukseen.

Innostus lajiin oli kova. Jos Haapaniemen kenttä oli talvella lumeton, Keto ja hänen kaverinsa pistivät kentällä pelit pystyyn kylmästä ilmasta piittaamatta.

– Laitettiin hanskat käteen ja pelattiin tuntikausia, Kedon lapsuudenkavereihin kuulunut Jorma Väisänen kertoo.


1960-lukua väritti urheilupoliittinen kädenvääntö TUL:n ja SVUL:n välillä. Yhteistoiminnan ollessa poikki Jyry pelasi TUL:n mestaruussarjaa. Lahjakas Keto nousi TUL:n liittojoukkueeseen, joka pelasi omia maaotteluitaan esimerkiksi Baltian maita vastaan. SVUL:n seuroilla oli usein tarjota työpaikka tai mahdollisuus maksaa pelaamisesta, mikä sai monen pelaajan vaihtamaan seuraa. Osa pelaajista piti kiinni työväen aatteesta ja pysyi uskollisena kasvattajaseuroilleen.

Liitto vaihtui

Kesällä 1968 Keto siirtyi Jyrystä Espoon puolelle Tapion Hongan paitaan. Samana vuonna Keto pääsi mukaan maajoukkueeseen. Kookas kaveri pelasi yleensä isona laitahyökkääjänä eli nelospaikkaa ja tarvittaessa myös sentterinä. Kedon vahvuus ei ollut taitopelaamisen puolella, mutta mikään ”puujalka” hän ei ollut. Aikalaisten mukaan Keto haistoi tilanteet hyvällä vainullaan, ja ponnistusvoimassa hän oli Suomen kärkikaartia.

Hongassa Keto pääsi juhlimaan Suomen mestaruutta peräti neljä kertaa eli joka kevät. Kaudella 1971–72 keto oli SM-sarjan neljänneksi paras korintekijä. Tuon sesongin jälkeen Keto siirtyi vahvistamaan Turun NMKY:n miehistöä. Kahden Turun vuoden aikana saldo kasvoi mestaruudella ja cupin voitolla.

Eurocupien tunnelmaa Keto pääsi haistelemaan molemmissa seuroissa. Erityisesti mieleen jäivät ottelut kivikovaa italialaisjoukkuetta Ignis Varesea vastaan. Heinäkuussa 1972 maajoukkue hävisi Suomessa vierailleelle USA:n maajoukkueelle vain pisteellä. Kedon maajoukkuevuosina sinivalkoinen joukkue ei selviytynyt arvokisoihin. Pohjoismaiden mestaruuden Keto voitti vuonna 1968.

Toiviomatka Bilbaoon

Kohtalokkaan Kiinan-matkan jälkeen Keto pelasi vielä muutaman kauden ToPon paidassa. Kaudella 1977–78 tilille kertyi vain kaksi SM-sarjaottelua, mutta kaulaan pujotettiin mestaruusmitali – uran kuudes.

Aktiiviuransa jälkeen Keto ajautui harhapoluille pitkäripaisen oven käydessä turhan tiuhaan. Taistelussa nestemäistä jättiläistä vastaan nähtiin parempia ja huonompia päiviä. Rakasta lajiaan hän seurasi innokkaasti kuolemaansa asti. Syyskuussa 2014 vanha maaotteluratsu matkusti Bilbaoon seuraamaan Susijengin otteluita MM-parketilla.

Alkuvuodesta 2018 iski sairaus, joka vei miehen puolessa vuodessa taivaallisille pelikentille.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt