Kommentti: Teemu Pukkia vähätellyt Arto Bryggare oli väärässä – tästä Vuoden urheilijan valinnassa on oikeasti kyse - Jalkapallo - Ilta-Sanomat

Kommentti: Teemu Pukkia vähätellyt Arto Bryggare oli väärässä – tästä Vuoden urheilijan valinnassa on oikeasti kyse

Kuvituskuva
Julkaistu: 16.1. 14:08

Vuoden urheilijan äänestyksessä ei valita Suomen absoluuttisesti parasta urheilijaa, kirjoittaa toimittaja Lari Vesander.

Tänään valittavasta Vuoden urheilijasta on noussut kohu jo etukäteen. Valinta kohdistuu mitä ilmeisimmin jalkapalloilija Teemu Pukkiin, mikä on saanut monet kiiruhtamaan kertomaan, että Pukki ei todellakaan ole tämän maan ansioitunein atleetti.

– Teemu Pukki ei varmuudella ole Suomen paras urheilija. Ei nimittäin ole sellaista järjestelmää, jolla asia voitaisiin ylipäätään mitata, entinen huippuaitajuoksija Arto Bryggare sanoi eilen Ilta-Sanomille.

– Omassa lajissaan hän on koko maailmassa todennäköisesti tuhannen parhaan joukossa, Bryggare jatkoi.

Teemu Pukki vei maaleillaan Norwichin Valioliigaan ja Huuhkajat EM-kisoihin.

Teemu Pukki vei maaleillaan Norwichin Valioliigaan ja Huuhkajat EM-kisoihin.

Pika-aitojen SE-mies oli lausunnoissaan sekä oikeassa että väärässä. Esimerkiksi Pukin luonnehtiminen pelajaksi, joka on ”koko maailmassa todennäköisesti tuhannen parhaan joukossa” on vähättelyä.

Ei mennyt kauaa, kun jalkapallopiireistä nostettiin esiin vahva vasta-argumentti. Laatulehti The Guardianin laaja asiantuntijaraati oli rankannut joulukuussa Pukin maailman 84:nneksi parhaaksi jalkapalloilijaksi.

Vertaillaan vuotta, ei urheilijaa

Olin mukana Guardianin raadissa tekemässä valintaa ja voin tehdä nyt pienen paljastuksen: listauksessa ei mitattu absoluuttista paremmuutta. Siinä ei pyydetty rankkaamaan jalkapalloilijoita järjestykseen heidän ominaisuuksiensa, saavutustensa, uransa, persoonallisuutensa tai minkään muun perusteella.

Ei, sillä kuten Bryggarekin sanoi, tällainen listaaminen olisi mahdotonta. Sen sijaan meitä pyydettiin listaamaan 40 jalkapalloilijaa paremmuusjärjestykseen sen perusteella, millainen vuosi heillä oli ollut.

Ero on merkittävä. Emme vertailleet urheilijoita vaan heidän kausiaan. Ja samoin tekevät Urheilutoimittajain liiton jäsenet omassa Vuoden urheilija -äänestyksessään (en osallistunut äänestykseen, koska en ole liiton jäsen, kiitos kysymästä). Siksi Bryggare oli väärässä sotkiessaan nämä käsitteet toisiinsa. Vuoden urheilijan äänestyksessä ei valita Suomen absoluuttisesti parasta urheilijaa. Siinä verrataan kunkin urheilijan urheiluvuotta eli kärjistäen heidän saavutuksiaan, ei heidän absoluuttista tasoaan.

Marko Anttila oli MM-kultajoukkueen kapteeni ja teki tärkeitä maaleja, mutta edes siitä oliko hän Leijonien paras tai tärkein pelaaja ei ole yksimielisyyttä. Maalivahti Kevin Lankisella oli menestyksessä suuri rooli ja puolustaja Mikko Lehtonen valittiin ainoana suomalaisena kisojen tähdistökentälliseen.

Marko Anttila oli MM-kultajoukkueen kapteeni ja teki tärkeitä maaleja, mutta edes siitä oliko hän Leijonien paras tai tärkein pelaaja ei ole yksimielisyyttä. Maalivahti Kevin Lankisella oli menestyksessä suuri rooli ja puolustaja Mikko Lehtonen valittiin ainoana suomalaisena kisojen tähdistökentälliseen.

Tämäkin on erittäin hankala sarka. Osuva esimerkki urakan vaikeudesta oli vuoden jääkiekkoilijan valinnan kohdistuminen Marko Anttilaan. Jokerien nelosketjun työmies pelasi hienot MM-kisat Leijonien kapteenina ja löi pari kertaa mörkönä sisään elintärkeissä paikoissa. Se riitti nostamaan hänet listalle, josta Vuoden urheilija automaattisesti valitaan ja siten automaattisesti ohi NHL:ssä noin sata tehopistettä takoneen Aleksander Barkovin ja NHL:n finaaleihin yltäneen Tuukka Raskin.

Anttilan valinnassa oli erilaisten urheilukäsitysten törmäämisestä. Siitä, arvostetaanko paria maalia MM-kisoissa enemmän kuin sataa pistettä NHL:ssä. Jos kyse olisi urheilijan absoluuttisesta tasosta, vastaus kallistuisi kiistatta NHL:n puoleen. Britanniassa tällaiset ongelmat on ratkaistu valitsemalla Vuoden urheilijan sijaan Vuoden urheilupersoona. Nämä kriteerit Anttila olisi täyttänyt ainakin jääkiekon osalta.

Ei ole enää yhtä urheilua

Anttilan tapauksessa oli kyse vain yhdestä lajista ja sen sisäisistä painotuseroista. Kun mennään lajien välisiin painotuseroihin, kuten Vuoden urheilijan valinnassa tehdään, meno muuttuu jo todella villiksi.

Jotkut painottavat sumeilematta omaa suosikkilajiaan. Toisien mielestä vain yksilölajit ovat kunnon urheilua ja muu pelailua. Kolmannet korostavat liki sokeasti arvokisavoittoja. Neljänsille lajin koko maailmalla on lähes ainut mittarit. Viidennet eivät pidä moottoriurheilua urheiluna. Kuudennet eivät vain yksinkertaisesti pidä talvilajeista. Ja niin edelleen, eivätkä nämä ominaisuudet ole toisensa poissulkevia.

Näkemyksiä siitä, mitä urheilu on, on yhtä monta kuin äänestäjiäkin. Osa niistä on perustellumpia kuin toiset, mutta yksiselitteistä totuutta siitä, mikä on minkäkin lajin, sijoituksen, sarjan ja kisaajan urheilullinen arvo, ei ole kellään.

Juuri tässä on urheilun paradoksi. Urheilun kiehtovuus perustuu osittain siihen, että se yksinkertaistaa. Se onnistuu tarkoilla säännöillä ja rajatuilla olosuhteilla luomaan kilpailun, jolla voidaan määritellä, kuka on nopein sadalla metrillä, taitavin mäkihypyssä tai maan "paras" jääkiekkojoukkue. Monimutkaisessa maailmassa tämä yksinkertaisuus on yllättävän tyydyttävää.

Paradoksi kuitenkin on siinä, että urheilulajit eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Maailman parhaan suunnistajan, kolmanneksi parhaan formulakuskin ja toiseksi parhaan jääkiekkojoukkueen maalivahdin laittaminen paremmuusjärjestykseen ei ole sääntöjä. Selkeä paremmuus vallitsee vain lajien sisällä, ei niiden välillä.

Tutkija Jari Lämsän mukaan yhtä urheilua ei ole enää olemassa.

Tutkija Jari Lämsän mukaan yhtä urheilua ei ole enää olemassa.

Tutkija Jari Lämsä sanoi hiljattain Urheilulehden haastattelussa, että ei ole olemassa enää yhtä urheilua.

– On ammattiurheilua, huippu-urheilua, uusia lajeja, perinteistä olympiaurheilua, paraurheilua ja elektronista urheilua, Lämsä listasi ja jatkoi, että 2020-luvulla urheilu eriytyy entisestään.

Yhtä urheilua ei enää ole, eikä luultavasti ole koskaan ollutkaan.

Vuoden urheilijan valinnassa yritetään tehdä mahdoton: palauttaa urheilun hajautunut laji-, sarja- ja arvokisakenttä yhdeksi kausimääräisesti arvosteltavaksi kokonaisuudeksi. Lopputulos on jokavuotinen muistutus siitä, että urheilu on ollut aina moninaista ja eriytynyttä.

Tuoreimmat osastosta