Miten suomalaiset saadaan ymmärtämään jalkapalloa? - Jalkapallo - Ilta-Sanomat

Miten suomalaiset saadaan ymmärtämään jalkapalloa?

”Pallo on pelin vähiten tärkeä osa.” Näin kärjistää Albert Soler, katalonialainen valmentajakouluttaja, joka yrittää koulia suomalaisluotseista aiempaa osaavampia Eerikkilässä sijaitsevassa Sami Hyypiä Akatemiassa. Työsarkaa riittää. Urheilusanomat kävi tutustumassa Soccer Services Barcelona -yrityksen väkeen sekä heidän Ekkono-metodiinsa, jonka avulla on määrä saada Suomen jalkapallo uusille raiteille.

20.2.2016 10:00

»Pallo on pelin vähiten tärkeä asia. Saatan tosin vähän kärjistää. Joskin vain hyvin vähän.»

Kommentti kuuluu Albert Solerille. Katalonialainen valmentajakouluttaja edustaa Sami Hyypiä Akatemian (SHA) yhteistyökumppania Soccer Services Barcelonaa (SSB), joka on kehittänyt jalkapallon teknistaktiseen opettamiseen keskittyvän Ekkono-metodin. Kiintoisan asiasta tekee se, että metodia ollaan nyt SHA:n ja Palloliiton johdolla jalkauttamassa Suomeen.

 Suomalaiset valmentajat antoivat pelaajille ihan liikaa valmiita ratkaisu-malleja eivätkä osanneet opettaa itsepeliä. Pelaajat olivat kuin robotteja.

Mitä ihmettä?

Kun pieni ja pohjoinen maa hakee oppia varsin kaukaisesta futiskulttuurista Euroopan vastakkaiselta puolelta, herää joukko kysymyksiä.

Miksi vaikutteita halutaan imeä Espanjasta, miksi juuri Kataloniasta? Voisiko Suomelle ominaisimpia ja hyödyllisimpiä metodeja löytyä esimerkiksi muista Pohjoismaista, Saksasta, Englannista?

Kuinka katalonialainen näkemys pelistä on linjassa Suomen miesten A-maajoukkueen ruotsalaisen päävalmentajan suosiman pystysuuntaisen jalkapallon kanssa? Vai onko lainkaan?

»Päätin hakea valmennukseemme täsmäapua suoraan maailman huipulta. Jos joukkue ei osaa pelata, onko kyse pelaajien teknisistä perusvalmiuksista vai valmentajien puutteellisista perusvalmiuksista opettaa heitä pelaamaan?» SHA:n johtaja Kyösti Lampinen vastaa, kysyy ja vastaa uudelleen.

»Puhumme pelitavoista, järjestelmistä, muodoista ja kollektiiveista, mutta olemme oikoneet. Espanjalaisilta löytyy juuri se oppi, jota tällä hetkellä eniten tarvitsemme.»

Sami Hyypiä Akatemian harjoitukset käynnissä Eerikkilässä maaliskuussa 2014.

KYÖSTI LAMPINEN tietää pitkästä ja monipuolisesta kokemuksestaan, mistä puhuu. Työskennellessään takavuosina Suomen parhaiden squashpelaajien ja alppihiihtäjien kanssa hän toimi pitkälti samoin kuin tekee nyt Sami Hyypiä Akatemiassa. Kun tietty raja oli saavutettu, apua haettiin kansainväliseltä huipputasolta. Ratkaisu tuotti näkyvää ja toivottua tulosta.

»Ekkonossa, kuten meillä SHA:ssa, on peli keskiössä. Kyse on jalkapallon sinänsä yksinkertaisista perusasioista: syötä, liiku, havainnoi, tee ja täytä tilaa. Suomalaisvalmentajien on opittava opettamaan näitä asioita paljon nykyistä paremmin», Lampinen alleviivaa.

»Tutustuin espanjalaiseen valmennukseen jo työskennellessäni Vierumäen urheiluopistolla. Kävin viiden vuoden aikana tutustumassa säännöllisesti Espanyolin (Barcelonan toinen pääsarjaseura) toimintaan. Sain tätä kautta hyvät kontaktit Espanjaan ja Kataloniaan.»

Lampinen paljastaa, että SHA:lla oli teoreettinen mahdollisuus alkaa tehdä yhteistyötä Katalonian jalkapalloliiton kanssa. Hanke ei toteutunut, koska Suomen Palloliitto on kansainvälisessä katsannossa virallinen kumppani Espanjan liiton kanssa.

»Vaihtoehtoja löytyi myös Saksasta ja Englannista, mutta Kataloniassa oli kaikki jo valmiina. SSB on terhakka yhtiö, joka pystyy vastaamaan ajatukseemme pelistä keskiössä, osaa pelin jäsentämisen ja tätä kautta sen opettamisen», Lampinen perustelee.

»Valintaamme helpotti, että SHA:ta ja espanjalaisia yhdistävät lisäksi holistinen ihmiskäsitys sekä humanistinen, kokemuksellinen ja konstruktiivinen tulokulma oppimisprosessiin. Voin myöntää suoraan, että olen rakastunut espanjalaiseen jalkapalloon.»

Kyösti Lampinen työskentelee Sami Hyypiä Akatemian johtajana.

PERJANTAI 15. tammikuuta. Kyösti Lampinen avaa Sami Hyypiä Akatemian yhteistyöseuroille suunnatun viikonloppukoulutuksen. Eerikkilän urheiluopiston Frenckell-salissa on kuulolla melkein kahdeksankymmentä suomalaista valmentajaa ja valmennuspäällikköä.

Lampisen tyyli puhua ja esiintyä on totutun suora ja energinen, mikä antaa kuulijoille saman tien vahvan vaikutelman, ettei tänne ole tultu leikkimään. Teemat ovat osin vanhan kertausta, osin jo opitun terävöittämistä. Aiheita riittää.

Nuoria opettavien valmentajien on hyödynnettävä kyselevää metodia.

Jalkapallo on fyysisesti erityislaatuinen peli, sillä palloa »käsitellään» jaloin eikä käsin. Ihmisen jalkojen suurissa lihaksissa ei ole läheskään yhtä spesifi hermotus kuin käsissä.

Valmentajan on kehitettävä itselleen aito ymmärrys suoritusten täsmällisyydestä. On päästävä pois yleisharjoittelusta ja alettava keskittyä yksityiskohtiin.

On ymmärrettävä suljetun eli pelistä irrallisen sekä avoimen eli pelinomaisen harjoittelun väliset erot, kanavoitava tätä tietoa pelaajan henkilökohtaisen harjoittelun tueksi.

Valmennuksessa keskitytään usein liian suureen määrään asioita. Ajankäyttöä on tehostettava, eli on alettava syventyä muutamiin tärkeimpiin osa-alueisiin.

Huipulle tähtäävien nuorten nykyiset harjoitusmäärät eivät ole riittäviä. Valmentajien on ymmärrettävä, että pelaajan on treenattava kaksitoista kuukautta vuodessa.

Lampisen tuhdin avauksen jälkeen siirrytään liikuntahalliin käytännön fysiikkaharjoituksen pariin. Päivän ohjelma päättyy iltakymmenen maissa.

Suomalaisvalmentajille tuodaan oppia Kataloniasta saakka.

KELLO KÄY jo yhtätoista, kun Lampinen jatkaa työhuoneessaan intohimoista puhettaan.

»Suomalaisessa jalkapallossa on yksittäisiä hyviä valmentajia, mutta kokonaistasomme on 120 000 pelaajalle täysin riittämätön. Tämä ei ole valmentajien, vaan koulutusjärjestelmän syy. Koska olen tullut futikseen ulkopuolisena, olen lähinnä kehityksen seurannan asiantuntija, linkki kentän ja tieteen välillä», akatemiajohtaja sanoo.

»Kyse on pelaajan kokonaisvaltaisesta kehityksestä. Olemme halunneet päästä vihdoin ”mutusta” faktoihin. Olen tavannut suuren joukon laji-ihmisiä ja kuunnellut heitä nöyrästi voidakseni tietää, missä ongelmat ovat. Minulla oli jo valistunut arvaus siitä, mitä tarvitsemme, eikä arvaus mennyt pieleen.»

Lampisen puhe palaa yhä uudestaan valmentajien kykyyn – tai kyvyttömyyteen – opettaa peliä. Vain pieni vähemmistö osaa jäsentää pelin ja pelaajan kehittämiseen vaadittavat laatutekijät. Valmentaminen ei ole kaikessa epämääräisyydessään (ollut) riittävän täsmällistä.

»Kun asioita ei osata jäsentää, peliä katsotaan sokein silmin. Ja jos valmentaja on sokea, myös pelaaja on sokea. Ei riitä, että annamme ohjeita tyyliin ”ole luova”. Ekkonon päätehtävänä on korjata näitä ongelmia.»

Lampinen korostaa, että espanjalaiset osaavat luoda kehittymisympäristön, jossa pelaajat oppivat tekemään itsenäisiä ratkaisuja ja sisäistämään pelin syy-seuraussuhteita. Kun he alkavat havainnoida kentällä oikeita asioita, he osaavat tehdä tarvittavat analyysit ja johtopäätökset, toimia pelissä näiden mukaan.

»Ekkonossa peli pilkotaan yksityiskohtaisesti ja pelipaikoittain. On hyväksyttävä, että me suomalaiset emme ole vahvimmillamme, kun on opetettava pelin universaaleja perusmekanismeja. Juuri tässä Ekkono voi auttaa meitä.»

KESKUSTELU JATKUU yli puolenyön. Lampinen ei katso kelloa, vaan kuulijaansa silmiin ja työhuoneen seinälle heijastamansa PowerPoint-esityksen yksityiskohtia.

»SHA:n alkuperäisenä tavoitteena oli löytää 3–5 vuodessa Euroopan tehokkain tapa kehittää pelaajia ja valmentajia. Nyt kun tuo aika on kulunut, voi sanoa jälkiviisaasti, että 5–10 vuotta olisi ollut realistisempi aikahaarukka.»

Yhtä kaikki, SHA tekee jo kansainvälistä yhteistyötä muun muassa ruotsalaisen Brommapojkarnan ja tanskalaisen FC Midtjyllandin kanssa. SHA käy ulkomaisten seurojen kanssa tasavertaista keskustelua, innovoi uusia menetelmiä, pyrkii kehittämään peliä.

»Midtjyllandin edustajat eivät aluksi ymmärtäneet, että näinkin laaja ja laadukas toiminta voi olla Suomessa mahdollista tai että olemme onnistuneet saamaan tähän mukaan yliopistotason tutkijoita. Emme ole enää pelkästään muiden autettavia. Vuorovaikutus toimii kumpaankin suuntaan.»

Lampinen alleviivaa, ettei miesten A-maajoukkueen pelitapa ole ristiriidassa SHA:n tai Ekkonon metodologian kanssa. Huipputasolla pyritään aina tulosten maksimointiin käytettävissä olevin resurssein ja työkaluin, kun taas lapsi- ja nuorisovaiheen toimintaa voi leimata hyvinkin poikkeava identiteetti.

»Ekkono ei ole ristiriidassa minkään kanssa. Se vain tarjoaa apua asioihin, joissa emme ole hyviä. Seura voi joko ottaa metodin käyttöönsä sataprosenttisesti tai hyödyntää sitä niiltä osin kuin kokee itselleen järkeväksi», paljon nähnyt ja kokenut urheiluvaikuttaja yksinkertaistaa.

»Kyse ei ole mistään hurahtamisesta.»

Miquel Farrerons vihkii suomalaisvalmentajia Ekkono-metodin saloihin.

LAUANTAI. Samalla kun koulutettavat valmentajat kuuntelevat luentoja henkisestä valmennuksesta sekä digitaalisen MyEerikkilä-sovelluksen tarjoamista mahdollisuuksista, SSB:n johto- ja valmennustehtävissä toimiva Miquel Farrerons saapuu Urheilusanomien haastatteluun.

Katalaani katselee kahvilan ikkunasta suomalaista talvimaisemaa ja on ihastuksesta vaiti. Ulkona on parikymmentä astetta pakkasta. Luminen hämäläisluonto ei varsinaisesti luo välitöntä mielikuvaa jalkapallon espanjalaisvaikutteisista teknistaktisista laatutekijöistä.

»Onpa kaunista, todella kaunista», Farrerons saa sanotuksi äidinkielellään.

»Mutta mennään asiaan.»

Farreronsin puheesta kuulee saman tien, että hän on ollut esittelemässä Ekkono-metodia jo lukuisia kertoja aiemmin. Hänen painavat sanansa ja perustellut näkemyksensä kuulostavat englanniksi ja espanjaksi polveilevassa keskustelussa hyvässä mielessä melkein tylsiltä.

Ilmeetön argumentointi on täynnä asiasisältöä, jota pinnallisia mielipiteitä tulvivaan nykypuheeseen tottunut pitäisi todennäköisesti väsyttävänä. Farrerons ei hehku tai säkenöi, ei paasaa tai saarnaa. Hänen ei tarvitse, sillä asia ja aihe puhuvat puolestaan.

»Ennen kuin aloimme noin vuosi sitten toimia Suomessa, olimme toteuttaneet Ekkonoa katalonialaisten ammattilaisseurojen ohella Japanissa ja Yhdysvalloissa. Lisäksi Paris Saint-Germain käyttää metodiamme nuorimmista ikäluokistaan aina miesten reservijoukkueeseen saakka.»

ELETTIIN joulukuuta 2014, kun barcelonalaisten yhteistyö SHA:n kanssa alkoi konkretisoitua. Koska SSB oli jo nelisen vuotta aiemmin vetänyt Ekkono-kursseja Turussa ja Jyväskylässä, suomalainen peli-, harjoittelu- ja valmennuskulttuuri eivät olleet katalaaneille täysin vieraita.

»Olimme heti aluksi positiivisesti yllättyneitä pelaajien ja valmentajien tasosta. He olivat halukkaita oppimaan uutta asiaa, mikä ei ole missään päin maailmaa ihan itsestään selvää», Farrerons kertoo.

»Suomalaiset ovat valmiita menemään aiheissa riittävän syvälle ja tätä kautta omaksumaan tietoa. Välillemme syntyi nopeasti hyvä yhteys.»

Farrerons korostaa vakuuttavin äänenpainoin, ettei suomalaisen kulttuurin tarvitse kopioida Kataloniasta yhtään mitään. Pikemminkin kuin suotavaa, kopiointi olisi hänen mukaansa jopa suuri virhe. Ekkono on apuväline, josta kannattaa poimia tärkeimpiä ja itselleen tarpeellisia palasia.

»Esitämme ideoita ja välitämme vaikutteita, joiden fokus on pelin ymmärtämisessä. Suomalaisten on syytä kunnioittaa omaa kulttuuriaan ja tajuttava, ettei mistään kannata kopioida asioita suoraan», Farrerons syöttää pallon koulutettavilleen.

»Suuri missiomme on kehittää älykkäitä pelaajia, jotka oppivat sekä hyökkäys- että puolustusvaiheessa ratkaisemaan tärkeimpiä toistuvia pelitilanteita. Haluamme, että he osaavat ajatella itsenäisesti, ymmärtävät pelin lainalaisuuksia ja toimivat kentällä niiden mukaan. Meillä on tuhansien harjoitteiden pankki, josta löydämme mitä kulloinkin tarvitsemme.»

»Suomalaisten on syytä kunnioittaa omaa kulttuuriaan ja tajuttava, ettei mistään kannata kopioida asioita suoraan», Miquel Farrerons painottaa.

PAIKALLE SAAPUVA ja keskusteluun osallistuva Albert Soler ei muistele Ekkonon alkuaikoja Suomessa aivan yhtä ruusuisesti kuin kollegansa Farrerons. Hän kertoo nähneensä ongelmia, jotka liitty(i)vät nimenomaan valmentajien toimintaan.

»He antoivat pelaajille ihan liikaa valmiita ratkaisumalleja eivätkä osanneet opettaa itse peliä. Pelaajat olivat kuin robotteja, mutta eivät kuitenkaan tienneet, mikä olisi milloinkin oikea pelillinen valinta. Taktinen valmentaminen oli miltei olematonta», Soler muistaa.

»Nyt tilanne näyttää jo paljon paremmalta. Pelaajat ovat tosin oppineet tavoille huomattavasti nopeammin kuin valmentajat. Kyse on ehkä iästä, tai sitten ei.»

Kun Soler pitää myöhemmin lauantaina luentoa valmentajille, pelkkä puhe ei riitä. Hän eläytyy sanomaansa, alleviivaa tärkeimpiä asioita harkituin äänenpainoin, käyttää samaa kyselytekniikkaa, jota Ekkono suosittelee valmentajien suosivan harjoitustilanteessa.

»Pelaajan on etsittävä ja kerättävä kentällä kaikkea mahdollista tietoa. Hänen on havainnoitava ympäristöään ennen pallon vastaanottoa, jotta hän tietää, mistä löytyy vapaita pelaajia. Jo nuorimmat ikäluokat on opetettava liikkumaan ilman palloa.»

Niin, pallohan on pelin vähiten tärkeä asia. Soler näyttää videoklippejä FC Barcelonan juniorijoukkueiden otteluista ja pyytää valmentajia analysoimaan, milloin ja miten pelaajat havainnoivat ympäristöään, millaista informaatiota he pyrkivät ja pystyvät keräämään.

»Hyvä pelaaja havainnoi peliä syöttöjen aikana, tilan ollessa vähissä, tai vaikka pallo olisi kaukanakin hänestä. Kaikki tämä auttaa pelaajaa valitsemaan oikean peliasennon, reagoimaan vastustajan liikkeisiin, hahmottamaan pelin kokonaisuuden», Soler konkretisoi.

TUNTIA MYÖHEMMIN ollaan toiminnan lujimmassa ytimessä, harjoituskentällä. Katalaanien vetämien treenien malliryhmä on koottu TPS:n 2002 ja 2003 syntyneistä pojista. Jo alku osoittaa, että mukana on useita pallotaitavia pelaajia. Mutta entä pelitaitavia?

Kyllä, heitäkin löytyy. Tai ainakin 12–14-vuotiailla nuorilla on erinomaisen nopea kyky oppia ja omaksua uusia asioita. Liikkumista leveyteen ja syvyyteen, peliasennon korjaamista, syöttöjen tarkoituksenmukaisuutta, ympäristön havainnointia.

 Valmentamani pelaajat ovat kokeneet juuri havainnointi-harjoitukset melkeinpä kivoimmiksi treeneiksi.

Kun joku menettää pallon, antaa harhasyötön tai liikkuu pelitilanteen kannalta huonoon paikkaan, Soler ei puutu itse virheeseen tai tekniseen suoritukseen, vaan auttaa pelaajaa oivaltamaan paremman ratkaisumallin. Tarkoituksena on saada pelaajat ymmärtämään pelin luonnollisia syy-seuraussuhteita ja tekemään näistä johtopäätöksiä.

Yksikään harjoite ei ole pelistä irrallinen. Treenien teemat ja säännöt, alueiden koot ja muodot ikään kuin manipuloivat pelaajia valitsemaan peliä hyödyttäviä ratkaisuja. Harjoitusten rakenteeseen sisältyy johdonmukainen oppimista edistävä jatkumo.

»Muistan kirkkaasti ensimmäisen näkemäni Ekkono-treenin alkulämmittelyn. Jo kahdeksan sekunnin jälkeen silmäni aukesivat, sillä harjoituksissa oli alusta saakka pelillinen ja taktinen elementti mukana», HJK:n D13-ikäluokan poikajoukkuetta valmentava ja Ekkono-toimintaan alusta saakka osallistunut Juska Savolainen sanoo.

»Perinteisessä valmentamisessa on ollut pahana tapana irrottaa harjoittelu itse pelistä. Ekkono yhdistää koko ajan pelin eri osa-alueet toisiinsa ja kykenee opettamaan pelaajia aitojen tilanteiden kautta kuhunkin ikään sopivalla tavalla.»

VALMENTAJANA viidettä vuotta toimivalla Savolaisella on vankka näkemys, kuinka peliä ja pelaajia tulee kehittää. Hänellä on pelaajakokemusta Veikkausliigan lisäksi Hollannista ja Norjasta. Kaksinkertainen Suomen mestari valittiin 2007 vuoden liigapelaajaksi edustaessaan Tampere Unitedia.

»Valmentamani pelaajat ovat kokeneet juuri havainnointiharjoitukset melkeinpä kivoimmiksi treeneiksi. Tämä motivoi niin pelaajia kuin valmentajaa, mistä syntyy positiivinen kierre. Ekkono on todella iso tai ehkä jopa tärkein nosto suomalaiseen valmentajakoulutukseen», entinen keskikenttäpelaaja vakuuttaa.

»Ekkono-metodi on nyt osa HJK:n valmennuslinjaa ja on tuonut meille seuramme toimintaa yhdistävän progressiivisen elementin. Itse pyrin välittämään pelaajille kokemuksiani siitä, kuinka paljon kehitys huipputasolle vaatii. Korostan sitoutumisen merkitystä, jotta he tuntisivat kiinnostusta ja intohimoa omaa kehittymistään kohtaan.»

Kieltämättä arvokkaita tavoitteita. Kenties Ekkonon kaltainen valmennusmetodi voi auttaa pelaajaa löytämään onnistumisten kautta lisää sisäistä motivaatiota, juuri Savolaisen peräänkuuluttamaa intohimoa. Mutta vastaus ainakin yhteen isoon kysymykseen on vielä avoinna.

Toimivatko Sami Hyypiä Akatemia ja Ekkono-metodi pelaaja- vai valmentajakehitys edellä? Kyösti Lampinen miettii muutaman sekunnin, kunnes vastaa.

»Keräämämme datan kannalta pelaaja on ytimessä, mutta toisaalta juuri datan keruu liittyy toiminnallisesti jokapäiväiseen valmennukseen. Tämä taas auttaa pelaajaa kehittymään.»

Urheilusanomat 7/2016

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?