Egotripin laulaja murtui kyyneliin 12-vuotiaan lapsensa kohtelusta juniorijoukkueessa: ”Poika oli lähtenyt kotiin itkemään”

Julkaistu:

Jalkapallo
Egotrippi-yhtyeen solisti ja kolmen lapsen isä Mikki Kauste pettyi poikansa kohteluun juniorijoukkueessa. Hän toivoisi valmentajien suhtautuvan nuoriin pelaajiin kokonaisvaltaisemmin.
Urheilulupaukset oppivat varhain, että kilpaurheilu on raadollista, armotontakin puuhaa. Sen tietää hyvin myös jalkapallon juniorivalmentajana pitkään toiminut Mikki Kauste, 47.

Silti, kun Kausteen 12-vuotias poika ilmoitti murtuneena, ettei mahtunut enää pitkäaikaiseen kilpajoukkueeseensa, Egotrippi-yhtyeen keulahahmo alkoi itsekin itkeä.

Kolmen lapsen isä kertoo, että häneen sattui jalkapalloa rakastavan lapsensa tuska, mutta myös tapa, jolla asia juniorijoukkueessa hoidettiin. Kausteen poika on pelannut kuusivuotiaasta Espoon Hongan junioreissa.

– Lapseni on pelannut menestyksekkäästi ikäluokkansa kilpajoukkueissa. Nyt yhtäkkiä hänet ja neljä muuta poikaa pudotettiin joukkueesta harrasteryhmään. Kentän laidalla oli ollut nimenhuuto, josta poika oli lähtenyt kotiin itkemään, Kauste sanoo Ilta-Sanomille.

Kausteen mukaan juniorille ei selitetty syitä pudottamisen taustalla. Kauste otti myöhemmin poikansa pyynnöstä yhteyttä joukkueen valmentajaan ja pyysi perusteluja päätökselle.

– Poikani pyysi minua kysymään valmentajalta, missä asioissa hänen pitäisi kehittyä. Ajattelin, ettei tämä voi mennä näin. Valmentajien pitäisi keskustella näistä asioista aktiivisesti lapsen kanssa, jottei pelaajalle jää oloa, että hän ei kelpaa tai hänet on hylätty.

– Sain sittemmin ylimalkaisen kirjallisen vastauksen. Palaute kuulosti siltä, että se oli lähetetty samansisältöisenä muillekin pojille.

Iso merkitys

Kauste korostaa ymmärtävänsä kilpaurheilun lainalaisuuksia. Oman pojan kohtalo on saanut hänet pohtimaan tarkemmin, millainen merkitys muutoksilla on lasten ja nuorten elämään.


Innokkaille junioreille joukkueen vaihto ei tarkoita pelkästään siirtymistä uudenlaiseen harjoitteluun tai valmennukseen. Samalla vaihtuvat ystävät ja tutut rutiinit, jotka ovat tuoneet vuosien varrella turvaa. Kausteen mukaan se unohtuu valmentajilta liian helposti.

– Tähän liittyy paljon enemmän kuin se, miten yksittäinen valmentaja pelaajan sillä hetkellä kokee. Kyse on lapsen identiteetistä ja itsetunnosta. Tuntuu julmalta, että sinut pudotetaan yhdellä nimenhuudolla tutusta yhteisöstä ja ystäväpiiristä.

Kuka pärjää tulevaisuudessa?

Ajan kuluessa kilpailuasetelma kovenee, ja kilpajoukkueet tiivistyvät. Nuorten pelaajien siirtyminen suurseuroihin lisää muutosliikennettä entisestään. Käytännössä kentältä poistuu koko ajan nuoria, joiden haaveet kokevat ison kolauksen.

Se on saanut Kausteen kyseenalaistamaan juniorijärjestelmän laajemmin.

Yksi oleellinen kysymys on, miten nuorista pelaajista voi nähdä, kuka on tulevaisuuden menestyjä. Jalkapallomaailmassa riittää tähtiä, jotka kehittyivät huippupelaajiksi selvästi ikätovereitaan myöhemmin.

Kyse on aina tietynlaisesta arpapelistä, johon vaikuttavat pelaajan silloinen kehitysaste, vallitsevat pelitrendit ja juniorivalmentajien mieltymykset.

Monelle tuttu kohtalo

Kauste kirjoitti poikansa tilanteesta sosiaalisessa mediassa. Hän sanoo saaneensa lukuisia viestejä huippupelaajilta, jotka ovat kertoneet kokeneensa aikanaan samanlaisen kohtalon.

– On outoa, miksi tämän pitää mennä näin. Loppujen lopuksi aika pieni prosentti kilparyhmästä pudotetuista lapsista sisuuntuu ja päättää nousta takaisin.

Kauste toivoisi, että isompi joukko nuoria voisi harrastaa lajia mahdollisimman pitkään tavoitteellisesti. Hän nostaa esimerkiksi Belgian, jossa pienikokoisia ja loppuvuonna syntyneitä pelaajia on pystytty viemään huipulle selvästi enemmän kuin muissa Euroopan maissa.


Kärsivällinen järjestelmä on tuottanut lukuisia huippupelaajia, kuten Manchester Cityn keskikenttätähden Kevin De Bruynen.

Kausteen poika jatkaa jalkapallounelmansa toteuttamista, mutta se tapahtunee uuden seuran väreissä. Kausteen mukaan harrastejoukkueen pelitempo ja harjoitusmäärät eivät ole sitä, mitä kunnianhimoinen juniori haluaisi.

”Tie huipulle ei ole ikinä valmis”

FC Hongan valmennuspäällikkö Niko Laiho myöntää, että lahjakkuuden tunnistaminen junioritasolla on vaikeaa.

– Suurseuratkin kamppailevat näiden asioiden kanssa.

– Tiedostamme, että haastajajoukkueista voi nousta erittäin hyviä pelaajia aina nuorten maajoukkueeseen. Olemme tehneet paljon toimenpiteitä, jotta mahdollisimman moni pysyisi mahdollisimman pitkään mukana, Laiho vakuuttaa.

Ilta-Sanomat kysyi Laiholta, onko kilpajoukkueesta pudotettujen juniorien kohtelussa muutoksen hetkellä parantamisen varaa.

– Voi olla, mutta monesti näillä asioilla on historiansa. Pelaajille on esimerkiksi kerrottu kehityskohteet jo aiemmin kehityskeskusteluissa, jolloin heillä on ollut aikaa tehdä asioille jotain, Laiho sanoo.

 

Tähän liittyy paljon enemmän kuin se, miten yksittäinen valmentaja pelaajan sillä hetkellä kokee. Kyse on lapsen identiteetistä ja itsetunnosta. Tuntuu julmalta, että sinut pudotetaan yhdellä nimenhuudolla tutusta yhteisöstä ja ystäväpiiristä.

Laihon mukaan tasoryhmillä ajatellaan myös pelaajien henkilökohtaista kehitystä. Hän korostaa, että pudotus kilpajoukkueesta kannattaa nähdä ennemmin uutena mahdollisuutena kuin syynä lannistua.

Valmennuspäällikön mukaan Hongan junioripolkua kehitetään jatkuvasti, jotta nuorille löytyisi mieluisia paikkoja pelata.

– Varmasti Suomen juniorijärjestelmässä on kehitettävää. Tie huipulle ei ole ikinä valmis.

– Vauhti on kovaa, mutta pitkän aikavälin seurannan perusteella minulla on luottavainen olo.

”Pyrimme vähentämään kilpailuasetelmaa”

Juniorin pudottaminen tutusta joukkueesta voi olla kova paikka niin nuorelle, tämän lähipiirille kuin päätöksen tekevälle valmentajalle. Vaikeaa tilannetta voidaan käsitellä hyvinkin eri tavoin seurasta ja joukkueesta riippuen.

Jääkiekkoliiton juniori- ja seuratoimintajohtaja Turkka Tervomaa sanoo, että aihetta sivutaan kiekkovalmentajien koulutusmateriaaleissa, mutta asiaan ei ole liittotasolta suoraa ohjeistusta.

Tervomaan mukaan joukkueissa voi tapahtua virhearviointeja, mutta hän näkee jääkiekon pelaajakehityksen menevän yleisesti ottaen hyvään suuntaan.

– Olemme lähteneet siitä, ettei ainakaan kilpailujärjestelmämme pakottaisi pudottamaan lasta jostain ryhmästä vain sen takia, että hän on huonompi kuin joku toinen.


– Pyrimme vähentämään kilpailuasetelmaa. Vasta alle 13-vuotiaiden sarja on sellainen, jossa pelataan jonkinlaista lopputurnausta, muttei silloinkaan rehellisyyden nimissä mitään mestaruuksia ratkota.

Jääkiekkoliiton tavoitteena on antaa nuorille mahdollisuus kehittyä rauhassa ympäristössä, jonka he kokevat itse mieluisimmaksi. Lajin parissa halutaan pitää mahdollisimman paljon harrastajia.

– Liitto näkee, että ensimmäinen vaihe, jossa lähdetään pelaamaan kilpailullisemmin, on alle 16-vuotiaiden sarja. Siellä SM-sarjat ovat oikeasti ensimmäistä kertaa. Silloinkin pyritään siihen, ettei ketään olisi syytä pudottaa pois.

Tervomaa muistuttaa kuitenkin, etteivät liiton linjaukset vastaa aina seurojen ja joukkueiden arkea. Ideologian toteutuminen on paljon kiinni seurakulttuurista ja valmentajien linjauksista.

– Tiedostamme, ettei esimerkiksi nykyisestä 16-vuotiaiden maajoukkueesta voi yhtään sanoa, kenestä tulee huippu. He ovat vasta tämänhetkisen ikäluokan parhaat. Haluamme, että se ymmärrettäisiin seuroissakin.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt