Kalervo Kummola uutuuskirjassa: ”Raimo Summanen sai raivokohtauksen, huusi pää punaisena ja haukkui minutkin pystyyn” - Jääkiekko - Ilta-Sanomat

Kalervo Kummola uutuuskirjassa: ”Raimo Summanen sai raivokohtauksen, huusi pää punaisena ja haukkui minutkin pystyyn”

Kalervo Kummola paljastaa tilanneensa Jääkiekkoliiton laskuun Raimo Summaselle esiintymisvalmennusta kirjailija Lasse Lehtiseltä.

Kalervo Kummola (kesk.) ja Raimo Summanen (oik.) istahtivat 27. lokakuuta 2004 tiedotustilaisuuteen, jossa kerrottiin Raimo Summasen työn A-maajoukkueen päävalmentajana olevan ohi.

2.9.2020 8:07

Kalervo Kummola oli seuratason jääkiekkoihmisenä jo tottunut palkkaamaan ja irtisanomaan väkeä, mutta Jääkiekkoliiton varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana hän joutui kahdesti erittäin kovaan paikkaan: lopettamaan A-maajoukkueen päävalmentajan työsuhteen.

Näistä kahdesta selvästi vaikeampi tapaus oli Kummolan keskiviikkona ilmestyvän Kale-elämäkerran (kirj. Jari Korkki, Otava) mukaan Raimo Summasen työsuhteen päättäminen pian sen jälkeen, kun Suomi oli tämän päävalmennuksessa edennyt kovatasoisen Maailmancupin finaaliin asti Pohjois-Amerikassa.

Kummola kertoo kirjassa arvostavansa erittäin suuresti Summasen intohimoa, paneutumista ja nöyryyttä lajin ytimen edessä, mutta siitä huolimatta pesti jäi vain noin puolentoista vuoden mittaiseksi.

Kummola kertoo hieman yllättäen, että hänen ensimmäinen vaihtoehtonsa 2003 lopettaneen Hannu Aravirran jatkajaksi oli puolustajalegenda Kari Eloranta. Kun neuvottelu tämän ja Hannu Jortikan kanssa ei johtanut mihinkään, Kummola toteaa Summasen nousseen hänen rankinginsa ykköseksi.

Vaikka Summanen solmi työsopimuksen, lähtökohta ei ollut ihanteellinen.

– Johtoryhmä ei ollut ”Ramin” valitsema, vaan minun. Rami epäili kaikkia.

Uuden päävalmentajan salonkikelpoisuuteen skeptisesti suhtautunut Kummola turvautui vanhaan ystäväänsä.

– ”Kale” tilasi minulta Summaselle esiintymisvalmennusta Jääkiekkoliiton laskuun. Huomasin työn edistyessä, että kysymys oli koulutettavalle myös jonkinlaisesta vihanhallinnan opettelusta. Sujuva esiintyjä Raimosta tuli, mutta sitten kun poksahti, syntyi taas paljon oheisvahinkoja, kirjailija–käsikirjoittaja Lasse Lehtinen kertoo Kale-kirjassa.

Ensimmäisen kerran tilanne Kummolan mukaan kärjistyi, kun hän teki Summaselle selväksi, ettei Jere Karalahden valinta Maailmancupiin olisi NHL:n tälle langettaman pelikiellon takia mahdollinen, ja ettei edes Kummola voisi asialle mitään.

Kummolan isä kuoli pian Maailmancupin alettua. Samalla tilanne joukkueessa alkoi kärjistyä, mistä konkreettisin merkki oli päävalmentajan rajusti ripittämän Janne Niinimaan päätös jättää joukkue Ruotsia vastaan Helsingissä pelatun ottelun jälkeen. Samassa yhteydessä suuri osa muustakin taustaryhmästä sai kuulla kunniansa, ja Westerlund sai Kummolan mukaan siirron vaihtoaitiosta katsomovalmentajaksi.

Vaikka Maailmancup oli Suomen kiekkohistorian suurmenestyksiä, Summanen palasi kotiin asemastaan epävarmana. Joukkueenjohtaja Timo Jutila ja johtoryhmään kuulunut Jari Kurri ilmoittivat Kummolalle väistyvänsä, jos Summanen jatkaa.

– Hän (Summanen) teki neuvotteluista vaikeat. Rami epäili kaikkia ja kaikkea ja asetti uusia ehtoja, Kummola toteaa elämäkerrassaan.

Kertaalleen jo vetäytymisestään ilmoittanut Summanen ylipuhuttiin vielä jatkoneuvotteluihin, joissa hän Kummolan mukaan vaati pestin tuulisuuden takia kovempaa palkkaa.

Kummola muistelee tarjonneensa lopulta Summaselle ehdollista jatkoa. Tämä hoitaisi loppukauden maajoukkueturnaukset Helsingissä ja Moskovassa, ja jatko päätettäisiin sen mukaan, miten ”pinna kestää”.

– Summanen sai raivokohtauksen ja huusi pää punaisena, haukkui minutkin pystyyn. Käskettiin Rami ulos ja todettiin Hietasen (Heikki, Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja) kanssa, ettei tästä mitään tule.

Pian Kummola kertoi tiedotustilaisuudessa Summanen vierellään, että se oli siinä.

Janne Niinimaa oli niin sanotusti myrskyn silmässä Maailmancupissa 2004.

Kummola myöntää, että liitto hävisi tiedotussodan asiassa. Valtaosa suomalaisista katsoi Maailmancupin sankarivalmentajan kärsineen vääryyttä, liiton kabinettiosasto sai rankasti rapaa niskaansa.

Kummola kertoo, että osa kokeneista pelaajista oli viimeisen päälle sitoutuneita Summasen työskentelytapaan:

– Ville Peltonen soitteli minulle Izvestija-turnauksen jälkeen joulukuussa, eikö Summanen nyt kuitenkin voisi jatkaa.

Tässä vaiheessa päävalmentaja oli jo Westerlund.

Kiekkomoguli painottaa teoksessa, ettei kadu lainkaan Summasen valitsemista ja arvostaa suuresti Maailmancupin tulosta.

Kirjoittaja Jari Korkki pyysi Summaselta kirjaan haastattelua. Summanen harkitsi viikon ja kieltäytyi, mutta toivotti Korkille työn iloa.

Toiset päävalmentajapotkunsa Kummola antoi Jääkiekkoliiton silloisen puheenjohtajan, Nesteen ylimpään johtoon kuuluneen Kai Hietarinnan työpaikalla Keilaniemen tornitalossa Espoossa. Ilmapiiri ei ollut lainkaan yhtä dramaattinen kuin 2004.

Kummola kertoo pettyneensä pahasti Pentti Matikaisen Leijonien esitykseen Saksan MM-kisoissa 1993 – ja törmänneensä kaupungissa sattumalta ruotsalaisvalmentaja Curt Lindströmiin.

Hopeavalmentaja Pentti Matikainen palasi MM-kisoista 1992 hiukset hulmuten fanien juhlittavaksi.

Kummola ilmoitti Matikaiselle, että työ päättyy. Tämä pyysi isänsä heikon terveydentilan takia muutaman päivän lisäaikaa ennen tiedottamista ja sai sen. Kummola vakuuttaa, että Matikaisen potkujen syynä usein pidetty asia – Teemu Selänteen jättäminen rannalle vuoden 1992 MM-kisoista pitkän veivaamisen päätteeksi – ei merkinnyt mitään päätöksessä.

– Nykyisellä kokemuksellani en olisi lähtenyt Matikaista vaihtamaan.

Matikaisen joukkueet toivat sentään Suomeen sekä ensimmäisen olympiamitalin 1988 että MM-mitalin 1992.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?