NHL: Väkivaltajääkiekko elää ja voi hyvin - Jääkiekko - Ilta-Sanomat

Kommentti: Nuorten suomalaisten on syytä herätä todellisuuteen – väkivaltakiekko elää ja voi hyvin NHL:ssä

Väkivaltajääkiekon aika ei ole ohi NHL:ssä, ja siitä kiekkoväen Suomessa olisi syytä olla hyvin tietoisia, kirjoittaa urheilutoimituksen esimies Vesa Rantanen.

Washingtonin Garnet Hathawayn ja NY Rangersin Phillip Di Giuseppen välinen tappelu oli yksi lukuisista NHL:n torstaiyön ottelussa.

6.5. 18:43

Se oli kuin Lämäristä.

Moni pitää Paul Newmanin tähdittämää 1970-luvun klassikkoa historian parhaana jääkiekkoelokuvana. Siinä Hansonin veljekset kylvivät kauhua ympäri Pohjois-Amerikan kaukaloita.

NHL:ssä nähtiin torstain vastaisena yönä Lämärin kopio, kun New York Rangers ja Washington Capitals järjestivät monen mielestä kivikautiselta muistuttavat joukkotappelut.

Mättötalkoot oli kosto siitä, että Washingtonin kovanyrkkinen Tom Wilson oli rusikoinut Rangersin tähtipelaajan Artemi Panarinin sairauslomalle edellisessä ottelussa.

Niinpä seuraavassa kohtaamisessa noudatettiin kaikkia perinteisiä koodeja, kun hanskat lensivät jäähän heti pelin alettua.

Episodi muistutti vuosituhannen vaihteen legendaarisia verilöylyjä, kun Coloradon ja Detroitin välille kehittyi vuosia jatkunut vihan kierre.

Rangersin ja Capitalsin pelaajat hurrasivat omilleen, kun käynnissä oli joukkotappelu New Yorkissa torstaiaamuna.

Jääkiekossa ajateltiin pitkään, etteivät ne ajat enää koskaan palaa.

NHL:ssäkin oli pitkään ollut käynnissä kehitys kohti taitojääkiekkoa. Euroopassa on aina pelattu vähemmän fyysisesti, taitoon ja taktiikkaan perustuen – ja NHL:ssä fyysisemmin.

Mutta viime vuosikymmenellä Pohjois-Amerikassa mentiin voimakkaasti eurooppalaiseen taitokiekon suuntaan.

Syntyi käsitys, että fyysisen elementin merkitys lajissa vähenee, ja tärkeämmäksi nousevat luistelu- ja kiekonkäsittelytaito, pelinluku sekä taktinen kypsyys.

Muun muassa Chicagon ja Pittsburghin mestaruudet korostivat NHL:n kehitystä: taidolla ja luistelulla voitetaan.

Perinteiset tappelijatkin, eli ns. goonit, käytännössä katosivat NHL:stä. Tappelujen määrä romahti.

Moni ehti jo ajatella, että eurooppalainen jääkiekko voitti ja NHL:n perinteinen, fyysisen uhan sisältävä alkukantainen tapa jää historiaan.

Ei jäänyt. Torstaiaamun mellakka oli vain jäävuoren huippu. NHL:ssä on parin viime vuoden aikana alettu kääntää lehteä voimakkaasti taaksepäin.

Jos politiikassa syntyy kohu siitä, että Suomessa tuetaan turvetta ja leikataan tieteeltä, niin NHL:ssä on menty kohti historiaa yhtä rajulla hypyllä.

Pelin evoluutioon kuuluu, että jokaiselle uudelle suuntaukselle syntyy vastavoima. Sanotaan niitä kapuloiksi rattaissa. Koska kaikki joukkueet eivät halunneet tai voineet kilpailla taidossa ja luistelussa, alettiin taitoa taltuttaa lisäämällä uudestaan fyysisyyttä.

Tästä kaikki alkoi keskiviikkoyönä. Washingtonin kovanaama Tom Wilson (vas.) runteli NY Rangersin tähtipelaajan Artemi Panarinin sairauslomalle.

Esimerkiksi taklausmäärät per ottelu ovat pienen notkahduksen jälkeen taas samoissa lukemissa kuin 20 vuoden takaisen vihakiekon aikaan.

Klassiset goonit tuskin palaavat. Mutta se, että Tom Wilsonin kaltainen pelaaja saa kenenkään puuttumatta koheltaa kohusta toiseen, kertoo kulttuurista.

Wilson on moderni voimahyökkääjä. Hänessä eturivin pelaajan taidot yhdistyvät valtavaan voimaan ja häikäilemättömyyteen.

On kaksi syytä, miksi oma seura ei pane häntä kuriin: hän auttaa joukkuettaan voittamaan ja hän myy lippuja.

Washington ja NHL itse asiassa salaa rakastavat hänen kaltaisiaan pelaajia taas uudestaan. Heitä ei varmaan aiottukaan cancel-kulttuurin metodein kieltää, mikä taas kertoo lajin perusluonteesta. Se on edelleen ytimeltään rajun fyysinen kamppailupeli, vaikka taitoelementit ovat siinä viime vuosina korostuneetkin.

St. Louis Blues voitti toissa keväänä mestaruuden jääkiekolla, jota voi sanoa karheaksi. Penkin takana työskenteli entinen NHL:n kovanyrkki Craig Berube, joka kärsi 17 pelikautensa aikana 3 149 jäähyminuuttia.

Hän oli raskaan sarjan tappelija. Mies tietää tasan tarkkaan, miten taito tottelee taklausvoimaa.

Puheet fyysisen, jopa väkivaltajääkiekon kuolemasta taisivat olla suuresti ennenaikaisia. Tämä olisi hyvä ottaa huomioon myös Suomessa.

Peli ei ole NHL:ssä edelleenkään iloista ja vaivatonta hyökkäämistä, vaan äärimmäisen fyysistä taklaus- ja kamppailupeliä. Kaikki viittaa siihen, että fyysisyys vain kasvaa lähivuosina.

Nyt nähty tappelusirkus oli yksi kauden seuratuimmista tapahtumista. NHL:n kovasti haukuttu kurinpito ei ole tehnyt viime vuosina elettäkään karsiakseen pelistä pois vaaralliset taklaukset ja toksisen maskuliinisuuden.

Päinvastoin suorastaan. Koska se on hyvää bisnestä. Ja NHL on sen omistajille ensisijaisesti bisnes.

Jos kovalla fyysisyydellä – joka joskus leimahtaa väkivaltaorgioiksi – sekä voitetaan pelejä että myydään lippuja, eurooppalaisten ininä kivikautisesta kiekosta ei muuta suuntaa.

Kovaa pelaava Tom Wilson (oik.) on NHL:n puhutuin pelaaja.

Suomessa sekä junioreissa että miehissä kannattaa seurata tarkalla silmällä NHL:n kehitystä. Jos sinne haluaa pelaamaan, on oltava valmis kohtaamaan armoton kamppailumaailma taklausuhkineen.

Olisi edesvastuutonta Suomessa tuudittautua siihen, että nätillä jalkakynällä ja näpsyllä teränkäytöllä pärjää huomisen NHL:ssä.

Ehei, kyllä NHL:ään haluavan pelaajan on oltava valmis kovaan kontaktihaasteeseen. Tämä olisi syytä ottaa huomioon, kun nuorille suomalaisille pelaajille opetetaan jääkiekon perusteita. Kikkailutaidot ovat viime vuosina korostuneet runsaasti.

Lähtöoletuksen pitäisi olla, että kaukalossa todennäköisesti sattuu ja siihen pitää varautua.

Tuoreet joukkotappelut oli vain jäävuoren huippu, mutta siitä kannattaa ottaa muistiin tärkeä tilastoknoppi: kyseessä oli NHL:n historian ensimmäinen runkosarjaottelu, jossa ensimmäisten viiden minuutin aikana nähtiin peräti kuusi tappelua.

Kuka olisi, sanotaan viisi vuotta sitten uskonut, että enää koskaan tulee aika, jolloin NHL-ottelussa tehdään ennätys tappelujen määrässä?

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?