Tarina alkaa Tampereen kuuluisan hotelli Ilveksen yökerhosta.
Elettiin kevättä 1995, Leijonat oli juuri voittanut maailmanmestaruuden. Historiallisessa lätkähuumassa Leijonien päävalmentajalla Curt ”Curre” Lindströmillä riitti olalle taputtelijoita odotetusti myös yökerhon tiskillä.
Yksi Lindströmiä lähestyneistä oli entinen SM-sarjan koripalloilija, tv-tuottaja Juha Vuorio. Hän näki tilaisuutensa koittaneen ja esitti iloisella tuulella olleelle ruotsalaisvalmentajalle luennointikutsun.
– Ilta oli siinä vaiheessa jo ehtinyt pitkälle, ja Curre oli sopivassa myötäisessä – niin kuin asiaan kuului. Turisimme hyvissä fiiliksissä, mutta olin silti yllättänyt Curren suostuttua luennoitsijaksi vain tuhannen markan palkkiolla, Vuorio muistelee nyt.
– Vielä yllättyneempi olin, kun muutama päivä yökerhotapaamisen jälkeen soitin miehelle, ja hän oli edelleen lähdössä mukaan ja vieläpä samalla hinnalla.
Vuorio varasi tilat ja räätälöi Lindströmin luennosta lehti-ilmoituksen, jonka uskoi houkuttelevan paikalle ennen kaikkea tamperelaisia yrittäjiä.
Kunnes Vuorio sai puhelun, jonka muistaa kertomansa mukaan lopun elämäänsä.
Soittaja oli Jääkiekkoliiton mahtimies Kalervo ”Kale” Kummola, joka oli vähemmän ilahtunut liiton selän takana tehdystä sopimuksesta. Kummola tunnettiin jo tuolloin ”Rautakanslerina”, suomalaisen jääkiekon tiukkasanaisena ja harvinaisen vaikutusvaltaisena kummisetänä.
– Kun vastasin kännykkääni, Kale ärähti luurin toisessa päässä kovaäänisesti, että ”kuka helvetti sinä oikein luulet olevasi”. Hieman siinä tietysti säikähdin ja hämmästyin, mutta yritin vain pysyä mahdollisimman tyynenä, Vuorio kertoo.
– Heti perään Kale pamautti: ”Etkö sä jumalauta tiedä, että liitto omistaa Lindströmin!”
Nykyään ravintoloitsijana toimiva Vuorio muistaa puhelun jatkuneen vielä aikansa kitkeränä, mutta sen loppua kohden sopu oli kuulemma löytynyt. Tosin ”yhteisymmärrys” oli tamperelaisyrittäjän mukaan siinä hetkessä suhteellinen käsite.
– Siinä kävi arvatenkin niin, että tilaisuus pidettiin ja liitto sai lähes kaikki tuotot. Itselleni taisi jäädä jotain roposia, naurahtaa Vuorio, joka sittemmin ystävystyi sekä Lindströmin että Kummolan kanssa.
– Kale tosiaan piti huolen siitä, että Curre oli liiton mies, häneltä kun ei tunnetusti itseluottamusta puuttunut. Erityisesti Kale tuohtui Curren palkkiosta, joka oli hänen mukaansa alle kaiken arvostelun.
Tarina saattoi myös Kummolan mukaan edetä juuri edellä kuvatusti.
– Vuorion Juha on kova kaveri ideoimaan kaikenlaista, ja varmaan tuollainenkin juttu tapahtui. Kaikkea kun en enää millään muista. Joka tapauksessa se Curren suosio oli aivan selittämättömän suurta. Currea oli koko ajan joku pyytämässä johonkin tilaisuuteen, Kummola sanoo.
– Sen muistan hyvin, että Curren luennointipalkkio per keikka oli 10 000 markkaa. Se oli siihen aikaan poikkeuksellisen suuri summa. Eli jos joku olisi tonnilla yrittänyt saada miehen, niin eihän se nyt ollut mikään hyvä juttu, hän jatkaa hymähdellen.
Jääkiekkoliiton puheenjohtajana pitkään toiminut Kummola muistaa Lindströmistä itsekin yhden yökerhotarinan.
Tapahtumat sijoittuvat helsinkiläisen hotelli Hesperian yökerhoon keväälle 1997, jolloin Suomi isännöi jääkiekon MM-kisoja.
Suomi-kiekon patruunaa ei naurattanut korviinsa kantautunut tieto, jonka mukaan Leijonien sankarivalmentaja oli ollut iltaisin tuttu näky Hesperiassa.
– Pari kertaa menin varta vasten paikan päälle Hesperiaan ja ajoin Curren nukkumaan kesken illanvieton. Kisathan olivat siinä vaiheessa vielä pahasti kesken, Kummola selvittää.
– Molemmilla kerroilla Curre kyllä totteli, vaikka sanoi, ettei haluaisi vielä lähteä. Sitä en sitten tiedä, vilahtiko hän takaisin yökerhoon, kun minä olin jo häippäissyt paikalta, Kale summaa virnistäen.
