Kolumni: Kuin Markku Uusipaavalniemi ilman Chuck Norrisin rasittavaa ylivertaisuutta – aivan loistava tapaus

Julkaistu:

Kolumni
Jos mennään itse peliin ja Huuhkajiin, niin ei tämä pahalta näytä, kirjoittaa Tuomas Manninen.
Joo. En minäkään. Tajua Kansojen Liigan sääntöjä. Kertasin ne Wikipediasta. En ymmärtänyt kaikkea. Olen pihalla, mutta ei se mitään, sillä lehtitietojen mukaan täällä on myös Lukas Hradecky, ja hän on sentään maalivahti, jonka työnkuvaan kuuluvat ajoittaiset pitkätkin luppoajat maalin suulla. Silloin ehtii mietiskellä niitä näitä ja vähän monimutkaisempiakin asioita. Minulla ei ole sitä etua.

Tavallinen työelämä on hektistä.

***

Mutta jos mennään itse peliin ja Huuhkajiin, niin ei tämä pahalta näytä. Ja tärkeintä, että näkyy. Löysin läppäristäni sellaisen kanavan kuin viafree.

Pikku hiljaa Huuhkajiin on tullut persoonallista särmää, helposti tunnistettavia tyyppejä ja herkullista mieskirjoa. Sanalla sanoen brändejä.

Onni onnettomuudessa, että unkarilainen potkaisi Paulus Arajuurta naamaan ja Arajärven pää piti sitoa. Side viimeisteli soturi-brändin. Kyllä, kirjoitin sekä Arajuuri että Arajärvi, ja kun googlasin, kumpi on oikein, huomasin, etten ole ainoa, joka sotkee.

Arajuuri kuuluu klassisiin sotkusukunimiin, kuten vaikka Hannu Aravirta vs. Arajärvi. Onneksi on myös idioottivarmoja nimiä, sellaisia kuin Teemu Pukki. Ja upeaa, että Pukki antoi parturoida itsensä nupoksi. Nyt hän myös näyttää pukkimaisen päällekäyvän kovalta. Ei enää enkelinkiharaista hötkyilyä, vaan luunkovia spurtteja. Loistava hahmo. Kuin Mixu Paatelainen miinus 3 senttiä ja raivokohtaukset.

Kun soturi Arajuuri saa rinnalleen keskuspuolustukseen Sauli Väisäsen, koossa on ainutlaatuinen Kaunotar ja Hirviö -paketti. Väisäsestä näkee kauas, että hän on Miss Suomi Anna-Liisa Tiluksen lapsi, kun taas soturi-Arajuuresta ei juurikaan näe, että hän on näyttelijätär Aila Arajuuren lapsenlapsi.

***

Eivät nimet miestä pahenna. Hyvä on brändi luirumaisen vikkelällä pyrähtelijällä Pyry Soirilla. Tai Robin Lod, tuo laitalukko ja rintapanssarin sisään syntynyt ja siellä kasvanut ihmisjässikkä.

Huuhkajien laitapakit edustavat nykyaikaa. Hyvä niin, vaikka välillä tuleekin ikävä sitä entistä ”tyhmää” laitapakkia, pitbullin tai bostoninterrierin sukuista purevaa patukkaa. Sellaista kuin Palloliiton ex-puheenjohtajalla on hihnan päässä.

Aivan loistava tapaus on päävalmentaja Markku Kanerva, joka ulkonäöltään tuo mieleen Markku Uusipaavalniemen, mutta ilman Chuck Norrisin kaltaista rasittavaa ylivertaisuutta kaikessa.

Kanervan brändi on harmaa harmaus. Puhutaan Perus-Markusta. Professorista. Opesta. Kun Kanervan brändi tästä vielä hiukan kehittyy, hän muuttuu harmaasta näkymättömäksi. Suomen vaihtopenkillä ja pressitilaisuuksissa on silloin tyhjä paikka, jolle kukaan ei ikinä vahingossakaan istu. Peleissä vaihtopenkkiä kohti lentävät pallot pysähtyvät kuin itsestään ja näkymätön käsi tai jalka palauttaa ne sivurajaheittoa antamaan tulevalle pelaajalle.

Vastustajat ovat kauhun vallassa.

Vaikea keskittyä. Pallot karkailevat. Ja sitten tulee Pukki ja se on taas maali ja vainaa.

Ja vielä...

Jukurit aloittaa liigakautensa kyseenalaisella tavalla. ”Pelaajat ovat äärimmäisen nälkäisiä”, kertoi valmentaja Pekka Kangasalusta tiedotteessa. Eikä siinä kaikki. Ensimmäiseen kotiotteluun tuodaan Ikioma Areenalle eläimiä. Nähtäväksi jää, miten eläinten käy. Syövätkö nälkäiset pelaajat ne lasten silmien edessä?

Lue lisää Tuomas Mannisen kolumneja täältä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt