Koripallo

Kuvat urheilun superperheen albumista – tästä syystä NBA-lupaus Lauri Markkanen lopetti jääkiekon

Julkaistu:

Koripallo
Kolme maajoukkuepelaajaa kasvattaneen Riikka Markkasen kipeä valinta lauantaina: Susi-Lauri vai Huuhkaja-Eero?
Ei ole huippu-urheilijoiden äidillä aina helppoa. No, oma vika. Pakkoko niitä on kasvattaa useampia!

– Eero on lauantaina Huuhkajien mukana Tampereella Islanti-pelissä, mutta Laurilla on samana iltana Susijengin peli Sloveniaa vastaan Helsingissä. Molempiin ei ehdi millään, Riikka Markkanen, 52, huokaa.

Aika erikoinen ongelma, jonkinlainen ihme jopa. Harvasta perheestä tulee ulkomailla ammatikseen pelaavat aikuisten maajoukkuemiehet sekä futikseen että korikseen, kahteen kovimmin kilpailtuun pallopeliin.

Eikä siinä vielä kaikki. Perheen kolmaskin lapsi, Miikka, pelasi ennen nilkkavammaansa koripalloa nuorten maajoukkueissa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Kuinka paljon kyse on geeneistä, kuinka paljon ympäristöstä, äiti-Markkanen miettii nyt, kun lapset ovat lentäneet Jyväskylästä maailmalle.

On selvä, että geeneillä on oma roolinsa. Trion isä Pekka Markkanen oli vuosia Suomen parhaita koripalloilijoita ja myös Riikka pelasi nuorena maajoukkueessa. Nyttemmin pariskunta on eronnut.

– Oma isäni Saku Ellonen oli Veiterän maalivahti jääpallon SM-sarjassa. SM-kultaa hän voitti 1951, lappeenrantalaissyntyinen Riikka Markkanen lisää.

Erilainen palo

Lauri Markkanen on 213-senttisenä puolestaan melkoinen ”koripallomaalivahti”. Tuohon hommaan perintöä on tullut kahdesta suunnasta, olihan Pekka (207 cm) nuorena jalkapalloveskari ennen kuin ryhtyi siivoamaan vastustajan koriinheittoja.

Pojista Laurin tie huipulle oli luontevin. Kuopus oli 3-vuotias, kun Markkaset asettuivat Pekan ulkomaanpestien jälkeen Jyväskylään.

– Lauri oli 5-vuotias, kun hän meni Pomppukerhoon Tikan koululle. Hänessä oli alusta alkaen intohimoa urheiluun, ja kaikki on loksahtanut kohdalleen, Riikka muistelee pian NBA:ssa aloittavan poikansa uraa.

Eeron tiellä oli sen sijaan mutkia, sillä futisharjoituksiin hän pääsi kunnolla vasta 9-vuotiaana Jyväskylässä. Päiväkoti-iässä Eero ehti kokeilla lajia, kun perhe asui Vantaalla.

– Eerolla palo urheiluun oli erilainen kuin Laurilla. Hänelle se oli enemmän sosiaalinen juttu, Riikka Markkanen kuvailee.

Eeron läpimurto kesti pidempään. Vielä kesällä 2011 Eero antoi näyttöjä Kakkosessa pelanneessa Vihtavuoren Pamauksessa – samalla kun kasvattiseura JJK tuskaili maalinteko-ongelmien kanssa Veikkausliigassa.

– Siinä piti äidin hillitä itsensä, kun poika mättää maaleja, mutta JJK:n valmentaja ei ota joukkueeseen, päiväkodissa työskentelevä Riikka nauraa itselleen.

Keskimmäinen veli joutui valitsemaan toisin. Pian rakennusinsinööriksi valmistuva Miikka pelailee tosin yhä koripalloa huvikseen alasarjoissa.

– Harrastuksesta ei yleensä saa ammattia. Olemmekin aina painottaneet pojille, että koulu on prioriteetti.

Riikka Markkanen kehuu veljeksiä helpoiksi pojiksi.

– He ovat oppineet hyvät elämänarvot. Tai sitten he tekivät rötöksiä niin hyvin, etteivät jääneet koskaan kiinni. No, Eero jäi kerran.., Riikka kertoo, muttei paljasta enempää – mistään vakavammasta ei kuitenkaan ollut kyse.

Lopulta äiti tekee valintansa lauantain suhteen.

– Käytännön syistä valitsen Susijengin. EM-kisat on niin harvinaista herkkua, että kannustetaan nyt heitä alusta loppuun.

Mihin loppui Laurin jääkiekkoharrastus?

Markkasilla annettiin pojille mahdollisuuden harrastaa lajia kuin lajia, eikä toppuuttaa tarvinnut. Kaikki urheilu ei kuitenkaan ollut mieleen:

– Kun piti lähteä jääkiekkotreeneihin, Lauri valitti, että ”liian paljon varusteita! Äiti kanna!”

– Sanoin, että se homma kuuluu sulle. Jääkiekko loppui, kun Lauri tuskastui kassin kantamiseen.

Lasten ollessa pieniä perheen arki oli Pekka-isän matkatöiden vuoksi paljolti Riikka-äidin varassa.

– Poikia piti viedä päivittäin eri puolille kaupunkia harjoituksiin. Kulutus kotona oli suurta: 3–4 ateriaa päivässä. Oma äitini oli ihmeissään ja sanoi, että ”ei hyvänen aika, sun pitää hakea jotain verohelpotuksia tähän!”

Urheiluperheen arkeen kuuluivat jatkuvat talkoot joukkueiden hyväksi. Riikka-äiti sai ahertaa leipomusten parissa, mutta pojilla olisi ollut herkkujen suhteen omat toiveensa.

– Muistan, kun pojat aina kyselivät, että meneeks nääkin mokkapalat taas sinne buffeeseen.

Pekka Markkanen muistaa, ettei Miikka aluksi innostunut urheilusta. Hän aloitti koripallon vasta 10-vuotiaana.

– Miikka ilmoitti 7–8-vuotiaana, että urheilemisen sijaan hän alkaa piirtämään pilakuvia urheilijoista. Sitä taisi ärsyttää, että kotona piti olla hiljaa, kun tv:stä tuli Urheiluruutu.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt