Urheilulehden SM-liigan kausiopas: Korona uhkaa kaataa SM-liigaseuroja – se voisi olla myös suomalaisen jääkiekon pelastus - Jääkiekko - Ilta-Sanomat

Kiekkopomot myöntävät raskaat virheet – suljettu SM-liiga on tulossa tiensä päähän: ”Tilanne on täysin absurdi”

SM-liiga paisui kiireellä 15 joukkueen kultapossukerhoksi. Nyt on kiire korjata kurssi. Monopoliasema uhkaa näivettää koko suomalaisen seurakiekkoilun.

15 joukkueen suljettua SM-liigaa kommentoi joukko suomalaisen jääkiekon vaikuttajia.­

25.10. 8:03

Muutos on väistämätön. Suomalainen seurajääkiekkoilu on nykyisessä muodossa ajautumassa elvytystilaan. SM-liiga on paisunut 15 joukkueen suljetuksi pörssiklubiksi, jonka varassa tällä hetkellä elää periaatteessa koko suomalainen ammattimainen seurajääkiekkoilu.

Suomi-kiekon kruununjalonkivenä pitkään pidetty SM-liiga on maalannut monopoliasemassaan itsensä nurkkaan. Koronapandemian tuoma äkillinen epävarmuus ja taloudellinen ahdinko ovat lisänneet nopeassa tahdissa uhkakuvia.

  • Tämä juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Urheilulehden kattavassa SM-liigan kausioppaassa. Kaiken tärkeän alkaneesta liigakaudesta kertova kausiopas on myynnissä hyvin varustelluissa lehtipisteissä. Tilaa Urheilulehti kotiisi täältä.

Vielä suurempi hätä on SM-liigan alapuolella, jossa vaarana on jo pitkään ollut koko toiminnan näivettyminen ja seurojen järjestelmällinen alasajo.

Maailman huipulla pelaa ennätysmäärä suomalaisia laatupelaajia ja kansainvälisillä kentillä, erityisesti nuorissa on tullut viime vuosina menestystä, mutta tähtikultin ei kannata antaa sokaista. Kaukana tähtitaivaalta, ruohonjuuritasolla SM-liiga ja suomalainen seurajääkiekko ovat kohtalonkysymysten äärellä.

Onko SM-liigalla muuta vaihtoehtoa kuin uudistaa sarjajärjestelmää? Miten nykyinen sarjasysteemi palvelee ja kehittää huippukiekkoa Suomessa? Mikä on oikea joukkuemäärä SM-liigaan? Onko suljettu sarjasysteemi edes SM-liigan etu?

Jotain on tehtävä.

Oulun Kärppien toimitusjohtaja Tommi Virkkunen nosti myrskyn vesilasissa viime keväänä, kun hän kritisoi SM-liigan sarjajärjestelmää Kalevan haastattelussa. Virkkusen ulostulo oli hätkähdyttävä, sillä vastaavanlaisia julkisia kannanottoja kuulee erittäin harvoin SM-liigaseuran pomolta.

Ilta-Sanomien myöhemmin tekemässä kyselyssä paljastui, että Virkkusen nostamiin epäkohtiin löytyi myös muualta ymmärrystä ja tukea.

Suurin osa kyselyyn vastanneista SM-liigan seurapomoista oli tyytyväisiä nykyiseen sarjajärjestelmään, mutta käytännössä vain paremman vaihtoehdon puutteessa. Osalta seurapomoilta löytyisi muutoshalukkuutta, mutta nykyinen 15 seuran osakeyhtiömalli ja osakassopimus eivät mahdollista tätä.

Tommi Virkkunen­

SM-liigan sisäisen enemmistön näkemys on sisäpiiriläisten mukaan se, että vähempikin joukkuemäärä riittäisi.

Yhtälö on ongelmallinen, minkä myöntää suoraan myös SM-liigan hallituksen puheenjohtaja Heikki Hiltunen, joka on aiemmin väläytellyt SM-liigan avaamista.

– SM-liigan kanssa on sovittu periaatteet, joilla liigaan voi nousta. Liigasta putoaminen on taas haastavampi kokonaisuus, koska seurat omistavat SM-liiga Oy:n. Se tarkoittaisi jonkin seuran vapaaehtoista luopumista liigapaikasta nykyjärjestelyin, Hiltunen tähdentää.

Tätä odotellessa ei kannata pidättää hengitystä.

Osakassopimuksen lisäksi SM-liigan ja Jääkiekkoliiton välinen sopimus estää nykyisen sarjajärjestelmän muuttamisen. SM-liigan ja Jääkiekkoliiton välinen sopimus on solmittu toistaiseksi voimassa olevaksi. Sopimus neuvoteltiin pidemmän kaavan mukaisesti viimeksi vuonna 2018.

– Siitä on sen verran lyhyt aika, ettei ole perusteltua nostaa ainakaan liiton puolelta keskustelua nykytilanteen muuttamisesta. Jos SM-liiga keskuudessaan päätyisi siihen, että olisi järkevää keskustella muutoksista, niin erittäin mielellään menisimme siinä tapauksessa pöytään kuuntelemaan ja keskustelemaan, vastaa Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja Matti Nurminen.

Kovin suurta kabinettia ei tarvitsisi varata. Suomi-kiekon rakenne on lopulta pienen piirin käsissä.

– Voiko kourallisen verran päättäjiä määrittää suomalaista sarjajärjestelmää? Väitän, että nämä ihmiset eivät edusta kovin pitkää ja syvällistä perspektiiviä suomalaisesta jääkiekosta tai siitä, missä kansainvälinen seurajääkiekko tällä hetkellä menee. Nekin sopimukset ovat ihmisten tekemiä. Aikanaan lukot lyöneet ’rikolliset’ eivät ole enää paikalla. Uuden sukupolven on pystyttävä kumoamaan aiempia päätöksiä eikä vain toistamaan papukaijan tavoin aiempaa sanomaa. Toki ymmärrän sen psykologisen puolen taustalla, että tänään tehtävät päätökset näkyvät vasta 5–10 vuoden päästä. Akuutissa kassakriisissä katse ei helposti kanna kauemmas horisonttiin, sanoo Ässien kehitysjohtaja Tommi Kerttula.

SM-liiga on jakautunut yhä selkeämmin kolmeen osaan resurssien ja kilpailukyvyn suhteen. Yläpäästä löytyvät kärkijoukkueet, keskitasossa on tasainen massa ja alakerrassa kipuilevat lilliputtijoukkueet, joiden mestaruus on piipahdus pudotuspelikarsinnoissa.

Ero kärjen ja hännän välillä on kasvanut viime vuosina, mikä vesittää SM-liigan kilpailukykyä ja kokonaisuutta. Kärkiseurat pystyvät haastamaan uskottavasti Euroopan huippuja, mutta sarjan peräpäässä päivittäinen arki ja huippujääkiekon korkeimmat laatustandardit eivät kohtaa viikoittain.

 Voiko kourallisen verran päättäjiä määrittää suomalaista sarjajärjestelmää?

Miten nykyjärjestelmä palvelee SM-liigan ja suomalaisen huippujääkiekkoilun urheilullista kehittymistä?

– Tätä kysymystä pitää tarkastella avoimesti. Onko tämä Suomen malli pitkällä tähtäimellä kannattavaa vai olisiko jokin kansainvälinen malli rakennettavissa, pyörittelee Hiltunen.

– Nykyinen kehitys voi johtaa siihen, että joukkueiden erot kasvavat liian isoiksi. Silloin ei ole mielekästä olla liigassa mukana, jos ei pysty kilpailemaan ja uskottavasti haastamaan urheilullisesti. Silloin voisi olla paikka siirtyä toiseen sarjaan.

Heikki Hiltunen­

Valistunut kiekkoväki tiedostaa, että huippu-urheilun kannalta SM-liigassa on tällä hetkellä liikaa joukkueita. 15 joukkueen ammattilaissarja peittää kivasti Suomen kokoisen maan, mutta tilkkutäkkimalli ei näytä yhtä hyvältä jään tasolla.

– Kaikkihan sen tietävät, että nykyinen 15 joukkueen suljettu sarja ei ole optimaalinen. 15 joukkueeseen ei meinaa oikein riittää riittävän laadukkaita pelaajia. On selvää, että pari kolme joukkuetta vähemmän nostaisi koko liigan vaatimustasoa. Kilpailun kannalta olisi parempi jos joukkueita olisi vähemmän, linjaa Leijonien mestarivalmentaja Jukka Jalonen.

Tasoerojen kasvaessa suljettuun SM-liigaan on syntynyt omanlaisensa näkymätön tasausjärjestelmä. Häntäpään seurat eivät pane pahakseen, kun pudotuspeleihin tähyävät seurat kilpavarustelevat ja ostavat loppukaudeksi pelaajia häntäpäästä.

Tammi–helmikuun aikana seurat pystyvät jo ennakoimaan tarkasti tilinpäätöksiä ja ottamaan sen mukaisia riskejä. Kärkijoukkueet vahvistuvat hyvähintaisilla pelaajilla ja kellarikerroksessa kassaa tasataan tyhjennysmyynneillä.

– Siitä on tullut normaali tapa toimia SM-liigassa. Sitten tyytyväisinä seuraavana syksynä taas kerrotaan miten uuteen kauteen lähdetään samalta viivalta kovin tavoittein ja tukka takana. Kunnes jouluna sama ralli jatkuu, kuvailee Kerttula.

 Nykyinen kehitys voi johtaa siihen, että joukkueiden erot kasvavat liian isoiksi. Silloin ei ole mielekästä olla liigassa mukana, jos ei pysty kilpailemaan ja uskottavasti haastamaan urheilullisesti.

Tämä saattaa näyttäytyä ulospäin pienen yhteisön ylimieliseltä touhulta.

– Pelaajamyynnit eivät ainakaan paranna liigan kuvaa. Päätöksiä tehdään taloussyiden takia. Pelaajat ja joukkueet eivät joudu puristamaan ihan loppuun asti, Jalonen huomauttaa.

Tomi Kallio on yksi niistä SM-liigan urheilupuolen tekijöistä, joka koki peliurallaan sekä suljetun pääsarjan että avoimen pääsarjan. TPS:n pelaajakoordinaattorina nykyisin työskentelevä Kallio pelasi yli kymmenen vuotta Ruotsissa, jota pidetään avoimen sarjakiekkoilun malliesimerkkinä.

– Siitä lähtien kun pelasin Ruotsissa, olen puhunut sen puolesta, että Suomessa pitäisi olla nousu- ja putoamismahdollisuus. Olen edelleenkin sen puolestapuhuja, Kallio sanoo.

Peliuransa kolme viimeistä kautta Kallio pelasi TPS:ssa, nykyisessä sarjakarusellissa.

Tomi Kallio­

– Viiden viime vuoden aikana SM-liiga on mennyt parempaan suuntaan. Peli on aktiivisempaa, nuoria pelaajia kehittyy hyvin ja huippusarjoihin on noussut uusia pelaajia. Ei tämä tilanne ole äärinegatiivinen, mutta jos liiga olisi avoin, kilpailutilanne tulisi kovemmaksi. Yhden tai kahden joukkueen vähentäminen nostaisi myös sarjan tasoa, koska häntäpäästä lähtisi pelipaikkoja pois, sanoo Kallio.

Mestiksen asema alkoi horjua, kun SM-liiga ja Jääkiekkoliitto ilmoittivat joulukuussa 2013, että liigakarsinnat lopetetaan ja tilalle otetaan lisenssijärjestelmä.

Sen jälkeen suomalaisen sarjakiekkoilun kilpailuasetelma on kokenut rujon muutoksen, kun SM-liiga alkoi haalia suurvaltapäissään Mestiksen kärkiseuroja.

Hiltunen istui Mestiksen hallituksen puheenjohtajana, kun liigan avaamisesta aikoinaan keskusteltiin.

– Kyllä se oli SM-liigan ja Jääkiekkoliiton kanssa tehty yhteinen sopimus, jossa sovittiin millä tavalla liiga on auki. Se ei ollut yksipuolisesti SM-liigan näkemys. Siinä yhteydessä ei tuotu Mestiksen puolelta esille, että samaan aikaan pitäisi tuoda SM-liigasta alaspäin joukkueita. Kukaan ei varmaan osannut ajatella siinä vaiheessa, mitä Mestikselle tapahtuu kun niin sanottu kärki poistuu, muistaa Hiltunen.

Aiemmin Mestiksen neljä viisi kärkijoukkuetta kilpailivat uskottavasti kaudesta toiseen laadukkaiden valmentajien alaisuudessa ja asiallisissa olosuhteissa sarjan voitosta. Asetelma vapautti pelaajat keskittymään täysipainoisesti jääkiekkoon.

SM-liigan tekemän kuppauksen jälkeen Mestiksen kärjestä katosivat suuntaa näyttäneet seurat. Samalla hävisi pieninkin takapaine SM-liigaseurojen suuntaan.

Vaasan Sportin, Kouvolan KooKoon ja Mikkelin Jukurien siirtyminen sarjaporrasta ylemmäs oli kohtalokas kolaus Mestikselle.

– Kolmen seuran niin nopea nousu tuli yllätyksenä myös liigayhteisölle. Minkä takia liitto tähän järjestelmään suostui, johtui siitä, että kaikkien mestisseurojen ja etenkin näiden kärkiseurojen tahtotila oli se, että ylöspäin meneminen on mahdollista. Halusimme mahdollistaa sen unelman heille, Nurminen perustelee.

– Peiliin on jälkikäteen helppo katsoa ja todeta, että onko 15 liigaseuraa oikea määrä, ja toisaalta mitä se teki lopulta Mestikselle.

Paikat täytettiin Suomi-sarjan seuroilla, joilla oli matkaa Mestiksen standardeihin. Kestomenestyjien poistuttua sarjan profiili muuttui radikaalisti. Muutos lamautti. Urheilullisuus kärsi. Mestis oli ennen liigan sulkemista lähes täysammattilaissarja. Nyt se on täysamatöörisarja.

Ratkaisevan paljon vapaaehtoisvoimin pyörivät mestisseurat ovat olleet viime vuodet vaikeuksissa – eikä tilanne näytä yhtään valoisammalta lähitulevaisuudessa. Palkkojen maksussa on ongelmia ja joukkueiden kokoonpanot täyttyvät yhä kokemattomimmista pelaajista.

– Mestiksessä on vielä enemmän haarukkaa kärjen ja hännän välillä kuin liigassa. Otetaan vaikka Imatran Ketterä, joka on erinomainen mestisjoukkue. Se pystyy pelillisesti haastamaan jo liigajoukkueita. Toisesta päästä löytyy ihan Suomi-sarjajoukkueita. Ero on kuin yöllä ja päivällä, Jalonen vertaa.

Sarjajärjestelmän lisäksi Mestiksen näivettymiseen vaikuttavat suuremmat globaalit suuntaukset. Jääkiekon ostovoima on parantunut muun muassa Keski-Euroopan maissa, mikä taas on heikentänyt suomalaisten sarjojen kilpailukykyä.

Pelaajapolkututkimusten mukaan nykyisin A-junioreista Mestikseen siirtyvä rivipelaaja pelaa keskimäärin 1–3 vuotta. Sen jälkeen on tehtävä päätös: lyödä hokkarit naulaan tai lähteä kiertämään Eurooppaa pätkäsopimuksilla.

Mestiksen pitäisi kyetä kapinoimaan nykyistä kehitystä vastaan, mutta niukkavaraiset seurat itsestään eivät pysty kasvuun. Ne tarvitsevat tuekseen vahvan sarjaorganisaation, joka tukee markkinoinnissa ja muissa palveluissa. Tähän suuntaan Mestistä pyritään kehittämään. Liitossa ollaan solmussa sen suhteen miten sarjan voisi rahalla pelastaa, kun nykytilanteessa jokainen euro on kaivoon heitettyä rahaa.

Matti Nurminen­

– Mestis on entistä heterogeenisempi, mikä on iso haaste. Mestistä on tuettu kasvavassa määrin, ja isommalle tuelle olisi varmasti enemmän tarvetta kuin mitä pystymme nyt taloudellisesti antamaan, mutta se on suomalaisen kiekkoperheen yhteinen asia. Jokainen kivi on käännettävä, että Mestis saataisiin paremmaksi ja houkuttelevammaksi sarjaksi, korostaa Nurminen.

Terveessä kokonaisuudessa Mestiksen roolina olisi aiheuttaa jatkuvaa painetta SM-liigan suuntaan, niin yksilötasolla kuin karsintapeikolla. Nyt sarjan näköalattomuus vaikuttaa jo valmiiksi kohtaloonsa alistuneeseen yhteisöön.

– Kun ei ole saumaa nousta, ymmärrän erittäin hyvin sen, ettei ole motivaatiota. Olisiko se lopulta niin iso juttu, jos yhdellä joukkueella olisi sauma nousta ja yhdellä liigajoukkueella olisi uhkana pudota, Jalonen pohtii.

– Jos karsinnoissa liigajoukkue ei pysty voittamaan neljää ottelua, ei se joukkue ansaitsekaan pelata liigassa. Jos karsintoja pelattaisiin viisi vuotta putkeen, ihan varmasti sillä olisi positiivinen vaikutus ja se skarppaisi kaikkien toimintaa – molemmin puolin.

 Kun ei ole saumaa nousta, ymmärrän erittäin hyvin sen, ettei ole motivaatiota. Olisiko se lopulta niin iso juttu, jos yhdellä joukkueella olisi sauma nousta ja yhdellä liigajoukkueella olisi uhkana pudota.

Kallio peräänkuuluttaa merkityksellisyyden ja tavoitteellisuuden vaikutusta.

– Jos Mestistä halutaan kehittää, siellä pitäisi olla nousumahdollisuus. Vaikea nähdä, miten muuten mestisjoukkueet saataisiin satsaamaan ja saamaan sponsoreita. Nousumahdollisuus toisi rahavirtoja sekä liiga- että mestisseuroille. Ruotsissa yhtenä vuonna jäimme Växjön kanssa pudotuspelien ja karsintasarjan välimaastoon. Urheilujohtaja oli tyytyväinen, että vältimme karsinnat, mutta toisaalta harmitteli sitä, että karsinnoista olisimme saaneet ison rahapotin yleisötuloina, Kallio sanoo.

Aiemmin runnottu lisenssijärjestelmä mahdollistaa edelleen liiganousun. Kokonaan toinen kysymys on, miten realistista kriteerien täyttäminen on kenellekään ja millaisista lähtökohdista nousua kannattaa havitella.

Vinkkejä voi kysellä Kouvolasta. KooKoo on yksi viimeisistä seuroista, joka pystyi todistamaan liigakelpoisuutensa kabineteissa.

KooKoon toimistolla kaudesta 2011–12 lähtien langoista vedellyt Sakari Välimaa on kokenut nousuleikin omakohtaisesti. KooKoo nousi liigaan 2015–16, mutta liigaunelman henkiin herättäminen Kouvolassa alkoi paljon aiemmin. Ensimmäiseksi pitää luoda toiminnalle olosuhteet.

Sakari Välimaa­

– Ne mahdollistavat sen, että liigapaikasta voi edes järkevästi unelmoida. Meillä olosuhteet olivat kohtuullisen lähellä liigatasoa jo vuonna 2014 kun voitimme mestaruuden, mutta eivät missään nimessä riittävät. Yhteistyössä kaupungin kanssa saimme aitiot halliin ja olosuhteita paremmaksi. Isoin juttu oli tutkia kriittisesti omaa toimintaamme seurana ja ymmärtää, missä olemme hyviä, missä huonoja ja missä todella huonoja, Välimaa taustoittaa.

Vaasan Sportin puheenjohtajana jo Mestiksessä työskennellyt Hiltunen näkee mestisseurojen näkökulmasta yhden keinon pysyä kilpailussa mukana.

– Jos olisin Mestiksessä seuran vastuuhenkilö, tapani olisi rakentaa pitkäjänteisesti ja pyrkiä olemaan Mestiksen ykkösseura. Sen pohjan rakentaminen pitää pystyä tekemään maltillisesti. 5–10 vuotta päämäärätietoista työtä. Tällä hetkellä Mestiksessä ei ole seuraa, joka pystyisi olosuhteilla tai resursseilla haastamaan liigaseuran aseman tai olemaan uskottava liigaseura. SM-liigaa on siitä turha syyttää. En ihan ymmärrä sitä perustetta, etteivät seurat pystyisi Mestiksessä tälläkin hetkellä tekemään 1–1,5 miljoonan liikevaihtoa. Siksi en usko, että liigan avautuminen ja karsintojen palauttaminen ratkaisisi ongelmaa, Hiltunen sanoo.

Helpommin sanottu kuin tehty. Tällä hetkellä SM-liiga on toimintaympäristönä kuin eri planeetalta Mestikseen verrattuna. SM-liigan yhteenlaskettu liikevaihto on päälle 200 miljoonan euron. Mestiksen vastaava luku on noin kuusi miljoonaa euroa.

Kuilu on kasvanut viidessä vuodessa valtavaksi. Välimaa antaa erosta konkreettisen esimerkin.

– Jos SM-liigassa kaukalossa kaikki tapahtuu sekunnin tai kaksi nopeammin kuin Mestiksessä, SM-liigassa jokaiseen laskuun voi Mestikseen verrattuna laittaa vähintään kaksi nollaa lisää. Tällä hetkellä jos mestisseuran pelaajabudjetti on 80 000 euroa, puhutaan sarjan kärkijoukkueista. Siihen yksi nolla lisää ei ihan vielä riitä SM-liigaan. Tarvitaan paljon muutakin, Välimaa vertaa.

Kabinettinousujen jälkeen Sportin, KooKoon ja Jukurien liigamerkityksen on voinut kyseenalaistaa, sillä niiden roolina on ollut lähinnä rimpuilla sarjan hännillä. Viime kaudella KooKoo teki ison harppauksen, kun Jussi Ahokkaan valmentama ryhmä sijoittui viidenneksi.

– Meillä oli alkuun inhorealistinen ajatus, että pystymme Mestiksessä olleen 1,8 miljoonan liikevaihdon 2,5-kertaistamaan. Onnistuimme siinä, ja nyt liikevaihto oli 5,5 miljoonassa eurossa. Kenkäkauppaan kannattaa laittaa sen verran fyrkkaa kiinni, että siellä on varaa pitää molempia kenkäpareja. Olosuhteet eivät tule karsintojen kautta. Yhteenkään halliin ei tule sillä sekunnilla lisää kapasiteettia, aitioita tai ravintoloita, jos karsinnat avataan, kertoo Välimaa.

 Kenkäkauppaan kannattaa laittaa sen verran fyrkkaa kiinni, että siellä on varaa pitää molempia kenkäpareja. Olosuhteet eivät tule karsintojen kautta.

Välimaan näkemyksen mukaan SM-liigassa ei kannata pelata, jos joukkueeseen ei pysty laittamaan 1,7 miljoonaa euroa ja katsojakapasiteetti on alle 3 500.

– Muuten se on jatkuvaa ongelmaa. Jos kauden aikana ei käy yhteensä 100 000 katsojaa katsomossa, vaikeuksia on luvassa. Se on kylmää matematiikkaa. Tässä lajissa on parempi, jos uskonto on neljä ja matematiikka kymmenen. Näin ajattelemme Kouvolassa, mutta meilläkin on vielä pitkä matka päästä keskitason SM-liigaseuraksi.

Kaukalotuotteen laatuun on viime vuosina välillisesti vaikuttanut liigaosakkeen tyyris hinta. KooKoo maksoi liigaosakkeen viimeisen maksuerän viime heinäkuussa, viisi vuotta liigaan liittymisen jälkeen.

– Osallistumismaksu on sen verran raju, että siihen kannattaa suhtautua helvetinmoisella vakavuudella. Se kannattaa pitää mielessä. Eikä vain muistella veli-Tammisen avautumisia siitä, miten hän avasi nämä sarjat ja miten kova jätkä hän on, Välimaa täräyttää.

Hiltunen haluaa nähdä vastikään liigaosakkeen maksaneet seurat tasavertaisessa asemassa edes muutaman vuoden ajan ennen lopullisia analyyseja.

– Sen jälkeen olisi relevanttia keskustella, kantaako tämä systeemi näin. Olisi väärin ison riskin ottaneita seuroja kohtaan avata sarja nyt, kun ne ovat juuri saaneet maksettua osakkeen.

Mestiksen halvaantuminen rampauttaa koko Suomi-kiekkoa. On seurannut raju keskitason romahdus, jonka vaikutukset näkyvät myös A-nuorten SM-liigassa.

Nykyisellä mallilla kilpailutilanne on ajettu nolliin. Pyramidi on kääntynyt väärinpäin. On pelaajia omakätisesti haaliva elitistinen SM-liiga, jossa ikäluokan parhaat suomalaispelaajat pelaavat, mutta liigakuplan takana on pelottavan tyhjää. Tarjolla on lähinnä keskinkertaisuutta ja epävarmuutta.

Mestiksestä on tullut yhä vahvemmin kulukorvauksilla pyörivä kyläliiga ja A-nuorten SM-liiga on häkkipäiden temmellyskenttä.

Aikoinaan Suomen seurakiekkoilun kivijalan muodostivat elinvoimainen Mestis, uskottava 16–20-vuotiaiden pelaajien A-nuorten SM-sarja ja kilpailukykyinen, 12 joukkueen SM-liiga. Tästä kokonaisuudesta ovat jäljellä vain rauniot.

Aiemman noin 20 ammattiorganisaation – vanha SM-liiga ja vanha Mestis – sijaan tällä hetkellä Suomessa on nimellisesti 15 ammattiorganisaatiota, joista osa vain selviytyy ilman kilpailupainetta.

Kahden keskeisen Suomi-kiekon massaelementin romahdus ei voi olla vaikuttamatta kansainväliseen kilpailukykyyn tulevaisuudessa. Mestiksen ja A-nuorten SM-liigan alasajon seurauksena ammattilaisuudesta taistelee tosissaan enää puolet siitä pelaajamäärästä kuin kymmenen vuotta sitten. Tämä näkyy vääjäämättä myös SM-liigassa vuosien päästä. Esimakua saa kun katsoo mihin jamaan Mestis on ajautunut.

– Suomi-kiekon kilpailullisin sarja tällä hetkellä on B-juniorien SM-sarja, jossa pitää joukkueena pärjätä heti syksyllä niin hyvin, että pääsee ylempään loppusarjaan. Sarja, jossa pitäisi nimenomaan kehittää pelaajia, mutta sarjan rakenne on sellainen, että siellä pitää voittaa heti. Se on liigaorganisaatiolle iso isku, jos seuran B-juniorit pelaavat Mestistä, Kerttula taustoittaa.

Tasoa ylempänä A-nuorten SM-liigassa tahti muuttuu.

Tommi Kerttula­

– A:ssa liigaorganisaation joukkue voi vedellä ihan miten vain, eikä joukkue joudu sarjasta mihinkään. Sama tahti jatkuu aikuisten SM-liigassa. Tilanne on täysin absurdi. Mestis ei ole enää edes mukana tässä putkessa. Se on tönäisty sivuun, hämmästelee Kerttula, joka on työskennellyt urallaan myös Jukurien urheilu­johtajana Mestiksessä.

Aiemmin aikuisten Mestis profiloitui nuorten pelaajien kasvattajasarjana. Nyt Mestiksen funktio on epäselvä. Miksi se on olemassa? Osa-ammattilaissarja koostuu seuroista, jotka pyrkivät toimimaan itsenäisesti, mutta mukana on myös pienten paikkakuntien seuroja, jotka ovat riippuvaisia liigaseurojen yhteistyöstä.

– Sen takia on vaikea löytää roolia, joka Mestiksellä on suomalaisessa kiekkokentässä. Se on hakusessa tällä hetkellä, Nurminen myöntää.

Kyse ei ole vain pelaajakehityksestä. Mestiksestä on noussut pelaajien lisäksi ammattitaitoisia huippuvalmentajia SM-liigaan ja maajoukkueisiin. Myös valmentajapolku kaipaa reitilleen elinvoimaista Mestistä.

 Suomi-kiekon kilpailullisin sarja tällä hetkellä on B-juniorien SM-sarja.

Suomi-kiekko kärsii siitä, että Mestis ei ole enää entisen kaltainen kehitysalusta millään muotoa. Entisestä kehityssarjasta on tullut puhdas harrastesarja.

– Tilanne on haastava myös SM-liigalle. Tarvitsemme vahvan Mestiksen, jossa on vahvoja seuroja ja vahva osaaminen. Nyt nuoret pelaajat tulevat suoraan liigaan, koska vaatimustaso ei ole Mestiksessä riittävä. Osalle pelaajista liiga tulee liian nopeasti vastaan eivätkä he ole valmiita miesten peleihin, kertoo Hiltunen.

Nykyinen 15 joukkueen malli on edesauttanut nuorten ja myöhäisherännäisten pelaajien läpimurtoa pääsarjassa, kun pelipaikkoja on enemmän jaossa.

– Hyvää on se, että entistä enemmän nuoret pelaajat pääsevät pelaamaan miesten pelejä. Se ainakin nopeuttaa heidän kehitystään lyhyellä tähtäimellä, mikä näkyy esimerkiksi alle 20-vuotiaiden MM-menestyksessä. Nuoret Leijonat koostuu käytännössä pelkästään liigapelaajista, mutta mikä vaikutus sillä on pidemmän päälle pelaajan uralle, se on kinkkisempi kysymys, puntaroi Jalonen.

Brad Lambert kuvastaa osaltaan nykyistä sommitelmaa SM-liigassa. Huutava pelaajapula ja taloudellinen tilanne pakottavat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta SM-liigaseurat huutolaispojan asemaan.

Viime keväänä monet liigaseurat yrittivät kaikin mahdollisin keinoin houkutella Lambertia riveihinsä. Huippulahjakkuuksista on käyty aiemminkin kovia tarjouskilpailuja SM-liigan historiassa, mutta koskaan aiemmin ei 16-vuotias pelaaja ole pystynyt lyömään seuroja vastaavalla tavalla polvilleen.

Brad Lambert­

Lambertia tai hänen leiriään on turha tästä syyttää. Vika löytyy vinoutuneesta järjestelmästä.

Suomessa 15 joukkueen pääsarja on yksinkertaisesti liian monilukuinen, jotta pelipaikoista syntyisi aitoa kilpailua. Viime vuosina maan pääsarjaan on kävelty liian heppoisin perustein, ja pelipaikkoja aukeaa varsinkin nuorille liian helposti. Yhtenä lieveilmiönä ovat olleet päähän kohdistuneet taklaukset, joissa vastaanottavana osapuolena on ollut monissa tapauksissa kokematon pelaaja.

Tässä yhtälössä Lambertin kaltaiset poikkeusyksilöt hyötyvät tietenkin eniten ja pääsevät paremmin esille, mutta asetelma ei palvele kokonaisuutta.

B-juniori-ikäisen pelaajan ei pitäisi terveessä järjestelmässä määritellä markkinoita ja päästä valikoimaan kirsikat kakun päältä, kun SM-liigaseurat kilpailevat hänen huomiostaan.

A-nuorten SM-liigaa on paisutettu viime vuosina enemmän kuin SM-liigaa. Sarjan taso on tätä nykyä niin kirjava, ettei kukaan huipulle pyrkivä juniori alennu pelaamaan siellä ikäistensä kanssa. Tämä on suoraa seurausta siitä, kun SM-liigan joukkuemäärä kasvatettiin liian suureksi.

Jukka Jalonen­

– Nuoria pelaa niin paljon liigassa, että mukana on pelaajia, jotka eivät täytä liigapelaajan vaatimuksia. Toki tämä on myös seurakohtaista. Joissain seuroissa ostetaan paljon muualta pelaajia ja kilpailutilanne on kovempi, kun taas joissain nuoret pääsevät liian helpolla, Jalonen arvioi.

Keväällä 2018 peliuransa lopettanut Kallio nousi SM-liigaan aikana, jolloin nuoret pelaajat joutuivat pääsääntöisesti raivaamaan elintilan Mestiksen ja alempien ketjujen kautta.

– Tänä päivänä pääsee paljon helpommin liigaan kuin aiemmin, Kallio sanoo.

Sarjajärjestelmän takia tai siitä huolimatta eturivin suomalaiset lahjakkuudet nousevat entistä nopeammin avainrooleihin SM-liigassa, mutta he myös karistavat kotimaan pölyt jaloistaan aiempaa nopeammin.

– Suomesta on noussut viime vuosina pelaajia NHL:n huipulle, mutta SM-liiga ei hyödy siitä mitään kasvattajakorvausten lisäksi. He pelaavat vuoden pari täällä ja lähtevät. Pelaajapooli on polarisoitunut rajusti nuoriin ja vanhoihin pelaajiin, Kerttula näkee.

SM-liigan urheilullisuus kestää vertailun moneen sarjaan Euroopassa ja liigassa pelataan asiantuntijoiden mukaan monin paikoin kansainvälistä jääkiekkoa, mutta peruspelaajatuotannon suhteen SM-liiga antaa tasoitusta kilpailijoille.

– Pelaajamassan tuottaminen on tällä hetkellä aika heikkoa. Mestiksen pitäisi kehittää 26–27-vuotiaita pelaajia, jotka olisivat valmiita pelaamaan laadukasta liigakiekkoa, mutta näin ei nyt ole. Tästä syystä uskon, että ulkomaalaispelaajien määrä nousee, mikä ei ole hyvä. Tarvitsemme laatua sekä massaa, painottaa Kerttula.

Hiltusen mukaan keskustelu joukkuemääristä ei ole relevanttia nykyisessä tilanteessa, koska Mestiksessä ei ole kilpailukykyisiä seuroja ja koronapandemia jyllää, mutta aihe määrittää SM-liigan suunnan lähitulevaisuudessa.

– Teemme parhaillaan liigan strategiatyön päivitystä. Yhtenä teemana on SM-liigan tavoite ja visio pidemmällä tähtäimellä, ja siinä yhteydessä keskustelemme joukkuemäärästä, Hiltunen paljastaa.

Koronakriisi pani SM-liigaseurat ahtaalle. Osan konkurssin partaalle. Voi olla, että joukkuemäärä pienenee luonnollisen poistuman kautta.

– On mahdollista, että joku joukkue joutuu jättämään kauden kesken, mutta on vaikea ennakoida, vaikuttaisiko se seuraavaan kauteen. En vielä näe, että seurat joutuisivat lopettamaan kokonaan toimintansa, Hiltunen toppuuttelee.

– Seurat ovat ahtaalla, koska selvää on, että jonkinlaisilla rajoituksilla uusi kausi aloitetaan. Liigan vastuullisuuden näkökulmasta meidän pitää näyttää oikeanlaista esimerkkiä. Lähdemme kauteen vaikka omaehtoisilla rajoituksilla, jotta saataisiin kausi käyntiin. Sen jälkeen katsotaan kuukausi kerrallaan, ennakoi Hiltunen.

Rajoitusten höllentäminen jossain vaiheessa kautta on välttämätöntä, jotta SM-liiga voisi pyöriä 15 joukkueen sarjana myös kevätkaudella.

– Vähintään puolet pitäisi saada halleihin porukkaa. Jos sen alle mennään, osa seuroista ei voi jatkaa. Siinä vaiheessa pitää katsoa, minkä verran pelaajat ovat taas valmiita tulemaan vastaan.

– Seuroilla on takaportti, sillä määräaikaisten lomautus nopealla menettelyllä on voimassa vuoden loppuun asti. Jos joustovaraa ei löydy, seurojen kassat eivät yksinkertaisesti kestä. Ei ole rahaa, mitä maksaa ja seurojen konkurssiriski kasvaisi, Hiltunen muistuttaa.

Koronakriisi tarjoaa myös mahdollisuuden pysähtyä ja tehdä perusteellisempaa inventaariota rakenteisiin.

Kun edessä on lähinnä vain huonoja tai erittäin huonoja vaihtoehtoja, nykyistä systeemiä on pystyttävä kyseenalaistamaan rehellisemmin.

Näin toimittiin edellisen kerran keväällä 2009, kun pelaajatuotanto sakkasi ja Suomi oli jäämässä huippumaiden kelkasta. Vierumäellä järjestettiin jättiseminaari, jossa perattiin kriittisesti ongelmat.

Nyt vastaavanlainen seminaari olisi taas paikallaan.

– Sitä pitäisi ainakin pohtia, mutta sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Kärkiseuroissa varmaan kannatetaan 12 joukkueen sarjaa, mutta kintaalla olevat seurat ovat nykyiseen tyytyväisiä. Jokainen seura ajattelee viime kädessä itseään, Jalonen toteaa.

Oman navan tuijottelun sijaan nyt on uskallettava laajentaa perspektiiviä.

– Kannattaisi miettiä, miten pystymme säilyttämään elinvoiman pienentämällä kenties sekä SM-liigan että Mestiksen joukkuemäärää ja luomaan rakenteet, jossa kilpailun kautta tapahtuu vaihtuvuutta, mutta vaihtuvuus ei tappaisi sitä joukkuetta, joka vetäisi vuoden vihkoon urheilullisesti, Kerttula visioi.

– Ensin tärkeintä on selvitä korona-ajasta. Kun tilanne rauhoittuu, yhteistyön lisääminen huippusarjojen ja -seurojen välillä on selkeästi agendalla, Nurminen myötäilee.

SM-liiga haluaa juhlapuheiden perusteella olla se Euroopan sarja, joka parhaiten kehittää huippupelaajia, auttaa kansainvälistä kiekkoa ja on samalla uskottava ammattilaissarja.

Silloin sisäänpäin käpertyminen ei ole vaihtoehto. Huipulle pääseminen ja siellä pysyminen vaativat rohkeutta ja tavoitteellisuutta.

Yksi selkeä tavoite on tehdä SM-liigasta taas mahdollisimman kilpailukykyinen ammattilaissarja. 15 joukkueen pääsarja ei palvele parhaiten tätä tarkoitusta. On aika murtaa kahleet.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?