Hyvinkään ampumisessa vammautunut Heidi Foxell uskalsi vihdoin ottaa uuden työn – palaa suuren rakkautensa ääreen - Jalkapallo - Ilta-Sanomat

Hyvinkään ampumisessa vammautunut Heidi Foxell uskalsi vihdoin ottaa uuden työn – palaa suuren rakkautensa ääreen

Hyvinkään ammuskelussa haavoittunut maalivahti Heidi Foxell ei pystynyt vuosiin edes katsomaan jalkapalloa. Nyt hän on taas viheriöllä.

Heidi Foxell palasi jalkapallon pariin.­

31.5. 10:05

Rakkaus jalkapalloa kohtaan on valtava voima.

Tämä tulee mieleen kuunnellessa Heidi Foxellia. Entinen jalkapallomaalivahti haavoittui vakavasti Hyvinkään ammuskelussa vuonna 2012, eikä pystynyt moniin vuosiin edes katsomaan lajia televisiosta.

– Se teki liian kipeää, kun vertasin itseäni varsinkin maalivahteihin, kymmeniä leikkauksia läpikäynyt, myöhemmin myös leukemiaan sairastunut Foxell muistelee.

Nyt hän palaa pitkäaikaisen harrastuksensa pariin. Foxell, 32, aloittaa Tikkurilan Palloseuran naisten edustusjoukkueen mentorina. Paluu palloilun pariin tapahtui osaksi sattumalta, kun Foxell viime kesänä päätti ihan vain vilkaista naisten MM-kisoja.

– Yhtäkkiä olin katsonut koko pelin. Ne kisat olivat niin tasokkaat ja puoleensavetävät, että oli vaikea jättää matseja katsomatta.

Kun innostus oli taas herännyt, Foxell myöntyi lopulta päävalmentaja Pauliina Miettisen pyyntöön auttaa TiPSiä. Hänestä on hyvin mielenkiintoista päästä katsomaan, miten etenkin 2000-luvulla syntyneet maalivahdit työskentelevät.

– Olen tosi onnellinen. Paluu futiksen pariin tuo paljon uutta sisältöä elämääni. Olen niin innoissani, että haluaisin tehdä enemmän kuin on sovittu, joten pitää vähän hillitä itseäni, Foxell nauraa.

Foxell on entinen maalivahti.­

Omalla peliurallaan Foxell voitti muun muassa Liigacupin HJK:ssa vuonna 2012 ja Suomen Cupin pikkufinaalin FC Sportissa 2011. Jo silloin hän huomasi, että hyvä fyysinen suoritus kentällä vaati paljon psyykkistä taitoa.

– Pitää olla tosi paljon henkistä kanttia, että osaa rauhoittua pelin alkuun kunnolla ja keskittyä koko ottelun ajan.

Sittemmin Foxell on kokenut kovia. Ammuskelusta saatuja, hyvin vakavia keskivartalon vammoja on leikattu kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Syövän hoito on lisännyt sairaalassa vietettyä aikaa. Hän on käynyt lähellä kuolemaa ja ollut syvästi masentunut.

Nuorta Heidi Foxellia otti rankasti päähän, jos jalkapallomatsi hävittiin hänen tekemänsä virheen takia. Nykyään hän haluaa muistuttaa nuoria pelaajia siitä, että kyseessä on loppujen lopuksi pelkkä peli.

– Välillä otetaan vakavasti sata lasissa, mutta se ei saa viedä hauskuutta pois. Tämä on kuitenkin vain jalkapalloa. Elämässä on isompiakin asioita.

Viime vuosien aikana Foxell on ymmärtänyt muutakin, josta hän toivoo olevan apua nuorille urheilijoille. Suhteellisuudentajun lisäksi hän toivoo voivansa opettaa hyvää itsetuntoa ja itsetuntemusta.

– On tärkeää luottaa itseensä juuri siinä hetkessä, kun on tehnyt paljon töitä. Yhtä tärkeää on uskoa joukkueen tilanteeseen ja siihen, että yhdessä on tehty oikeita asioita. Silloin alkaa tapahtua.

Foxellin omat ongelmat ovat viime vuosina olleet hyvin erilaisia kuin terveiden, uransa huippua tavoittelevien urheilijoiden. Nuorena Foxell rakasti kävellä jalkapallonurmella paljain jaloin. Sen jälkeen, kun leikkauksessa tapahtunut hoitovirhe aiheutti selkäydinvamman, hän kiersi viheriöt pitkään kaukaa.

Suru omasta tilanteesta oli liian suuri. Foxell ei pysty kävelemään, eikä hän enää tunne nurmea jalkapohjissaan. Vasenta jalkaansa hän pystyy koukistamaan, mutta oikea ei toimi juuri lainkaan.

Kaiken epäonnen jälkeen voisi kuvitella, ettei Foxell enää jaksaisi ymmärtää muiden paljon pienempiä murheita. Itse hän kuitenkin kokee asian olevan juuri päinvastoin.

– Kaikilla ihmisillä on omat harmituksensa. Ei niitä voi verrata, eikä mennä sanomaan, ettet tiedä ongelmista mitään, kun sinua ei ole ammuttu tai et asu sairaalassa. Ongelmista saa ja pitää puhua, ja pointti on juuri siinä, että minä saan olla tukena toiselle.

Paluu jalkapallon pariin pariksi päiväksi viikossa ilahduttaa Heidi Foxellia erityisen paljon myös siksi, että maailmaa ravisteleva koronavirus pisti hänenkin arkensa uusiksi. Tikkurilan pääpoliisiasemalla toimistotöissä työskennellyt Foxell joutui jäämään epidemian alettua kotiin.

– Se ei tuntunut kivalta, mutta oli oikea päätös. Ei ole haluttu ottaa mitään riskejä. Korona olisi varmaan minulle se viimeinen isku.

Heidi Foxell haluaa muistuttaa nuoria jalkapalloilijoita, että kyseessä on lopulta vain peli.­

Vaikka Foxell kokee terveytensä olevan juuri nyt varsin hyvä, ongelmiakin on. Vatsan alueen leikkauksia on tehty lukemattomia, mutta lisää on todennäköisesti taas tulossa.

Hänellä on munasarjoissa kasvain, joka on hyvänlaatuinen, mutta aiheuttaa oireita. Leukemia on remissiossa, eikä tulevaisuudesta voi olla varma.

Viime syksynä Foxell kärsi pahasta masennuksesta. Nyt hän iloitsee siitä, että ainakin toistaiseksi pahin on sen suhteen takana päin. Muutenkin kaikki tuntuu elämässä juuri nyt varsin hyvältä.

Hyvinkään ammuskelun aikaan Foxell opiskeli poliisiksi ja oli työharjoittelussa nuorempana konstaapelina. Hän unelmoi yhä valmistumisesta, vaikka opinnot ovat pahasti vaiheessa.

– Se on ollut suuri unelma alusta asti.

Toinen unelma on saada enemmän vastuuta jalkapallossa, etenkin maalivahdeista. Hän on hyvin onnellinen siitä, miten paluu lajin pariin on alkanut. Foxell asuu omassa asunnossa vain kahdensadan metrin päässä Tikkurilan Palloseuran käyttämästä kentästä, eikä häntä enää ahdista mennä sinne.

– Tytöt ottivat minut niin älyttömän lämpimästi omaan futisperheeseensä.

Hyvinkään ammuskelu

Hyvinkään keskustan Uudenmaankatu oli äärimmäisen ikävän ja valitettavan veriteon näyttämönä 26. toukokuuta 2012, kun kello 1.53 pienois- ja metsästyskiväärillä aseistautunut parikymppinen mies ryhtyi tulittamaan matalan talon katolta kadulle ja ravintolan terassille.

Mies surmasi kaksi nuorta ihmistä, 18-vuotiaan naisen ja 19-vuotiaan miehen, joka pelasi pesäpalloa Hyvinkään Tahkossa.

Lisäksi seitsemän ihmistä haavoittui. Vakavimmin haavoittui Heidi Foxell. Hän oli tragedian aikaan 23-vuotias nuorempi konstaapeli ja työharjoittelussa. Hän oli saapunut paikalle hälytyspartioiden mukana.

Hyvinkään käräjäoikeus tuomitsi ampujan elinkautiseen vankeuteen ja lähes puolen miljoonan korvauksiin 28. helmikuuta 2013.

Tuomio tuli kahdesta murhasta, seitsemästä murhan yrityksestä ja vaaran aiheuttamisesta. Käräjäoikeuden mukaan tekijä oli syyntakeinen veriteon tehdessään.

Käräjäoikeuden mukaan kyse oli murhista, koska teot olivat vakaasti harkittuja, erityisen raakoja ja julmia sekä aiheuttivat vakavaa yleistä vaaraa. Lisäksi yksi teoista kohdistui virkatehtävässä olleeseen poliisiin.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?