Elämänmuutos, jota ei osattu aavistaa – meksikolaisen olympiavoittajan juhla 90 000 ihmisen edessä vaihtui hiljaiseen arkeen Pohjanmaalla

Julkaistu:

Jalkapallo
Olympiavoittaja Dárvin Chávezin piti nousta maailman huipulle. Hän löysikin itsensä Pietarsaaresta.
Se oli maaginen hetki.

Meksikolaispuolustaja Dárvin Chávez katsoi riemuitsevia faneja täpötäydellä Wembleyn stadionilla ja tiesi saavuttaneensa jotain erityistä. Meksikon maajoukkue oli juuri kaatanut Lontoon olympiafinaalissa 90 000 katsojan edessä Neymarin, Hulkin, Thiago Silvan ja Marcelon tähdittämän Brasilian.

– Uskon, että siinä toteutui jokaisen meksikolaispelaajan unelma. Finaali Brasiliaa vastaan historiallisella Wembleyn stadionilla. Tunsin saavuttaneeni lapsuuden haaveeni, Chávez, 29, muistelee Ilta-Sanomille.

Vuoden 2012 olympiavoittoa pidetään yhä futishullun Meksikon kaikkien aikojen kovimpana saavutuksena. Yksi etukäteen aliarvioidun joukkueen suurista sankareista oli laitapuolustaja Chávez.

Kivikovassa Meksikon liigassa vakuuttavasti esiintyneelle pelaajalle ennustettiin olympiavoiton jälkeen kultaista tulevaisuutta. Vuonna 2014 Chávez katosi kuitenkin melkein kokonaan kuvasta.

Meksikon keltainen lehdistö ruoti kiivaasti Chávezin rakkaussuhdetta tunnetun tv-persoonan ja laulajan Yuli Floresin kanssa, mutta pelikentillä vikkeläkinttuista taituria ei näkynyt.

Mitä siis tapahtui? Chávez kertoo, että hänen uransa nousukiito katkesi helmikuussa 2014 yhteen korkeaan keskityspalloon.

– Se tapahtui joukkueeni Monterreyn harjoituksissa. Olin ottamassa vastaan pitkää keskitystä. Halusin kääntyä samalla, mutta jalka ei ehtinyt mukaan. Oikean polven nivelside hajosi, minkä jälkeen olin poissa kentiltä yhdeksän kuukautta.


Kun kilpailu peliajasta on raadollisen kovaa, pitkiin loukkaantumisiin ei ole varaa. Chávez lainattiin seuraavaksi kaudeksi Monterreysta Veracruziin, jossa hän pääsi alkuvuodesta 2015 jälleen pääsarjapelien makuun.

Iloa kesti vajaan viiden ottelun verran.

– Pelasin viidettä peliäni Veracruzin paidassa. Ottelua oli ehti kulua 20 minuuttia, kun vastapuolen hyökkääjä lähetti keskityksen. Käännyin katkaistakseni sen, mutta jalkani jäi taas paikalleen.

Diagnoosi oli sama kuin yhdeksän kuukautta sitten.

– Se tuhosi minut henkisesti. Ajattelin, että tämä oli tässä, polveni ei enää toimi.

Seuraavat kuukaudet olivat masentavaa aikaa. Chávez ei juuri poistunut asunnoltaan, koska minne ikinä hän menikin, tutut ja tuntemattomat puhuivat vain hänen vammastaan.

– Olimme vaimoni kanssa ravintolassa syömässä, ja joku fani tuli kyselemään, miten ihmeessä kuntoutukseni kesti niin kauan. Hän intti ”olet levännyt tarpeeksi, ala jo pelata”. Istuin siinä kyynärsauvat vierelläni ja jalka tuettuna.


Kun Chávez sai polvensa kuntoon, meksikolaisseuroilta ei löytynyt enää luottoa pelivirettä pitkien loukkaantumisten jälkeen etsivälle puolustajalle.

– Olin pisteessä, jossa päätin, etten halua enää pelata. Ajattelin, että alan tehdä jotain muuta kuten opiskella.

Mieli muuttui syksyllä 2017 Suomesta tulleen yhteydenoton jälkeen. Työttömäksi joutuneelle Chávezille tarjoutui tilaisuus pelata pietarsaarelaisseura Jarossa.

Chávez tunsi hyvin Jarossa pelanneen meksikolaisen José Manuel Riveran, joka kehui seuraa ja pientä suomalaiskaupunkia.

– Suomalaisesta kulttuurista, luonnosta ja puhtaudesta puhutaan Meksikossa paljon. Sanotaan, että Suomi on yksi parhaista maista asua, tutkimusten mukaan jopa maailman onnellisin.

– Meksikon suurkaupungeissa on paljon saasteita, kaoottinen liikenne ja vaaroja. Kun saa tällaisen mahdollisuuden, sille ei voi sanoa ei, toista kauttaan Jarossa pelaava Chávez kertoo.


Latinalaisen Amerikan jättistadionien pauhusta Suomen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Miljoonakaupunki Monterreysta vajaan 20 000 asukkaan Pietarsaareen. Elämänmuutos on ollut melkoinen, mutta Chávez korostaa olevansa onnellinen.

– Kaiken tapahtuneen jälkeen löysin täällä uudestaan pelaamisen ilon. Itsetuntoni jalkapalloilijana palasi. Olen siitä Jarolle kiitollinen.

Puolustaja haluaa osoittaa kiitollisuutensa nostamalla pietarsaarelaisseuran neljän vuoden tauon jälkeen Veikkausliigaan. Suurimmat tavoitteet ovat kuitenkin kotimaassa.

– Nousu Veikkausliigaan olisi paikalliselle jalkapalloväelle erittäin tärkeää. Olisi hienoa pelata Suomen korkeimmalla tasolla ja palata sitten Meksikoon. Unelmani on, että saisin Meksikossa toisen mahdollisuuden ja onnistuisin pääsemään siellä vielä huipulle.

Los Mexicanos

Haavetta Jaron sarjanoususta jahtaavat tällä kaudella Dárvin Chávezin lisäksi meksikolaiset Luis Robles ja Jahir Barraza.

Pitkän uran Meksikon pääsarjassa luonut keskikenttäpelaaja Robles, 32, ja hyökkääjä Barraza, 28, ovat Chávezin entisiä seurakavereita meksikolaisseura Atlaksesta.

Chávez myöntää, että hänelläkin oli näppinsä pelissä, kun Jarossa alettiin viritellä Roblesin ja Barrazan siirtoa Pietarsaareen.

– Sanoin heille, että Jaro olisi hyvä paikka pelata ja että ihmiset ovat todella auttavaisia.


Meksikolaisten liittyminen seuran vahvuuteen on ollut suuressa roolissa Chávezin ja hänen perheensä viihtymisen kannalta. Myös Jaron kannattajat ovat ottaneet lattarivahvistukset lämpimästi vastaan.

– Kun juoksimme kauden ensimmäisessä ottelussa Tammisaaressa kentälle, näimme Jaron fanien julisteen, jossa luki espanjaksi ”kohti liigaa”. Ihoni meni kananlihalle. Lisäksi heillä on ollut jokaisessa ottelussa Meksikon lippu, Chávez kertoi.

– Yuli (Chávezin vaimo) katsoi ottelun Pietarsaaressa muiden meksikolaispuolisojen kanssa ja itki, koska ele oli niin kaunis.

Perhe muutti toiseksi kaudeksi Suomeen

Dárvin Chávez muistaa vieläkin ensireaktionsa, kun hän saapui ensimmäistä kertaa Pietarsaareen helmikuussa 2018.

– Pakkasta oli lähes 30 astetta. Halusin palata kotiin samalla sekunnilla. Sanoin Jaron edustajille, että jos täällä on tällaista ympäri vuoden, lähden seuraavana päivänä kiitos. He vakuuttivat minulle, että kesä tulisi kyllä, Chávez muistelee.

Kesä tuli, mutta untuvatakissa kesäkuussakin viihtyvä meksikolaispuolustaja on tottunut kotimaassaan erilaisiin helteisiin.

– Monterreyssa on parhaillaan 45 lämpöastetta, Chávez virnistää.


Ilmasto ei ollut ainoa asia, joka ihmetytti vuoden takaisella ensivisiitillä. Puhdas hanavesi tuntui Meksikon saasteisiin tottuneesta Chávezista käsittämättömältä ajatukselta.

– Saavuin Pietarsaareen ensimmäistä kertaa myöhään illalla. Kaikki kaupat olivat jo menneet kiinni. Minulla oli kauhea jano, mutta kukaan ei ollut antanut vesipulloa. Kirjoitin Pontukselle (Backlund, Jaron joukkueenjohtaja) viestin ”minulla on jano, mitä teen?”. Pontus vastasi ”juo vettä”, Chávez kertoo nauraen.

Ensimmäinen vuosi Pietarsaaressa ei ollut helppo. Chávezin vaimo, tunnettu tv-tähti Yuli Flores loi uraa Meksikossa ja asui viime vuoden Monterreyssa parin 3-vuotiaan pojan Dárvinin kanssa.

Koti-ikävä kasvoi vieraassa maassa ja kulttuurissa kovaksi. Kun Chávez palasi marraskuussa Meksikoon lomalle, oli pitkien keskustelujen aika. Muu perhe päätti lopulta tulla kuluvaksi kaudeksi Suomeen.

– Jalkapalloilijan ura on niin lyhyt, että mahdollisuus pelata ulkomailla on pakko käyttää. Päätös ei ollut Yulille helppo, mutta olemme onnellisia, että hän muutti tänne.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt