Kommentti: Lionel Messi lähti – arki iski futisjättien kasvoille - Jalkapallo - Ilta-Sanomat

Kommentti: Barcelonan ja Messin liitto ei olisi voinut päättyä sopivammin – kylmä arki iski vihdoin vasten jättien kasvoja

Barcelonalla ei ole pyhää oikeutta Lionel Messiin eikä toisin päin. Barcelona oppi sen karuimman kautta, kirjoittaa Janne Oivio.

Lionel Messi itki vuolaasti tiedotustilaisuudessa.

8.8. 19:16

21 vuoden mittainen liitto on ohi. Lionel Messi ei enää jatka Barcelonassa. Torstai-iltana vyörymään lähtenyt vyyhti huipentui sunnuntaina, kun Messi jätti kyyneleet silmissään jäähyväiset rakkaalle seuralleen tiedotustilaisuudessa.

Millä tahansa mittarilla viikonloppu on järisyttänyt jalkapallomaailmaa. Messi ja Barcelona ovat kulkeneet käsi kädessä tittelistä toiseen.

Samalla argentiinalaispelaajasta on kasvanut maailman paras jalkapalloilija. Onko hän vain tämän aikakauden vai jopa kaikkien aikojen paras, se jätettäköön toiseen debattiin.

Tiedotustilaisuuden vuolaiden kyynelien keskellä oli vaikea muistaa, että vuosi sitten se oli Messi, joka halusi pakottaa tiensä pois seurasta. Hän ajautui riitaan seuran silloisen puheenjohtajan Josep Maria Bartomeun kanssa ja halusi pois keinolla millä hyvänsä.

Lue lisää: Lionel Messi murtui täysin tiedotus­tilaisuudessa – puhui vuolaasti Barcelonasta: ”Olen surullinen, koska minun pitää lähteä joukkueesta, jota rakastan”

Barcelona piti päänsä ja samalla Messin myös. Hänen lähtöään tänä kesänä pidettiin mahdollisena, mutta välit uuden seurajohdon ja pelaajan välillä lämpenivät. Jatkosopimuskin ehdittiin tiedottaa.

La Ligan taloussäännöt nousivat lopulta Messin jatkon esteeksi, kuten jo hyvin tiedetään. Barcelonan ei sallittu rekisteröidä Messin sopimusta. Vanha kontrahti oli ehtinyt jo umpeutua, joten teknisesti Messi olisi pitänyt rekisteröidä uutena pelaajana, eikä hänen palkkansa siten mahtunut liigan sääntöjen mukaan Barcelonan palkkakaton alle. Häntä ei olisi voinut rekisteröidä edes nollapalkalla.

Taustalla ovat seuran satojen miljoonien eurojen suuruiset velat sekä koronan haukkaama jättimäinen siivu Barcelonan tuloista.

The Athleticin mukaan Barcelonan olisi pitänyt pystyä leikkaamaan palkkamenojaan peräti 200 miljoonalla eurolla, jotta Messin uusi sopimus olisi mahtunut sen alle.

Sitten torstaina, se tiedote tipahti.

672 maalia, 10 mestaruutta, neljä Mestarien liigan voittoa ja kuusi maailman parhaan pelaajan palkintoa. Se oli siinä.

On vaikea vuodattaa kyyneliä Barcelonan tai Messin vuoksi. Messi löytää pehmeän ja rahakkaan laskeutumispaikan Pariisista paikallisen Saint-Germainin riveistä. Hän pääsee jatkamaan dominointiaan Neymarin ja Kylian Mbappen kaltaisten suurtähtien kanssa. Hänen asemansa lajin historiansa on kiistaton, hänen tienestinsä turvatut ja samoin perintö Barcelonalle ja jalkapallolle.

Barcelonalle tämä oli märkä rätti vasten kasvoja. Seura oletti pystyvänsä pitämään Messin, vaikka jo lähes vuosikymmenen voimassa olleet La Ligan taloussäännöt tekivät kaikille hyvin selväksi, että se olisi erittäin vaikeaa laskeneiden tulojen vuoksi.

Uefakin voisi joskus vakavissaan pitää kiinni taloudellisen reilun pelin säännöistään.

Messi olisi voinut pelata vaikka ilmaiseksi, mutta hänen sopimustaan ei silti olisi voinut rekisteröidä.

Tämä moka on Barcelonan, ei kenenkään muun. Vuosikausia yli varojen eläminen, jatkuvat hulppeat pelaajasiirrot ja ennen kaikkea tässä tapauksessa suorastaan loputon lista villejä pelaajapalkkoja kävivät kovimmalla mahdollisella tavalla kalliiksi.

Täytyy nostaa hattua La Ligalle ja sarjan pomolle Javier Tebasille. Nyt pidettiin kiinni säännöistä senkin uhalla, että yksi kaikkien aikojen suurista lähtee sarjasta pois. Näinhän sen pitäisi aina olla – ja tämä on raikas muistutus myös Euroopan jalkapalloliitolle Uefalle siitä, että sekin voisi joskus vakavissaan pitää kiinni taloudellisen reilun pelin säännöistään. Niissä kun tunnutaan aina sopivasti joustavan, kun suurimpien seurojen osallistuminen mm. Mestarien liigaan olisi vaakalaudalla.

Asiaa voi miettiä myös näin: miten monta kertaa Barcelona on pullistellut (nähtävästi olematonta) taloudellista hauistaan saadakseen toisesta seurasta sen parhaat pelaajat riveihinsä? Kuinka usein Messi on käyttänyt merkittävää vaikutusvaltaansa kulisseissa houkutellakseen taas uuden supertähden Barcelonan paitaan?

Lontoossa, Pietarissa, Helsingissä, Tukholmassa, Dortmundissa ja aika monessa muussa paikassa nyökytellään juuri nyt ja sanotaan että hei Barca, me tiedetään, miltä teistä nyt tuntuu. Kyllä se siitä. Tekin löydätte taas uusia hyviä pelaajia – ihan niin kuin me muutkin.

Jalkapallon ravintoketjussa Barcelona istuu muutaman muun jätin vierellä omassa kastissaan, jossa ei tule koskaan itse syödyksi, vaan voi aina ahnehtia. Se asema osin ansaitaan, osin se on myös vuosikymmeniä voimassa olleiden rakenteiden tuoma kyseenalainen kilpailuetu.

Nyt, ihan omaa osaamattomuutta, riveistä lähti se kaikkein suurin. Ikävää, mutta samalla oman toiminnan ohjaamana vääjäämätöntä.

En pitäisi mahdottomana, että myös muualla Euroopassa voimaannutaan vaatimaan tarkempaa vartiointia suurseurojen hurjalle tuhlaamiselle. Tuntuu, että koronan aiheuttamien jättitappioiden jälkeen edessä voi olla tietynlainen uusjako. Ranskan liiga on PSG:tä lukuun ottamatta melkein täysin retuperällä, Italiassa Inter on hurjissa vaikeuksissa. Ja niin edelleen.

Yksi aikakausi on nyt ohi, mutta ei se maailmanloppu ole.

Mielenkiintoista nähdä, ajaako tämä ratkaisu suurseurat taas puuhaamaan uutta Superliigaa entistä kovemmalla vimmalla.

Espanjassa muut suuret kuten Atletico Madrid ja Real Madrid varmasti huomasivat, mitä Barcelonassa tapahtui. Tällä hetkellä Barcelona, Real Madrid ja Juventus pitävät viimeisinä kiinni superliigaideasta ennen kaikkea, koska pelkäävät Valioliigan taloudellista ylivaltaa.

Yksi aikakausi on nyt ohi, mutta ei se maailmanloppu ole. Maailman suurimmista pelaajista aniharva on ollut yhden seuran mies. Pelé kävi Yhdysvalloissa, Diego Maradonalla riitti osoitteita, (se oikea) Ronaldo pelasi Barcelonassa, Madridissa, Milanossa ja vaikka missä, Cristiano Ronaldolla on ollut vaikka kuinka monta osoitetta, Zinedine Zidane hurmasi vuoroin Ranskassa, Torinossa ja Madridissa. Ja niin edelleen.

Yksi asia on varmaa: jalkapallo ei lopu. Joskus, jättimäisten hetkien edessä, se pysähtyy hetkeksi. Ja sitten se taas jatkuu, vaikka välillä tehtäisiinkin uudet jaot.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?