Kaksisuuntainen mielialahäiriö iski kesken ylioppilaskirjoitusten – nyt Juho, 34, kertoo, mistä löysi avun - Jalkapallo - Ilta-Sanomat

Juho, 34, sairastui kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön kesken ylioppilaskirjoitusten – kertoo nyt, mistä asioista löytyi apu

Mielenterveyden häiriön kanssa eläminen on ”jatkuvaa taiteilua”. Juho Torkkeli, 34, puhuu avoimesti kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään.

Juho Torkkeli on Rauman Pallo-Iirojen kokenut laitapakki.

22.6. 6:45

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastutaan keskimäärin 22-vuotiaana, ja sille voivat altistaa esimerkiksi perintötekijät sekä stressi.

Juho Torkkeli sairastui kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön kesken ylioppilaskirjoitusten vuonna 2005.

– Minulla oli ongelmia matematiikan kirjoituksiin lukemisen kanssa. Pää meni niin jumiin, etten ymmärtänyt enää yhtään mitään, mitä luin. Sitten kaikki muukin alkoi ahdistamaan. Silloin huomasin, nyt 34-vuotias Torkkeli kertoo.

Siirtymävaiheet ovat nuorille ihmiselle usein raskaita, kuormittavia. Tällaisia ovat esimerkiksi omilleen muutto tai opiskeluista työelämään siirtyminen. Epävarmuus voi ahdistaa ja perintötekijöillä on oma roolinsa.

– Tämä sairaus voi siinä 20 ikävuoden kieppeillä laueta. Aikuistuminen alkaa, mutta nuorilla ei vielä ole välttämättä suuntaa elämässään. Ei ole selvää polkua ja myös syrjäytyminen on nykyisin iso ongelma, Torkkeli tietää.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on elinikäinen sairaus, jossa esiintyy vaihtelevasti erilaisia masennus-, hypomania-, mania- tai sekamuotoisia sairausjaksoja. Sairauden diagnosointi on vaikeaa ja usein se viivästyy, koska moni potilaista hakeutuu hoitoon nimenomaan masennuksen vuoksi.

Torkkeli kertoo selvinneensä ylioppilaskirjoituksista ”pienen pähkäilyn jälkeen”.

– Minulla oli 2–3 viikon sykleissä masennusjaksoja ja sitten kuin kirkkaalta taivaalta yhtäkkiä kaikki sujui hienosti ja oli fiilis, että selviän kaikesta. Se oli keväästä joulukuulle asti samaa aaltoilua. Sitten taas seuraavana kesänä oli sellainen masennusjakso, ettei pystynyt olemaan kesätöissä.

Tuolloin, vuonna 2006, Torkkeli sai diagnoosin ja ensimmäisen lääkityksen sairauteensa. Hän allekirjoittaa, että mielenterveyden häiriön kanssa eläminen on ”jatkuvaa taiteilua”.

– 2006 kesällä sain ensimmäisen lääkkeen. Sitten oli kuuden vuoden suhteellisen oireeton ajanjakso, kunnes stressi laukaisi pahemman sairauden taas. Sitten piti fiksata lääkitystä.

Juho Torkkeli (pallon kanssa) vauhdissa Rauman Pallo-Iirojen ottelussa kaudella 2015.

On tutkittu, että kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy huomattava itsetuhoisen käyttäytymisen riski.

Torkkelilta ahdistavimmat masennusjaksot veivät toimintakyvyn täysin.

– Ei vaan pystynyt liikkumaan ja oli vain väsynyt. Eräs professori on kuvaillut, että pahimmillaan voi mennä muisti ja melkein puhekykykin – ihan kuin olisi palovammoja aivoissa.

– Ei tiennyt, mitä tehdä. Se oli sellaista kauhua pahimmillaan, Torkkeli muistelee.

Torkkeli on käynyt siviilitöissä ja samalla pelannut Rauman Pallo-Iirojen miesten edustusjoukkueessa kolmella eri sarjatasolla kuudellatoista kaudella, enemmän tai vähemmän sairautensa ehdoilla. Kaudella 2021 Pallo-Iirot pelaa Kolmosessa.

Masennusjaksot voivat viedä pohjille ja vastaavasti sairauden maniajaksojen aikana ihminen voi tuntea itsensä voittamattomaksi.

– Sitten, kun on energinen olo, niin se näkyy pelaamisessakin. Muistan, että esimerkiksi kerran Suomen cupissa FC Hakaa vastaan pelasin 120 minuuttia ja tuntui, ettei ole yhtään väsynyt.

Toisaalta masennusjaksojen aikana pelaaminen, tai ainakin siitä nauttiminen, voi olla mahdotonta.

– Silloin olet jo hävinnyt pelin itsesi kanssa. Vaikka kunto olisi miten hyvä, niin voi tuntua väsyneeltä. Kun aloimme kuvata pelejä, niin joku joskus selitti videolta, että sinähän pelasit hyvin, mutta saattoi olla, ettei vaan uskonut sitä itse.

Juho Torkkeli Pallo-Iirojen treeneissä keväällä 2021.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hallinnassa terveellinen ja tasapainoinen elämä, kuten säännöllinen vuorokausirytmi, ovat avuksi. Myös Torkkeli on työskennellyt paljon oppiakseen, kuinka sairauden kanssa kannattaa elää.

– Tuli ajatus, että itsekin voin jotain tehdä. Elintavoilla on iso merkitys.

Torkkeli kiinnostui funktionaalisesta lääketieteestä ja on opiskellut kursseja, jotka valmistavat suuntaukseen liittyvään ravintovalmentajatutkintoon.

– Olin kiinnostunut, mitä stressi tekee ihmiselle ja miten voi hallita omaa stressiä. Rupesin keskittymään siihen, että saan vitamiineja tarpeeksi. Myös suoliston kunnosta puhuttiin paljon. Maitohappobakteereja ja d-vitamiinia tarvitaan tukemaan immuunijärjestelmää ja niin edelleen.

– Tämä on jatkuvaa tarkkailua, miten kroppa ja mieli voivat tänään. Pidän kirjaa, millaista on ollut kuormittuminen ja seuraan nukkumistani. Syön tarpeeksi, että saan rakennusaineita riittävästi kropalle ja mielelle. Tasapaino on tärkeintä, Torkkeli esittelee.

Kutsutaan funktionaalista lääketiedettä sitten vaihtoehtohoidoiksi, uskomustieteeksi tai luontaishoidoiksi, Torkkeli toteaa, että aihe on arka. Hän myöntää, että perinteinen länsimainen lääketiede ja ”luomuhihhulointi”, kuten hän itse murjaisee, ovat osittain ristiriidassa.

– Haluan painottaa, että asiat, jotka minua ovat auttaneet, eivät toimi välttämättä muilla. Jokainen on yksilö, mutta näiden vaihtoehtojen seasta voi ahdinkoon löytyä apua.

Hän kokee löytäneensä keinot sairautensa hallintaan ja tilanteensa olevan nyt varsin hyvä.

– Lääkitys on hyödyksi minulle. En ole tässä mestari, vaan kuuntelen aina lääkäreitä. Olen tässä tilanteessa kaikkien näiden asioiden yhteisvaikutuksesta, Torkkeli korostaa.

Juho Torkkeli (oik.) miesten Kakkosen ottelussa Pallo-Iirot vastaan FC Jazz kesällä 2019.

Torkkeli kertoi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään keväällä edustamansa seuran haastattelussa eli Pallo-Iirojen nettisivuilla ja YouTube-videolla.

Esimerkiksi kiekkoilija Taavi Vartiainen paljasti syksyllä sairastavansa samaa sairautta. Tunnetuista henkilöistä sairautensa kanssa julkisuuteen ovat tulleet esimerkiksi muusikko Jare Tiihonen eli Cheek sekä urheilupersoona Tapio Suominen.

Mielenterveyden ongelmat ovat edelleen etenkin urheilun piirissä tietynlaisia tabuja.

– Minun on ollut aina helppo puhua, ja minulla on ollut kannustava ystäväpiiri ja perhe, Torkkeli kiittelee.

– Mutta olen hoidossa itse olleena huomannut, että monelle se on tabu. Useilla on jotain oireita niin, etteivät he uskalla tuoda niitä esille syystä tai toisesta.

Torkkeli on saanut rohkaisevia viestejä kerrottuaan asiasta Pallo-Iirojen kanavissa.

– On tullut positiivista viestiä tutuilta ja perheeltä. Muutamat ulkopuoliset ovat ottaneet yhteyttä, että haluaisivat tietää lisää. Toivon, että ne, jotka kärsivät, eivät jää yksin.

Vaikkei sitä itse huomaisi, toivoa on aina.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?