Junnu Vainio vietti elämänsä viimeisen päivän Juhani Tammisen kanssa - Jääkiekko - Ilta-Sanomat

Junnu Vainio vietti elämänsä viimeisen päivän Juhani Tammisen kanssa – lentokoneessa alkanut ystävyys päättyi tragediaan

Juhani Tamminen kuvailee lyhyttä mutta tiivistä ystävyyttä kahden taiteilijan ”sielujen sympatiaksi”.

Muusikkolegenda Juha Vainio (oik.) kuoli 30 vuotta sitten. Kiekkolegenda Juhani Tamminen ehti ystävystyä Vainion kanssa ennen tämän kuolemaa.­

29.10. 15:46

Torstaina on kulunut päivälleen 30 vuotta siitä, kun Suomen musiikkitaivas menetti yhden kirkkaimmista tähdistään. Tuolloin muusikkolegenda Juha ”Junnu” Vainio menehtyi sydänkohtaukseen.

Vainio kuoli Pirkko-vaimonsa käsivarsille heidän Sveitsin-kodissaan. Perhe asui siihen aikaan Gryonin kylässä, jonne he olivat muuttaneet 1980-luvun lopulla.

Toinen Sveitsissä tuohon aikaan vaikuttanut nimekäs suomalainen oli jääkiekkovaikuttaja, maan pääsarjassa pelannutta HC Sierreä valmentanut Juhani ”Tami” Tamminen.

Tami asui perheineen noin kolmen vartin päässä Vainion kotikylästä, mutta sattuma johdatti heidät samaan lentokoneeseen.

– Se taisi olla elokuuta, kun lensin Helsingistä Geneveen. Kone oli lähes tyhjä, mutta Junnu oli samassa koneessa. Minulle selvisi silloin, että hänkin asuu Sveitsissä. Niin me kaksi suomalaista aloimme iskeä tarinaa, Tamminen muistelee Ilta-Sanomille.

Juttu luisti matkan ajan niin hyvin, että Tami tarjosi Vainiolle vielä kyytiä kotiin, sillä hän oli jatkamassa lentokentältä matkaa autolla. Vainio tarttui tarjoukseen, ja niin yhteinen juttutuokio sai jatkua.

– Löin sitten niin sanotusti kortit pöytään ja kysyin, haluaisiko hän tulla katsomaan joskus peliä, Tamminen kertoo matkan päätöksestä.

Ei mennyt kauaakaan, kun Vainio otti yhteyttä asian tiimoilta. Liput peliin järjestyivät, ja Vainio saapui otteluun vaimonsa ja tyttärensä kanssa.

– Minun vaimoni ja pienet tyttöni toimivat emäntinä, kun itse olin tietysti pelissä kiinni jo kaksi tuntia ennen sen alkua, Tamminen kertoo.

Yhteydenpito jatkui tämänkin jälkeen, ja yhtenä lokakuisena sunnuntaina perheet päättivät lähteä yhdessä syömään.

– Tunsin paikat vähän paremmin, ja noin puolen tunnin päässä molempien kotoa oli huippuravintola. Menimme sinne, söimme ja vietimme äärimmäisen hienon päivän. Minun tytöilläni ja Junnun tyttärellä oli hauskaa keskenään, niin kuin meilläkin.

Illalla molemmat perheet lähtivät omiin suuntiinsa, eikä siinä vaiheessa kukaan voinut aavistaa, kuinka dramaattisen lopun tiiviisti alkanut ystävyys saisi.

– Seuraavana aamuna hyvä ystäväni Esa-Pekka Kuivinen soitti minulle. Puhuttiin niitä näitä ja kysyin sitten, onko Suomessa tapahtunut jotain erityistä. E-P vastasi siihen, että Junnu Vainio on kuollut. Olin että hetkinen, give me a break, Tamminen kertoo.

Vainio siunattiin pian haudan lepoon Tammisen muistin mukaan St. Moritzissa.

– Muistan, että menimme helvetinmoisessa vesisateessa siunaustilaisuuteen. Sää tietyllä lailla symboloi sitä karua tilannetta, sillä yleensä seudulla paistaa 330 päivää vuodessa aurinko. Siellä oli paikalla Suomesta vain kourallinen ihmisiä ja me, hän kertoo.

Tamminen muistelee kaksikon valitettavan lyhyeksi jäänyttä ystävyyttä suurella lämmöllä.

– Usein, kun kaksi suomalaista kohtaa ulkomailla, siitä syntyy astetta kiinteämpi kiintymys. Niin meidän välilläkin kävi. Vielä kun se päättyi noin dramaattisesti, siitä jäi erittäin hieno mutta myös hyvin traaginen muisto.

– Vaikka olimme eri alojen staroja, silti intressit kohtasivat. Kahden taiteilijan välillä syntyi sielujen sympatia, vaikkei hirveästi ehditty tavata. Siitä tuli astetta kovempi juttu, vaikka yhteinen aikajana ei ollut pitkä, Tamminen muistelee.

Erityisesti yksi Vainion kappaleista on syöpynyt syvälle hyvän musiikin ystäväksi tunnustautuvan kiekkovaikuttajan sydämeen.

– Se on Kotkan poikii ilman siipii. Olen ollut usein koulutuskeikalla Kotkan meripäivillä. Siellä tämä kappale ja muistot aina palautuvat mieleen, ja se symboliikka lyö päälle, Tamminen sanoo.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?