Futishistorian noloin moka? Suomi unohti Hollanti-pelin, heräsi krapulassa ja hävisi olympiapronssin 0-9

Julkaistu: , Päivitetty:

MM-futis 12.6.-13.7.
Suomen ainoa esiintyminen miesten arvoturnauksen mitaliotteluissa kaatui kosteaan yöhön kaupungin humussa.
Hollanti keskittyi ryypäten otsikoi Ilta-Sanomat 40 vuotta sitten, kun Johan Cruyff ja kumppanit innostuivat juhlimaan 2–0-voittoa DDR:stä viskin voimalla tuntemattomien naisten seurassa. Juhliminen ja rento meno kantoivat pitkälle, sillä oranssipaidat selvisivät kesän 1974 kisoissa aina loppuotteluun asti. Siinä isäntämaa Saksan liittotasavalta oli kuitenkin vahvempi lukemin 2–1.

Ainakin kerran aikaisemmin alankomaalaiset olivat hyötyneet vastustajan railakkaasta yöelämästä. Kyseessä oli vuoden 1912 olympiaturnaus Tukholmassa ja vastustajana pieni ja sitkeä Suomi. Kyseessä oli keisarillisen Venäjään kuuluneen autonomisen alueen ensiesiintyminen jalkapallon arvoturnauksessa.

Suomi esiintyi olympiajalkapallossa HIFK:n punaisissa paidoissa, joiden valkoinen tähti oli peitetty leijonavaakunalla. Kisojen karsintapelissä suomalaiset yllättivät 35 asteen helteessä Italian Tranebergin kentällä. Seuranneessa arvonnassa Suomella oli tuuria. Vastustajaksi tuli Venäjä, joka arvioitiin osallistujista selvästi heikoimmaksi. Näin keisarikunta ja suuriruhtinaskunta pelasivat vastakkain. Venäjän joukkueelle tämä oli ensimmäinen virallinen maaottelu.

Suomi onnistui lopulta murtamaan Venäjän vahvan puolustuksen Jarl Öhmanin tehdessä voittomaalin. Ottelun jälkeen salkoon nostettiin Venäjän lippu, mutta samalla esiteltiin pahvilappua, johon oli kirjoitettu ”Finland vunnit”.

Seuraavaksi oli vuorossa välieräottelu Englantia vastaan, ja nyt Suomi pääsi kisojen pääareenalle. Olympiakisoja varten rakennetulla Stadionilla nähtiin englantilaisten näytös, sillä lajin synnyinmaassa kasvaneet amatööripalloilijat naruttivat suomalaisia 4–0-lukemin. Diplomaattiset englantilaiset jakoivat silti kiitosta suomalaisille, joiden peliä kehuttiin ”hämmästyttävän hyväksi”. Edessä oli pronssiottelu Hollantia vastaan.

Suomalaiset olivat pelanneet hellekelissä kolme ottelua neljässä päivässä, joten joukkue oli riemuissaan kahden päivän lepotauosta. Seuraavana päivänä ryhmä päätti lähteä illalla Tukholman yöhön nautiskelemaan olympiatunnelmasta hyvän ruoan, snapsien ja laulujen kera. Ilta venyi yömyöhälle asti. Pelaajat vetäytyivät hilpeänä yöpuulle.

Aamulla heitä odotti karmea yllätys. Joukkueenjohtajana ja samalla ainoana taustahenkilönä toiminut SPL:n puheenjohtaja Carolus Lindberg sai kuulla, että pronssiottelu pelataankin vielä samana päivänä ja Stadionin sijasta kaupungin ulkopuolella Råsundan urheilukentällä.

Pelaajat ehtivät paikalle ajoissa, mutta edellisillan juhlinta vaati veronsa. Hollantilaiset takoivat palloa maalin kerta toisensa jälkeen. Maalivahti August Syrjäläinen joutui hikoilemaan yhtä paljon kuin kenttäpelaajat, joista kuuluisin oli Algoth Niska. Hän oli Ilkka ”Danny” Lipsasen äidinisä, joka tunnetaan Suomen historian tunnetuimpana pirtun salakuljettajana.

Hollanti voitti ottelun 9–0. Rökäletappiosta huolimatta suomalaisilla oli aihetta iloon. Suomi saavutti neljännen sijan, joka on yhä edelleen miesten maajoukkueen paras sijoitus arvokisoissa.

Suomen joukkueen kokoonpano Tukholmassa (2–3–5): August Syrjäläinen (Viipurin Reipas); Jalmari Holopainen (HJK), kapteeni Gösta Löfgren (HIFK); Knut Lund (HIFK), Eino Soinio (HJK), Viljo Lietola (HJK); Lauri Tanner (HJK), Bror Wiberg (HIFK), Jarl Öhman (HIFK), Artturi Nyyssönen (HJK), Algoth Niska HIFK).

Lähde: Rakas jalkapallo (toim. Yrjö Lautela ja Göran Wallén)

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt