NBA-konkari varoittaa: Raha tuo vaikeuksia nuorille pelaajille - Koripallo - Ilta-Sanomat

NBA-konkari varoittaa: Raha tuo vaikeuksia nuorille pelaajille

Andre Miller pelasi NBA:ssa 18 kautta. Hän kertoi Urheilu­sanomille elämästä jättiliigan kulissien takana.

Tilaajille

Andre Miller (vas.) lopetti viime kauden – ja todennäköisesti uransa – San Antonio Spursissa. Kuvassa vastassa Memphis Grizzliesin Matt Barnes.­

25.10.2016 12:00

Eteläinen Los Angeles on paikka, johon harva turisti eksyy. Vierekkäin sijaitsevat Comptonin ja Wattsin lähiöt ovat tuttuja lähinnä jengiaiheisista elokuvista tai väkivaltatilastoista. Wattsin mellakat vuonna 1965 lukeutuvat USA:n historian verisimpiin.

Kun Los Angeles kasvoi voimakkaasti 1900-luvun alkupuolella, löytyi väelle asuintilaa vain etnisyyden perusteella. Mustia ja latinoita kiellettiin muuttamasta tietyille alueille pitkään sen jälkeenkin, kun rotuerottelevat lait kumottiin 1948. Crack-kokainiin tunkeuduttua USA:han harva alue kärsi yhtä pahasti kuin eteläinen Los Angeles.

»Minun nuoruudessani 1980–90-luvuilla alueella oli tosi paljon väkivaltaa. Kun Utahin yliopisto tarjosi stipendiä, tartuin siihen hetkeäkään empimättä. Minua ei rekrytoitu kovin aktiivisesti, joten olin todella onnellinen, kun pääsin pois niiltä kulmilta näkemään jotain ihan muuta», Andre Miller kertoo helsinkiläisessä loistohotellissa.

Urallaan peräti yhdeksää NBA-seuraa edustanut Andre Miller aloitti ammattilaisuransa Cleveland Cavaliersissa 1999.­

40-vuotias pelintekijä on nähnyt urallaan ja elämässään lähes kaiken mahdollisen. Syöttötaituri kouliintui Wattsin katu- ja namikapeleissä, jotka hänen sanojensa mukaan päättyivät useammin tappeluun kuin varsinaiseen lopputulokseen. Kun peli piti pelata seuraavana päivänä loppuun, pelaajat tulivatkin paikalle vain tappelemaan.

Niistä peleistä selvitäkseen piti olla kova, ja sen Milleristä näkee. Verkkareihin pukeutunut aamu-uninen NBA-miljonääri puhuu painavasti, mutta harkiten.

MILLER on Suomessa NBA:n järjestämällä koripalloleirillä, kiitos Hanno Möttölän. Utahin yliopistossa ystävystyneet koris­lupaukset kehittyivät kumpikin huippu­pelaajiksi. Möttölän NBA-ura jäi kahteen vuoteen, Miller tahkosi liigassa peräti 17 kautta. Hän kertoo olevansa »90-prosenttisen lopettanut».

»En missään tapauksessa mene harjoitusleirille! Jos saan puhelun kesken kauden ja olen tarpeeksi hyvässä kunnossa, niin sitten haluaisin pelata. Jos ei, niin ei se haittaakaan», Miller kuvailee samaan tapaan kuin Teemu Selänne uransa viimeisinä vuosina.

Uran jatkopuheet tipahtavat kieleltä yhtä harkiten kuin kaikki muukin, mitä Miller tekee. Hänen persoonansa peilaa vahvasti sitä, millainen pelaaja hän oli. Tai siis on. Itse tyyneys myrskyn keskellä. Kaikilla muilla tuntui olevan kiire. Samaan aikaan Miller – mies, joka piti palloa – liikutti silmiään paljon jalkojaan nopeammin.

Andre Millerin ja Hanno Möttölän tie NBA:han kulki Utahin yliopiston kautta. Kuva vuodelta 1998.­

Arvostettu pelintekijä sai lempinimen »Professori Miller, koripallotieteiden tohtori».

»En oikein pidä siitä. Se kuulostaa aika tylsältä ja saa minut kuulostamaan vanhalta», Miller nauraa.

Lempinimessä on silti perää. Miller pärjäsi, koska oli pienestä pitäen oppinut tekemään töitä ja pelaamaan kovaa ja fiksusti. Hän kertoo, että hänen perheessään yhtenäisyys, eli siis joukkue, ajoi kaiken muun edelle. Kaikki eivät hänen mukaansa ymmärrä samoja asioita.

»Ihan yleisesti elämässä tai urheilussa on löydettävä tapoja motivoida itsensä. Ei urheilu sinänsä muusta työelämästä eroa. Asiat alkavat toistaa itseään ja olla tylsiä. Ne asiat, mitkä opettelet junnuna, ovat samoja mitä toistetaan treeneissä vielä ammattilaisena», Miller muistuttaa.

 Raha ja sen avaamat ovet ovat vaikein asia varsinkin nuorille pelaajille.

»Tärkein urallani saamani oppi oli ”pidä suusi kiinni”. Niin moni joutuu uransa aikana vaikeuksiin, kun ei osaa ottaa opiksi virheistään. Raha ja sen avaamat ovet ovat vaikein asia varsinkin nuorille pelaajille. Yhtäkkiä niin moni asia on mahdollista, ja elämänhallinta katoaa.»

PROFESSORI pelasi urallaan peräti yhdeksässä eri joukkueessa. Samalla hän näki monta erilaista tilannetta ja lukuisia erilaisia ihmistyyppejä. Miller ei koskaan ollut suurin tähti, mutta silti aina aloittaja tai merkittävä roolipelaaja.

Se sopi hänen persoonaansa hyvin. Kuvaavinta oli, että Miller pelasi leijonan­osan viime kaudesta Minnesota Timber­wolvesissa. Seura oli juuri varannut riveihinsä sentteri Karl-Anthony Townsin, joka voitti viime kauden lopuksi vuoden tulokkaan palkinnon. Lisäksi seurassa oli super­lahjakkuuksia, kuten Andrew Wiggins, sekä liuta muita nuoria talentteja. Tohtori Miller, samoin kuin konkarit Kevin Garnett ja Tayshaun Prince, oli värvätty »luennoimaan» NBA-elämän tapoja nuorille super­junnuille. Wolves ei halunnut haaskata näitä lahjakkuuksia.

»Se oli siistiä! Näin, mihin suuntaan NBA on menossa. Sain tarkkailla tilannetta vanhan miehen näkökulmasta. He ovat raakileita, mutta uskomattoman lahjakkaita. Perusasioissa on opeteltavaa. Towns ja Wiggins ovat valovuoden edellä monia muita urheilijoina, mutta heidän täytyy saada ne pienet, aikuisten asiat kohdalleen», Miller sanoo.

»En ollut oikeastaan enää pelaaja vaan valmentaja. Tehtäväkseni tuli jakaa nuoremmalle polvelle sitä tietotaitoa, jonka taas minulle kertoi minua vanhempi polvi.»

MAHDOLLISUUS päästä jakamaan urallaan oppimiaan viisauksia innokkaalle yleisölle oli henkisesti virkistävää konkarille. Hän oli nähnyt urallaan monia toisenkinlaisia »oppilaita». Jotkut eivät osaa käsitellä mainetta, kunniaa ja pelien mukanaan tuomaa rahaa. Jotkut ovat mukana, koska heillä ei ole muutakaan.

»Olen nähnyt paljon sellaisia pelaajia, jotka ovat ikään kuin ajautuneet koris­pelaajiksi. Tiedätkö, se kulma­kunnan isoin kundi, jonka vain kuuluu pelata korista? Mutta mitäs sitten, jos koris ei kiinnosta? He menevät lahjoillaan niin pitkälle kuin pääsevät, mutta motivaatio kehittää itseään puuttuu.»

Miller ei halua nimetä, keitä tarkoittaa, mutta vilkaisu hänen seurahistoriaansa antaa vinkkejä. Kun Miller pelasi kauden Clippersissä 2002–03, riveissä oli muun muassa entinen ykkösvaraus Michael Olowokandi, jonka motivaatio-ongelmat olivat suorastaan legendaarisia. Muitakin löytyy: JaVale McGee on yksi suku­polvensa atleettisimmista pelaajista ja on nyt, vain 28-vuotiaana, viimeisen mahdollisuutensa kynnyksellä. Denverin seurakaveri Nikoloz Tskitishvili katosi yhtä nopeasti kuin scoutit olivat hänet löytäneetkin. Samasta joukkueesta »Birdman» Chris Andersen ajautui pahaan heroiini­koukkuun ennen kuin sai myöhemmin elämänsä raiteilleen.

Miller pelasi tilastojen valossa uransa parhaan kauden Philadelphiassa 2007–08.­

Nyt puhutaan pukukoppielämän varjelluista salaisuuksista. Näihin asioihin kuuluu myös monia asioita pelaajien yksityiselämästä. Moni köyhistä oloista nouseva pelaaja tuo mukanaan perheen tai possen ystäviä, jotka elävät pelaajan tuloista. Se ei aina johda ruusuiseen lopputulokseen, sillä pahimmillaan lähipiiri imee rahojen lisäksi pelaajan henkisen ja fyysisen energian vaatimuksillaan. Silloin urakin päättyy nopeasti. Millerin mukaan seurat, pomot ja agentit joutuvat usein vaikeisiin tilanteisiin, kun pelaajan ympärillä on ihmisiä, jotka koetaan hänelle haitallisiksi. Mitä silloin voi tehdä?

Näissä keskusteluissa puhutaan yhtä lailla rahan- tai ajankäytöstä. Keiden kanssa hengaillaan, keneen pitäisi ottaa etäisyyttä. Millerin mukaan nämä keskustelut dominoivat pukukoppeja, ja konkareilla on valtava rooli nuorten auttamisessa.

ULKOPUOLELTA on helppo arvioida, että kyllähän pahimmat lois­eläjät, bisnes­ideoineen esille tunkevat »innovaattorit» ja hämärä­miehet pitää karsia elämästään, jotta täyttäisi ideaalin urheilijasta esi­kuvana. Mutta silloin unohdetaan, että puhutaan kuitenkin oikeista ihmisistä: perheen­jäsenistä, elin­ikäisistä kavereista tai elämän­kumppaneista. Karsinta ei ole helppoa.

»Joskus eteen tulee tilanteita, joissa jonkun kokeneemman pelaajan on pidettävä puhuttelu toiselle pelaajalle, että nyt kundi teet vähän liikaa ylimääräisiä asioita kentän ulkopuolella. Siitä ei hirveästi puhuta pukukopin ulkopuolella, mutta asioita käsitellään kopin sisällä jatkuvasti. Joskus pelaajia on ravisteltava hereille ja laitettava heidän elämänsä järjestykseen.»

Samalla keskustelu kääntyy Millerin uran viimeiseen pysäkkiin. Hänet kaupattiin Minnesotasta San Antonioon kesken kauden, kun Spurs tarvitsi leveyttä penkille. Keski-ikäisen konkarin silmistä loistaa haikeus, kun hän muistelee NBA-uransa ainoaa tilaisuutta pelata aidossa mestarisuosikissa – reilusti parhaiden päiviensä jälkeen.

»Koin ensimmäistä kertaa olevani vertaisteni ympäröimä. He ajattelivat asioista samoin kuin minä, ja heillä oli samanlaiset työtavat sekä rutiinit kuin minulla. On harvinaista päästä sellaiseen tilanteeseen.»

Mies, joka oli pitkään opettanut monessa seurassa nuorille NBA-elämän tapoja, olikin Tim Duncanin, Manu Ginobilin ja Tony Parkerin jengissä. Kausi ei päättynyt mestaruuteen, mutta konkarin äänestä kuulee, että kokemus oli tarpeen.

»Ennen vanhaan oli niin, että tulokkaat saivat näkyä mutta eivät kuulua. Tänä päivänä nuoret tulevat koppiin ja kertovat kaikille, mitä pitää tehdä! Niin se vaan menee, niin liiga sen haluaa. Spurs oli minulle ahaa-elämys. Vastaavaa en koe varmasti enää, ellen mene johonkin ikämiessarjaan!»

Urheilusanomat 42/2016

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?