Kiekkoisän hätähuuto – rahat loppu, harrastukset tauolla, maksut juoksevat: ”Tämä räjähtää vielä käsiin” - Jääkiekko - Ilta-Sanomat

Kiekkoisän hätähuuto – rahat loppu, harrastukset tauolla, maksut juoksevat: ”Tämä räjähtää vielä käsiin”

Koronarajoitukset asettavat paitsi eri alueilla asuvat, myös saman alueen varakkaiden ja vähävaraisten perheiden urheilevat lapset täysin eriarvoiseen asemaan.

Kuvituskuva.­

25.1. 6:55

Lasten harrastustoimintaa on koronapandemian vuoksi pääkaupunkiseudulla rajoitettu vahvasti kohta jo kahden kuukauden ajan. Muualla maassa rajoitukset ovat olleet lievempiä ja lyhempikestoisia.

Jo ennen rajoituksia lasten ja nuorten liikkumisessa oli havaittavissa vahvaa polarisaatiota: osa liikkuu todella paljon, mutta liian moni aivan liian vähän.

Koronapandemia vain pahentaa polarisaatiota, ja vaarana on, että kuilu paljon ja vähän harrastavien välille repeää vanhempien lompakon paksuuden mukaan.

Vantaalaisen Mikko Patomeren 11-vuotias poika pelaa jääkiekkoa HJK:ssa. Noin 200 euron kuukausimaksu on maksettava, vaikka jääharjoitukset eivät pyöri.

– Muutenhan seurat menisivät konkurssiin, hän huomauttaa.

Yksityiset harrastuspaikat ovat kuitenkin auki, ja moni valmennusyritys myy esimerkiksi jääkiekkovalmennuksia kovalla hinnalla.

– Joillakin hinta on 69 euroa per tunti henkilöltä jäällä tapahtuvassa valmennuksessa. Tavoitteelliset juniorit käyvät jäällä 4–5 kertaa viikossa. Mukana ovat ne, joiden vanhemmilla fyrkat riittävät maksamaan lystin, Patomeri havainnollistaa.

Patomerellä, 46, itselläänkin on valmennustaustaa. Hän on vetänyt kymmenen pelaajan ryhmille jääharjoituksia 2–3 kertaa viikossa vanhempien pyynnöstä.

– Vanhemmat maksavat treeneistä 25 euroa per kerta, millä katetaan jäämaksu. Jos treenejä tulee kahdeksan kuussa, se on kaksisataa, ja seuralle menee se toinen kaksisataa. Ja nämä lapset ovat niitä onnekkaita. Osalla perheistä rahat eivät meinaa riittää edes seuramaksuihin, Patomeri tietää.

– Yksi kaksoispoikien isä sanoi, että nyt on pakko himmata, kun poikien jääkiekkoharrastukseen menee 800 euroa kuussa. Iso osa on tällä hetkellä täysin pihalla harrastuksista.

Hän on sopinut vanhempien kanssa, että hänen oma poikansa saa käydä hänen vetämillään vuoroilla ilmaiseksi. Muuten pojalle rakas harrastus olisi vaarassa jäädä totaaliselle tauolle.

– Minulla on ollut graafisen alan yritys 16 vuotta. Nyt firma on ongelmissa, ja itse olen ensimmäisen kerran elämässäni tilanteessa, etten ole nostanut palkkaa. Tällä pyrin mahdollistamaan toiminnan jatkamisen mahdollisimman pitkään.

– Yrittäjän palkkatuesta jää käteen 555 euroa kuussa, ja siitä yli 40 prosenttia menee pojan kuukausimaksuun – eikä harrastus pyöri, hän kertoo.

– Avovaimo on normaalisti töissä, mutta tässä joutuu oikeasti miettimään, miten rahat riittävät. Olen aina ollut luonteeltani vähän SPR:n mies ja olen kyseenalaistanut korkeita harrastuskustannuksia. Tämän kauden alussa maksettiin kuukausimaksujen, aloitusleirin, turnausten ja seuravaatteiden jälkeen melkein tonni. Työnantajana ja itse toimintaa läheltä seuranneena tiedän, että monella tilanne on vielä huonompi, Patomeri harmittelee.

Mikko Patomeren 11-vuotias poika pelaa jääkiekkoa HJK:ssa.­

Jääkiekosta on jo pitkään ollut kovaa vauhtia tulossa keskiluokkainen, jopa elitistinen laji kalliiden harrastusmaksujen takia. Nyt varakkaiden perheiden lapset saavat entistä suurempaa etua vähävaraisiin nähden.

– Ainakin 80 prosenttia on ihan perusharrastajia, joilla tavoitteet eivät vielä ole ihan tapissa. Nämä ovat nyt kokonaan ulkona kuvioista. Ja kun joukkuetoiminta joskus jatkuu, ero harjoituksista maksaneiden ja ilman ohjattua treeniä olleiden välillä voi olla revennyt. Osa huomaa, ettei enää pärjää, ja jää sen takia pois, Patomeri pelkää.

Häntä huolettaa, miten niille lapsille ja nuorille käy, joiden harrastus on nyt tauolla.

– Suurin konkurssirypäs on vielä näkemättä, ja työttömyys ja sen seurauksena urheiluharrastuksen drop-out räjähtää käsiin. Taloudelliset realiteetit tulevat vastaan kevään ja kesän aikana, ja moni muutaman kuukauden treenaamatta ollut nuori varmasti toteaa, että ei pysty eikä huvita enää.

Patomeren poika on rajoitusten aikana innostunut golfista.

– Yksi ystäväni on huipputason golfvalmentaja. Hän tietää tilanteeni ja YYA-sopimuksella on menty. Mutta ilman suhteita tämäkään ei olisi mahdollista. Sitten vain hiihdettäisiin ja käytäisiin ulkojäillä, mikä tietysti myös on hyvästä.

– Mutta suurimmalla osalla ei ole rahaa, ei suhteita, ei siis mitään mahdollisuuksia harrastaa, Patomeri suree.

Yksilöiden eriarvoistumisen lisäksi Mikko Patomeri ihmettelee, miksi Suomen alueet on asetettu eriarvoiseen asemaan.

– Täällä etelässä ja Tampereen seudulla ei saa pelata, mutta Varsinais-Suomessa ja Savossa saa. Mihin se perustuu?

Monien muiden tavoin hän kyseenalaistaa sen, että esimerkiksi ravintolat saavat olla auki, mutta lasten liikuntaharrastukset on kategorisesti kielletty.

– Tuolla karaokebaareissa lauletaan ja halaillaan iltakymmeneen asti. Kumpi on tärkeämpää: se, että kaljakuppilat pysyvät pystyssä vai että lapset saavat harrastaa? A-Studiossakin Husin mies (ylilääkäri Asko Järvinen) sanoi, että pitäisi panna ravintolat kiinni ja avata harrastukset, Patomeri huomauttaa.

– Eikö kukaan mieti harrastusten rajoittamisesta yhteiskunnalle aikanaan koittavaa laskua. Tämä on kuin veneen pitämistä pinnalla purkkapaikalla. Ajatellaan vain sitä, mikä maksaa juuri sillä hetkellä vähiten, Patomeri vertaa.

Patomeri ihmettelee sitäkin, missä luuraavat voimakkaasti harrastusten avaamisen puolesta puhuvat huippu-urheilijat ja julkkikset.

– Kun puhutaan ravintoloiden sulkemisesta, julkkisravintoloitsijat älähtävät heti. Tuntuu, että nyt voittajia ovat ne, jotka huutavat kovimpaan ääneen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?