Pesäpallo- ja jalkapallomies, luokanopettaja Antero Mertaranta nousi kansakunnan kaapin päälle sattumakenraalina huhti-toukokuussa 1995.
Jääkiekon MM-kisojen televisiointi oli palannut rospuuttoretkeltään kaapelikanava PTV:ltä Yleisradion huomaan, ja Mertaranta pääsi ensi kertaa selostamaan MM-kiekkoa.
Jonnet eivät muista, mutta vaikka jääkiekolla oli jo tuolloin vankka asema kansakunnan sydämissä, Leijonien status suomalaisessa eetoksessa ei ollut lähimainkaan sitä kuin se on nyt.
Kaikki muuttui 7.5.1995, jolloin Ville Peltonen teki kolme ja Timo Jutila yhden maalin Globenissa.
– Se on siinä! huusi Mertaranta, kun Jutila tuuletti ratkaisevaa neljättä osumaa.
Fraasista tuli yksi Mertarannan tunnetuimmista sanonnoista, vaikka se ei ollut edes hänen oma keksintönsä.
Tämäkin tavallaan kuvaa Mertarantaa, josta on tullut kansakunnan kiekkotuntojen tulkki.
Nastolalaisen ansiot tunnelman luojana ovat kiistattomat, mutta yhtä kiistattomasti voidaan sanoa, ettei hän ole erityisen hyvä jääkiekkoselostaja.
Ensinnäkin Mertaranta ei tunne sääntöjä, toiseksi hän ei ymmärrä peliä ja kolmanneksi: Hän ei tee edes taustatöitä, tai jos tekee, niin ne eivät tule esille pelejä selostaessa.
Ei suomalaisista, eikä varsinkaan vastustajista, joihin Mertaranta suhtautuu välinpitämättömästi ja suoraan sanottuna usein törkeän puolueellisesti.
Tällainen toiminta voisi toimia Lahden paikallisradiossa, muttei miljoonayleisön edessä valtakunnan verkossa. Selostajan pitäisi tuntea vastuunsa.
Mertaranta on myös maailman ainoa selostaja, joka ei suostu ottamaan vierelleen kommentaattoria, koska Mertaranta on lähetyksen tähti.
Jokaisella maalla on omat selostajalegendansa. Kanadan Mertaranta on muutama vuosi sitten eläkkeelle jäänyt Bob Cole, joka selosti kymmeniä vuosia Stanley Cupin finaalit ja oli äänessä, kun Kanada voitti modernin ajan ensimmäisen olympiakultansa Salt Lake Cityssä 2002.
Mertarannan tavoin myös Cole tunnetaan lukuisista lentävistä lauseista.
Colella oli muutama pyhä sääntö: Aina pitää äänentasossa ja superlatiiveissa muistaa, että seuraavassa pelissä voi tapahtua jotain vielä suurempaa.
Ja: selostaja ei ole koskaan peliä suurempi.
Mertarannalla on eri periaatteet.
Kun selostaja ei osaa sääntöjä eikä tunne lajia, tunnelman hehkuttamiselta menee pohja ja katsojaa aliarvioidaan.
Leijonien peliä tulkitessa saa olla omien puolella; tv-selostaja ei ole journalisti, vaan esiintyjä. Mutta jossain menee raja, myös katsojien aliarvioinnissa.
Monen katsojan mitta on täyttynyt SM-liigalähetyksissä, joissa Mertaranta suhtautuu suosikkijoukkueeseensa Pelicansiin kuin Leijoniin ja vastustajaan kuin Ruotsiin tai Kanadaan.
Puolueetontakin tv-katsojaa alkaa yleensä nolottaa siinä määrin, että kanava vaihtuu, vaikka peli olisi miten laadukas. Statuksensa vuoksi Mertaranta on saanut valikoida Pelicansin otteluita paljon.
SM-liigalähetysten katsojamäärät ovat toki vain murto-osa MM-kisapelien yleisöstä, mutta fanien reaktiot antavat jo osviittaa isosta kokonaiskuvasta.
Mertarannan asema on tiettävästi ollut MTV:lle kiusallinen jo pitkään, koska omia polkujaan kulkeva selostajalegenda saa yhä enenevässä määrin negatiivista palautetta.
Paine pitää hänet leijonaäänenä on toistaiseksi ollut niin suuri, että talousvaikeuksissa vuosia paininut kanava olisi uskaltanut ottaa riskiä ja korvata Mertaranta jollakulla muulla.
Mertaranta on kiistaton karnevaalikansan suosikki, ei niinkään lajiväen.
Tulevan kevään jälkeen MM-kiekon ensisijainen tv-yhtiö on Viaplay. MTV näyttää vain Leijonien pelit, välierät ja finaalit.
Lue lisää: Näin Leijonien MM-pelit näkyvät jatkossa – uudessa tv-sopimuksessa mehukas yllätys
Tuolloin MTV:llä on oikea hetki vaihtaa pääselostajaa.
Mertaranta ansaitsee huomionsa ja hatunnoston, hän on tehnyt pitkän päivätyön ja ollut luomassa suomalaista jääkiekkokulttuuria.
Legenda ansaitsee toisen hatunnoston myös siitä, että hän on jaksanut tehdä töitä 68-vuotiaaksi. Siinä on esimerkkiä muille työuran pidentämisestä.
Hän voi myös jäädä eläkkeelle hyvillä mielin, koska leijonakiekko jää hyviin käsiin. MTV:llä on lukuisia laatuselostajia – kuten Jani Alkio ja Sebastian Waheeb – jotka pystyvät hyppäämään Mertarannan saappaisiin ja täyttämään ne.
