Lauri Markkasesta tulee NBA:n uuden ajan pelaaja - Koripallo - Ilta-Sanomat

Lauri Markkasesta tulee NBA:n uuden ajan pelaaja

Juhannuksena Suomessa jännitetään sitä, mikä seura varaa koripalloilija Lauri Markkasen NBA:han. Laiturista kehitetään rahaliigassa uuden ajan sentteriä, joka osaa myös heittää kaukaa. Suomalaisesta voi hyvin tulla lajin evoluution yksi airueista.

Tilaajille

Lauri Markkanen on arvioitu useissa ennakoissa tämän kesän NBA-varaustilaisuuden parhaaksi heittäjäksi. Se on harvinaista isolle laitahyökkääjälle.­

18.6.2017 10:36

Parketin nurkassa seisova pitkänhuiskea, vaalea mies linkoaa videolla kolmen pisteen heittoja. Pallo sujahtaa läpi korisukan. Niin myös toinen. Kolmas. Neljäs... Hypnotisoiva onnistumisten sarja vain jatkuu.

Kaikkiaan kulmakolmosia menee pohjaan 18 putkeen. Sen jälkeen ei mene heittoa ohi, vaan vastaan tulee Instagram-videon maksimipituus, yksi minuutti.

Ei ole sattumaa, että video julkaistiin juuri NBA:n varaustilaisuuden alla. Somevideon tähti on Lauri Markkanen, Arizonan yliopistossa viime kaudella jenkkiyleisön hurmannut taituri.

 Enää ei ole hirveästi perinteisiä senttereitä, jotka seisovat paikallaan eivätkä pysty liikkumaan.

Markkanen, 19, on ollut NBA:n pelaajatarkkailijoiden listojen kärkipäässä koko vuoden. Syykin on selvä. Todella harvalla 213-senttisellä koripalloilijalla on Markkasen yhdistelmä hyökkäyspään taitoja. Viimeistely sujuu yhtä lailla läheltä kuin kolmosviivan takaa, ja taitavasti palloa käsittelevä Markkanen pystyy ajamaan korille koviakin puolustajia vastaan.

Markkanen on siis termin joka tavalla moderni nelospaikan pelaaja. Hän ei ole vanhan koulun iso laitahyökkääjä, joka ryskyttää takapuoli edellä mahdollisimman lähelle kuppia tai kovistelee Charles Oakleyn tapaan oman korin alla.

Vielä viime vuosikymmenellä Markkasta olisi harkittu jopa kolmospaikalle – aivan kuten nuorta Dirk Nowitzkia vuosituhannen vaihteessa. Ei ole sattumaa, että Markkasta on verrattu saksalaiseen – oli se reilua tai ei. Kummassakin yhdistyy sentterin pituus ja kolmospaikan pelaajan taitoskaala. Yhdistelmästä saa monesti parhaat tehot irti nelospaikalla.

Lauri Markkanen Arizonan taivaan alla.­

Kun Nowitzki tuli NBA:han, kukaan ei oikein tiennyt, miten lahjakas saksalainen mahtuu kovisten liigaan. Oliko hän liian »pehmeä» isojen poikien pelipaikoille eli nelos- ja vitospaikoille?

Nowitzki varattiin 1998, jolloin harvalla joukkueella oli vielä kenttää levittäviä isoja miehiä. Michael Jordanin ja Kobe Bryantin aikakauden sankaripallo oli voimissaan: tähtipelaajat yrittivät ratkoa otteluita yksin muiden seuratessa vieressä. Nowitzki osiltaan näytti, että muitakin reittejä menestykseen oli. Hän pystyi eliminoimaan perinteisten isojen miesten puolustusvahvuudet viemällä heidät pois korin läheltä ja rankaisemalla armotta kaaren takaa. Jos Nowitzkin kimppuun laitettiin häntä pienempi pelaaja, vei hän puolustajansa korin lähelle ja käytti tavaramerkkiään, taaksepäin kääntyvää hyppyheittoa.

Saksalainen sai aikansa kritiikkiä, koska eihän ison miehen »kuulunut» pelata niin. Evoluutio on kuitenkin pysäyttämätön luonnonvoima, myös urheilussa. Ajan saatossa muutkin seurat oivalsivat, että kolme pistettä on enemmän kuin kaksi ja alkoivat etsiä urheilullisempia, monipuolisempia hyökkäyspelaajia. Enää mahdollisimman läheltä koria tullut heitto ei ollut automaattisesti paras.

Dirk Nowitzki sai NBA-uransa alkuvuosina kritiikkiä pelitavastaan.­

Vuosituhannen vaihteen NBA:ta ei ole enää tunnistaa samaksi peliksi, jota nyt pelataan. Kaudella 1999–2000 NBA-ottelussa heitettiin keskimäärin 13,7 kolmen pisteen heittoa per ottelu. 2007–08 vastaava luku oli 18,1. Nyt? Tasan 27. Sääntömuutokset ovat vapauttaneet hyökkäykset. Kaudella 1999–2000 tehtiin 97,5 pinnaa per peli, nyt lähes 10 enemmän.

Kaikki tämä liittyy Markkasen tulevaisuuteen keskeisesti. Jos Nowitzki ja kumppanit toivat aikoinaan kaukaa heittävän nelosen lajiin, niin viimeisen parin vuoden aikana lajin evoluutio on ottanut seuraavan askeleen.

Käytännössä joka joukkueella on peliä kaarelle asti venyttävä iso laitahyökkääjä. Uusin trendi – ja seuraava pysäyttämätön kehityssuunta – on kaukaa heittävä sentteri, joka pystyy pelaamaan yhtä luontevasti sisällä ja ulkona.

»Laurin kautta pystyy lukemaan pelin muutosta», maajoukkuevalmentaja Henrik Dettmann sanoo.

»Lauri on poikkeuksellisen taitava suhteessa pituuteensa. Hän on myös hyvin liikkuva suhteessa pituuteensa. Hän ei ole millään muotoa perinteinen vitonen, sikäli kun sellaista käsitettä on.»

Dettmannin sanoilla on paljon painoarvoa. Hän valmensi Nowitzkia Saksan maajoukkueessa, eikä hän ole taipuvainen tyhjää kumisevaan hehkutukseen. Dettmann on aina seurannut tarkasti lajin kehityksen trendejä.

NBA-koripallon siirtyminen yhä voimakkaammin kolmen pisteen kaaren taakse näkyy hyvin monen ison miehen lukemissa. Espanjalaistähdet Pau ja Marc Gasol on aina tunnettu hyvinä heittäjinä. Pitkät kakkoset ovat aina uponneet, mutta molemmat vierastivat pitkään sen ylimääräisen askeleen ottamista kaaren taakse.

 Levypallot ovat isoin kehityksen kohde, etenkin jos siirrytään vitospaikalle.

Vielä kaudella 2015–16 – vain vuosi sitten – Marc ei heittänyt kolmosia lainkaan ja Pau keskimäärin yhden per peli. Taitavista heittäjistä Brooklynin Brook Lopez ei juuri käynyt kaaren takana ja Minnesotan Karl-Anthony Towns heitti keskimäärin 1,1 kolmosta per peli. Tähdistä DeMarcus Cousins oli trendiä edellä heittämällä kolme kolmosta per peli.

Entä tänä vuonna? Gasoleista Marc alkoi laittaa ilmaan 3,6 kolmosta per peli, Pau 1,6. Towns heitti 3,4 kolmosta per peli. Isoin oli Lopezin mullistus: peräti 5,2 kolmosta per peli. Samaan nousi Cousins. Tulokas Joel Embiid liittyi heittävien vitosten ryhmään.

Kaikkien osumaprosentti oli niin kova, että puolustusten piti ottaa uhka tosissaan. Puhutaan valtavasta muutoksesta vain yhdessä kesässä. Viime kaudella liigassa oli 11 sentteriä, jotka heittivät vähintään yhden kolmosen per peli.

Tällä kaudella heitä oli 20, ja heittojen määrä kasvoi tämän joukon sisällä valtavasti. Osa on toki roolipelaajia, jotka eivät tarjoa joukkueelle paljon heittotaitoa kummempaa. Mutta trendi on, että yhä useampi korkean profiilin sentteri venyttää peliä kaaren taakse.

»Koripallossa peli muuntuu pelaajien mukaan, ja parhaat pelaajat muuntuvat myös pelin mukaan. Sikäli sanoisin, että enää ei ole hirveästi perinteisiä senttereitä, jotka seisovat paikallaan eivätkä pysty liikkumaan. Tämä on nykyään niin erilainen peli kuin 20 vuotta sitten. Pelaajat muuttavat pelin», Dettmann sanoo.

Pudotuspeleissä evoluutio on näkynyt välillä todella karkeasti: Warriorsin juuri ja juuri kaksimetrinen Draymond Green on kenties liigan paras sentteri. Finaaleissa LeBron James ja Kevin Durant – jotka normaalisti mielletään kolmospaikalle – ovat pelanneet pitkiä jaksoja vastakkain keskushyökkääjinä. Vielä tulokaskaudellaan 2007–08 Durant pelasi ajoittain heittävänä takamiehenä.

Tunnetun palloilusuvun kasvatti Lauri Markkanen saa alkavlle ammattilaisuralleen tukea vanhemmiltaan Pekalta ja Riitalta.­

Keskushyökkääjän kyky pelata sekä lähellä koria että kaaren takana on korostunut, koska se avaa pelin taitaville takamiehille ja laitureille. Ensin Nowitzkin ja Kevin Loven kaltaiset neloset veivät vanhan koulukunnan isot laitahyökkääjät pois korin läheltä. Nyt Cousins, Towns ja kumppanit pakottavat perinteiset sentterit kauas näiden vahvuusalueelta korin lähellä.

Palloskriinit ovat entistä suuremmassa roolissa, koska skriinaava pelaaja yhä useammin ei aja korille, vaan hakee heittopaikkaa. Puolustuksen on vaikea vastata, kun paras korin suojelija on kaukana kaarella vartioimassa vaarallista heittävää sentteriä. Väylä jää auki korille saakka.

Jos joku muu puolustaja kaventaa toisaalta auttamaan, pystyy pallonkäsittelijä syöttämään vapaaseen paikkaan – josta tänä päivänä löytyy lähes automaattisesti hyvä heittäjä.

Kun kaikki nämä asiat summaa, ollaan todella syvällä Markkasen vahvuusalueilla. Hän paitsi osaa heittää niin myös ajaa korille – mikä avaa todella monia mahdollisuuksia luovalle valmentajalle. Häntä voi käyttää skriinaajanakin monella tapaa. Jos Markkanen pääsee hyökkäämään perinteisen koulun kankeaa sentteriä vastaan, on hänellä mahdollisuus tehdä paljon tuhoa.

Ajatus Markkasesta sentterinä on voimistunut kauden edetessä, kun NBA:n trendi on vahvistunut. Yliopistopelien perusteella on vaikea ennustaa, koska Markkasen siirtyminen sentterin paikalle voisi tapahtua.

Arizonan puolustusorientoitunut valmentaja Sean Miller peluutti Markkasta pääasiassa perinteisen sentterityypin kanssa. Markkasen takaa puuttui kaukoheittovoimaa. Se antoi Arizonan vastustajille mahdollisuuden käyttää paikkapuolustusta, eikä Markkasella ollut mahdollisuutta avata peliä kolmosuhkansa avulla.

NBA:ssa pelaajat ja hyökkäystapa ovat monipuolisempia kuin yliopistosarjassa. Markkasen tilanne ammattilaisliigassa on täysin toinen, jos hänellä on rinnallaan taitava pelintekijä ja ympärillä heittotaitoisia laitureita.

Latvialaisilmiö Kristaps Porzingis pelaa New York Knicksissä.­

Markkasen roolia rajoittaa osittain hänen keskeneräinen fysiikkansa. Hän on ainakin toistaiseksi samassa veneessä kuin New York Knicksin latvialaisilmiö Kristaps Porzingis. 221-senttinen hujoppi on pelannut perinteisen sentterin rinnalla ensimmäiset kaksi kauttaan, eli pääasiassa nelospaikalla ja kierrätysvaiheessa vitosena.

Vaikka laji muuttuu, vaatii sentterin paikka silti armottoman kovaa fyysistä pelaamista korin lähellä. Järkälemäiset Marc Gasol, Towns, Embiid ja Cousins pystyisivät vielä tässä vaiheessa aiheuttamaan ohutvartiselle Markkaselle vaikeuksia puolustuspäässä. Toisaalta vähintään yhtä suuri ongelma on, että nelospaikalla pelaa yhä enemmän suhteellisen pieniä, räjähtäviä tähtiä kuten Durant, James ja Paul George.

»On ennenaikaista sanoa, ettei Lauri pysyisi nelospaikan pelaajien perässä. Yliopistopeleissä oli toki viitteitä siitä, että huoli on aito. Riittääkö sivuttaissuunnan nopeus? Näin voi olla, mutta kuinka paljon ”hitaudessa” on kyse siitä, ettei keskivartalossa ole vielä tarpeeksi jytyä? On ihan selvä, että hänen fysiikkansa kehittyy joka tapauksessa vielä paljon», arvioi Ura Basketin valmentaja ja Ruutu Urheilun NBA-selostaja Kristian Palotie.

Palotie muistuttaa, että Markkasta auttaa erinomainen ajoitus heittojen haastamisessa. Heikkoutta levypalloissa hän pitää näennäisenä ja muistuttaa, että Markkasella on kaikki edellytykset loistaa nelospaikalla.

 Lähtökohtaisesti pelaaminen on kaikista tärkeintä, koska NBA:ssa ei pysty harjoittelemaan.

»Levypallot ovat isoin kehityksen kohde, etenkin jos siirrytään vitospaikalle. Hänellä on sikäli onni onnettomuudessa, että pelipaikat menevät koko ajan sumuisemmiksi. Perinteistä sentteriä ei enää pian välttämättä ole, ja sen vuoksi Markkanen pystyisi jo nyt puolustamaan monia pelaajia vitospaikalla.»

Palotie mainitsee juuri Porzingisin esimerkkinä, mutta myös mahdollisena pelikaverina. Knicks varaa kahdeksannella vuorolla. New Yorkissa odotetaan herkeämättä, koska ikääntynyt ja pelin virtauksesta jäänyt sentteri Joakim Noah siirretään lopullisesti sivuun ja Porzingisista otetaan kaikki irti keskellä. Hän on nyt fyysisesti valmis. Porzingis ja Markkanen muodostaisivat aivan uniikin isojen miesten kaksikon NBA:han.

»Kolmospaikan jätkät täyttävät tänä päivänä joskus sentterin roolit. Ei kannata ehkä edes ajatella perinteisen kautta. Näen ihan selvän tavan, miten he pystyvät keskenään pelaamaan. He voivat olla molemmat nelonen ja vitonen tilanteen ja tarpeen mukaan. He ovat systeemin sisällä täysin vaihdettavia, mikä luo joukkueella joustavuutta», Palotie tuumii.

»Painotan, että tämä on positiivinen ongelma. Hänen vahvuutensa ovat niin korkealla, että heikkouksien korostuminen on lähinnä kiinni varaavan joukkueen toimitusjohtajan kyvystä rakentaa oikeanlainen joukkue Laurin ympärille.»

Ajatus Lauri Markkasen siirtymisestä sentteriksi voimistui viime kauden mittaan.­

Markkasen tarkka pelipaikka ja rooli määrittyvät vasta reilusti NBA-uran alkamisen jälkeen. Ensikuukausista ei välttämättä kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Paljon riippuu varaavasta seurasta, mutta myös siinä seuraavan 2–4 vuoden aikana tapahtuvista muutoksista. Jos Markkanen lyö nopeasti läpi, alkaa seura rakentaa joukkuetta juuri hänen ympärilleen, ja suomalainen kasvaa suurempaan rooliin. Se voi muuttaa asioita nopeasti paljon.

Maajoukkueluotsi Dettmann ei luonnollisesti sano ääneen, minkä seurojen puolesta hän liputtaa. Mutta hän varmasti muistaa hyvin, miten kävi esimerkiksi Erik Murphyn, kun tämä joutui veteraaneja suosineen Tom Thibodeau’n valmennukseen tulokaskaudellaan Chicagossa. Thibodeau luotsaa nyt Minnesotaa, johon Markkanen sopisi pelillisesti hyvin. Mutta...

»Lähtökohtaisesti pelaaminen on kaikista tärkeintä, koska NBA:ssa ei pysty harjoittelemaan.»

Varaavalla joukkueella on valtava merkitys. Varaustilaisuuden kärjessä on sekaisin hyvin ja huonosti johdettuja seuroja, mutta vielä ei tiedetä missä joukkueet ovat muutaman vuoden kuluttua kun Markkanen lähestyy pelillistä huippuaan. Parhaassa tapauksessa Markkanen on supertähti, mutta pahimmillaan kaoottinen organisaatio voi suistaa lupaavimmankin pelaajan kehityksen raiteiltaan. Kuumaan kysymykseen saadaan vastaus 22. kesäkuuta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?