Kolumni: Hiljaisuudesta päättelin Jokerien hävinneen - KHL - Ilta-Sanomat

Kolumni: Hiljaisuudesta päättelin Jokerien hävinneen

KHL:n pleijarit olivat alkaneet, pohtii Tuomas Manninen.

Jokerit siivitti itsensä torstaina sarjassaan jo 3–0-johtoon.

5.3.2020 20:54

Viime sunnuntaina se taas tapahtui. Olin tulossa töistä. Junassa oli väljää kunnes Pasilasta tulvahti väkeä ja osa joutui seisomaan käytäville.

Havahtumiseni eteni kuin Turhapuron palaileva muisti. Tutun värinen pipo tuolla. Tuolla pilkistää tutun värinen huivi. Tuolla pusakka. Sana tuttu on tässä yhteydessä harhaanjohtava, onhan vuosikymmenten varrella tutuksi tullut koko väripaletti.

Viipeellä hoksasin: Jokereilla ollut peli Ilmalassa.

KHL:n pleijarit olivat alkaneet.

Hiljaisuudesta päättelin Jokerien hävinneen (voittivat 6–0). Tunnelmasta tuli mieleen Aulikki Oksasen sanoittama laulu Juna hiljaista miestä kuljettaa. Se kertoo siirtotyöläisistä.

Juna hiljaista miestä kuljettaa...

Mitä miettii se mies... Mikä on se maa...

Ei paljoa puhu, vaan takanansa on monta muuta, kokonainen kansa.

Tämä K-juna Keravalle kuljetti Jokereiden uskollisimpia faneja, Helsingin ja Vantaan lähiöiden asukkaita. Siirtotyöläisiä, jotka ovat huutaneet ja viheltäneet SM-sarjassa, SM-liigassa, Euroopan Cupissa, Continental Cupissa, KHL:ssä.

K-junan hiljaiset miehet eivät ole mitään poikasia. Ainakaan suuri osa. Sellaisia he ovat kuin minäkin. Takana on vuosia, muistoja, suruja, ilonaiheita.

Kokemuksista syntyy aitoja faneja. He, jotka ovat kokeneet vain hyvät ajat – menestyksen metsästäjät – eivät matkusta hiljaisten miesten junissa. Tai eivät ainakaan ole hiljaa, koska luonteensa on heidän keveä kuin höyhen, ajatuksena hattaroita, jotka karkailevat ilmoille.

Tutkijat Antti Laine ja Annastiina Hemmi ovat kysyneet Ilmalassa katsojilta, mikä sarja kiinnostaa eniten. 40 % toivoi Jokerien jatkavan itäliigassa, 25 % toivoi paluuta kotiin. Lopuilla ei ollut vakaumusta. Luultavasti luku 25 olisi paljon isompi, jos olisi kysytty myös niiltä faneilta, jotka eivät käy KHL-peleissä. Nukkuva solukin voi aktivoitua.

Mitä olisin itse vastannut? Olen käynyt harvakseltaan KHL-peleissä. Seurat kiinnostavat, Venäjä on kiehtova maa eikä Neuvostoliitto jätä rauhaan Tukholman syndroomasta nauttivaa ikäpolveani.

SM-liigassa Jukurit täyttää minulle Jokerien jättämän tilan. Jukurit on loistava altavastaaja.

Altavastaaja oli pitkään Jokeritkin.

Altavastaajat ovat juttuni.

Uskon Jokerien palaavan. Jonain kauniina syyskuun iltana kello 18.30. Ei kuten Raamatun tuhlaajapoika, vaan kuten se poikakirjojen rasavilli, joka lähti nuorena merille ja palasi monta kokemusta rikkaampana. Sitä on myös Jokerien fanittaminen: oudoilla kokemuksilla äveriääksi tulemista.

Joskus teininä harmitti, että vaikka Jokerit oli parasta, mitä lätkä voi tarjota (ketterät pikkumiehet nöyryyttävät klap-klap aggressiivisia korstoja), olin salaa kateellinen HIFK:n brändille. Enää ei tarvitse. Ei ole tarvinnut pitkään aikaan. Linnanmäelläkin vuoristorata on suosituimpia laitteita. Jokerit elää elämää, josta syntyy legendoja.

Sen rinnalla HIFK on tylsä. Totinen. Jäykkä.

En vain oikein keksi, mikä on Jokerien brändi.

Hallittu kaaos? Ehkä logo kertoo kaiken.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?