Kommentti: 24 viskinhuuruista tuntia riitti tuhoamaan uran ja elämän – venäläisten tähtifutaajien oikeudenkäynnistäkin tuli yksi iso farssi

Julkaistu:

Jalkapallo
Jalkapallotähtien Aleksandr Kokorinin ja Pavel Mamajevin oikeudenkäynnistä jäi lähinnä hämmentynyt olo, kirjoittaa Jelena Leppänen.
Venäjän seuratuin urheilusaaga näytti saavan päätöksensä keskiviikkona, kun Moskovan Presnenskijn alueoikeus tuomitsi jalkapalloilijat Aleksandr Kokorinin ja Pavel Mamajevin 18 ja 17 kuukauden vankeuteen pahoinpitelystä ja huliganismista.

Aikoinaan Venäjän lupaavimpiin jalkapalloilijoihin kuuluneista Kokorinista, 28, ja Mamajevista, 30, tuli lokakuussa valtakunnallinen puheenaihe, kun kaksikon bileyö Moskovassa päättyi maanlaajuiseen skandaaliin.

Pääsarjaseuroissa Zenitissä ja Krasnodarissa pelaavat futaajat olivat ensin mukana autonkuljettaja Vitali Solovtshukin ja myöhemmin aamun tunteina valtion virkamiehen Denis Pakin pahoinpitelyssä. Solovtshuk sai yhteenotossa aivotärähdyksen ja vammoja ympäri kehoa. Myös Pak kertoi saaneensa lievän aivovamman.

Julkisuuteen levinnyt moskovalaiskahvilan valvontakameranauha järkytti koko maata. Siinä raivostunut Kokorin löi Pakia tuolilla päähän, minkä jälkeen alkoi yleinen käsirysy.

Jalkapalloilijoiden ja muun juhlaseurueen toiminta tuomittiin ympäri maata. Skandaalimaista iltaa seurannut oikeusprosessi on kuitenkin ollut lähes samanlainen farssi kuin jalkapallotähtien ryyppyreissu.

Kokorinin ja Mamajevin tutkintavankeus pahamaineisessa Butyrkan vankilassa kesti kaikkiaan seitsemän kuukautta, mikä oli tapauksen huomioiden käsittämättömän pitkä aika. Välissä oli kolme oikeuskäsittelyä, joissa jalkapalloilijoiden asianajajat vaativat asiakkaidensa vapauttamista mitä erilaisimpiin syihin vedoten – joka kerta turhaan.

Itse oikeudenkäynti alkoi viimein huhtikuussa. Kuukauden kestänyt prosessi jätti lähinnä hämmentyneen olon.


12 oikeussession aikana kuultiin laajaa joukkoa todistajia, asianomaisia ja syytettyjä.

Todistajiksi saapuneet Kokorinin ja Mamajevin bilekaverit kertoivat seurueen juoneen illan aikana pääasiassa viskiä, käyneen strippiklubilla ja raivostuneen Solovtshukille ja Pakille, kun nämä olivat haastaneet riitaa. Solovtshukin, Pakin ja heidän taustajoukkojensa versiot tappeluiden syistä olivat vähemmän yllättäen päinvastaisia.

Oikeuskäsittelyä seuranneiden oli kaikkea muuta kuin helppoa pysyä kärryillä tapahtumien kulusta.

Huomion varastivat liian usein asianajajien ylidramatisoidut puheenvuorot ja mitä absurdeimmat kiistat. Kaksi päivää meni väitellessä, mitä tapahtui sittemmin sille puiselle tuolille, jolla Kokorin löi Pakia päähän.

Todisteiden ja faktojen läpikäymisen sijaan oikeusprosessin keskiöön nousi syyttäjän ja puolustusasianajajien riitely mitä absurdeimmista yksityiskohdista. Aamusta iltaan kestäneet väsytystaistelut sopivat paremmin saippuasarjan käsikirjoitukseen kuin vakavasti otettavaan oikeussaliin.


Molempien osapuolten lausunnot olivat välillä niin liioiteltuja, vaihtelevia ja ristiriitaisia, ettei oikeastaan kukaan enää tiennyt, ketä uskoa.

Kun tuomiot viimein julistettiin, moni odotti surullisenkuuluisan tarinan saavan viimein jonkinlaisen lopun. Toivo on kuitenkin turha, sillä Kokorinin ja Mamajevin asianajajat aloittavat todennäköisesti pitkälle kesään venyvän valitusprosessin.

Kokorinin ja Mamajevin tuomioiden pituus jakaa jyrkästi mielipiteitä, mutta yhdestä asiasta kaikki ovat yksimielisiä.

Vastaavaa oikeussirkusta ei tarvitsisi enää nähdä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt