Jalkapallo

Saksan maajoukkuemolari teki itsemurhan kahdeksan vuotta sitten – leski tekee työtä, jotta masennus ei olisi enää tabu

Julkaistu:

KOLUMNI
Robert Enke pelkäsi leimautumista, työnsä, asemansa ja kenties myös adoptoidun tyttärensä menettämistä, kirjoittaa Johanna Nordling.
Kuka muistaa vielä Robert Enken?

Hannoverin maalivahti pelasi 196 Bundesliiga-ottelua ja kahdeksan peliä Saksan maajoukkueessa. Kesällä 2009 hän oli juuri saanut kuulla Joachim Löwiltä olevansa Saksan uusi ykkösmaalivahti ja hän oli adoptoinut vaimonsa kanssa pienen tyttären – mutta hän halusi kuolla.

Enke heittäytyi junan alle 10. marraskuuta 2009.

Tuo uutinen oli shokki, joka järisytti Saksaa ja koko urheilumaailmaa. Kukaan ei tiennyt, että Enke kärsi pahasta masennuksesta, joka yltyi välillä kliiniseksikin ja vaati sairaalahoitoa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Tuona syksynä masennus oli iskenyt jälleen, vaikka ura ja yksityiselämä olivat kunnossa. Kentällä ja kameroiden edessä maalivahti pystyi suorittamaan tehtävänsä, hän esitti, mutta kotiin päästyään hän romahti, pysyi sängyssä koko päivän.

***

Enke oli vakavan sairauden uhri. Kuuden vuoden ajan hän piti yllä kulissia terveestä, vahvasta ja tasapainoisesta urheilijasta. Hänen suurin pelkonsa oli paljastuminen. Hän pelkäsi leimautumista, työnsä, asemansa ja kenties myös adoptoidun tyttärensä menettämistä.

Kahdeksan vuotta Enken kuoleman jälkeen masennus ja burn-out eivät ole enää tabu. Urheilijat uskaltavat avoimemmin kertoa mielenterveysongelmistaan. Saksassa muutama aktiivifutaajakin on myöntänyt sairautensa, ollut hoidossa ja palannut sen jälkeen takaisin lajiin, kuten ex-dortmundilainen Martin Amedick.

***

Enken perintö elää. Hänen leskensä Teresa Enke perusti 2010 yhdessä Saksan jalkapalloliiton, liigayhdistyksen ja Bundesliiga-seuran Hannoverin kanssa Robert Enke -säätiön, joka tekee ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä ja auttaa tositilanteessa.

Säätiön sivuilta löytyy puhelinnumero, johon soittamalla urheilijat ja myös tavalliset ihmiset voivat saada nopeasti ja tarvittaessa nimettömänä psykiatrin apua sekä kontaktin hoitolaitokseen. Säätiö julkaisi myös kännykkäsovelluksen, jolla voi saada akuuttia apua, erityisesti itsemurha-ajatusten keskellä.

Säätiön työmäärä kasvaa jatkuvasti. Eri tutkimuksetkin ovat osoittaneet ammattiurheilijoiden masennus- ja burn out -riskin olevan huomattava johtuen jatkuvista suorituspaineista, korkeasta stressihormonitasosta ja ylisuuresta omistautumisesta lajille.

Suomessakin olisi tarvetta Robert Enke -säätiön kaltaiselle palvelulle. Tuoreen tutkimuksen mukaan jopa 40 prosenttia suomalaisten ylimpien futissarjojen pelaajista kärsii pelkotiloista tai masennusoireista. Koska jokainen ei uskalla paljastaa valmentajalle psyykensä tilaa eikä ehkä hakea apua kotikaupungissaan, tarvittaisiin puhelinnumero, josta voisi saada helposti ja äkkiä apua.

Askeleen apuun olisi oltava todella helppo, jotta askeleet eivät veisi kiskoille, kuten Enken kohdalla.

Ja vielä...

Masennukseen sairastuneita huippu-urheilijoita riittää. Salibandylegenda Mika Kohosen paha unettomuus- ja masennuskierre alkoi polvivammasta, hiihtotähti Justyna Kowalczykin keskenmenosta. Myös australialainen uintistara Ian Thorpe sekä Mika Myllylä sairastivat pahaa masennusta.

Lisää Johanna Nordlingin kolumneja voit lukea täältä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt