Teemu Selänne on tänään 50 – mutta kauan ennen supertähteyttä hän oli Espoon Bruce Lee ja törsäsi kaikki rahansa karkkeihin - Jääkiekko - Ilta-Sanomat

Teemu Selänne on tänään 50 – mutta kauan ennen supertähteyttä hän oli Espoon Bruce Lee, joka törsäsi kaikki rahansa karkkeihin

Paljon ennen kuin Teemu Selänne oli jääkiekon kultapoika, hän oli Soukan Bruce Lee, joka törsäsi kaikki rahansa karkkeihin.

Julkaistu: 3.7. 16:41

Artikkeli on julkaistu alun perin IS:n Selänne-erikoislehdessä, joka ilmestyi 23.5.2014.

 

Joulukuu 1982. Vilkasluonteinen Teemu Selänne malttaa kerrankin istua eväänsäkään liikuttamatta. Vasta 12-vuotiaan pojan silmät tapittavat haltioituneina New Jersey Devilsin ja Philadelphia Flyesin NHL-pelaajia jäällä. Kokemus on hänelle niin vangitseva, ettei purkkakaan tahdo pysyä suussa.

Espoon Jääklubin junioreiden turnausmatka Pohjois-Amerikkaan on alkanut parhaalla mahdollisella tavalla – juuri tarunhohtoiseksi kokemansa NHL:n pojat ovat halunneet päästä näkemään.

Antti Törmänen (vas.) ja Teemu Selänne poseeraavat torontolaisen isäntäperheen isän kanssa Torontossa talvella 1982.

EJK:n nuoret ovat kuulleet Suomessa huimia tarinoita NHL-pelaajien maagisuudesta. Kertomukset ovat vain suurentaneet myyttisyyden auraa. Ylipäätään NHL on tuntunut Suomessa etäiseltä, koska media on seurannut liigaa hyvin satunnaisesti eikä ei kukaan ole vielä kuullutkaan internetistä. Siksi kiekkojuniorit eri puolilla maata ovat pitäneet NHL:ää kaukaisena, tavoittamattomana paratiisina.

Selänteen vieressä istuu hänen hyvä ystävänsä ja joukkuekaverinsa Antti Törmänen, hyökkääjä hänkin. Ottelutapahtumien edetessä ja Selännettä seuratessaan Törmänen kokee tunnevyöryjä, jotka hän muistaa kirkkaasti vielä yli 30 vuotta myöhemmin.

– Teemu tuijotti NHL-pelin jokaista liikettä sellaisella antaumuksella, että se oli menoa. Muistan ajatelleeni, että sillä hetkellä Teemu päätti itsekin joskus pelaavansa NHL:ssä. Olimme kaikki onnellisia kokemuksestamme, mutta Teemu jotenkin vielä enemmän, Törmänen kertoo.

– Uskon, että sillä yhden NHL-ottelun näkemisellä oli iso henkinen merkitys Teemun myöhempään uraan.

Siitä alkoi Selänteen matka yhdeksi kaikkien aikojen parhaista jääkiekkoilijoista, vaikka vielä tuolloin kenenkään mieleen ei edes juolahtanut, mitä tuleman pitää.

– Teemu oli jo junioreissa hyvä pelaaja, mutta ei mikään hyvä maalintekijä, painottaa Selänteen kanssa samassa joukkueessa pelannut, pitkän uran SM-liigassa myöhemmin tehnyt Juha Ikonen.

– Moni ei varmasti usko, mutta itse asiassa Teemu hukkasi junioriaikoina paljon paikkoja, Ikonen muistaa.

Espoon Soukasta kotoisin oleva Selänne kiinnostui urheilusta jo varhain.

Ilmari-isän opastuksessa Teemun lajivalikoima kehittyi kattavaksi, mutta jääkiekko nousi nopeasti ylitse muiden. Siitä tuli hänen suurin intohimonsa.

EJK:n junioreihin Teemu liittyi kymmenvuotiaana, kuten moni muukin samanikäinen, urheilullisesti lahjakas nuori.

– Joukkuetreenimme olivat aina Matinkylässä, mutta Kivenlahden kenttä oli se, missä Teemu opetteli kiekkotaitojaan. Asuin lähellä Teemua, ja siellä kentällä me aina päivät pitkät vietimme, Törmänen sanoo.

– Teemu vain laukoi ja laukoi. Treenien jälkeenkin hän jäi lähes aina ampumaan yksin kiekkoja.

Jääkiekko hallitsi espoolaisnuorten vapaa-aikaa, mutta mahtui heidän elämäänsä muutakin.

– Teemu oli niin vauhdikas ja energinen persoona, ettei hän kerta kaikkiaan osannut olla paikoillaan. Aina piti tapahtua jotain, Espoon Nöykkiöstä kotoisin oleva Törmänen hymähtää.

Espoon jääklubin pojat noin vuonna 1980: Vasemmalta ylhäältä Jukka Nieminen (entinen Phoenix Coyotesin huoltaja, menehtyi kesällä 2010), Juha Ikonen (jonka isä Jorma toimi valmentajana), Juha Savolainen, Rami Lehtinen (Jere Lehtisen isoveli), Reino Hyvärinen, Marko Vaarmaala, Pasi Heinikari, Visa-Pekka Hakkarainen ja Teemu Selänne. Alarivissä vasemmalta Jarkko Lahtinen, Pasi Mustonen, Marko Tiittanen, Ilkka Helin, Henrik Svedstedt, Kim Dannholm, Jouni Nupponen ja Petri Manninen.

Hauskaa riitti, sillä Teemulla oli jo silloin jatkuvasti pilkettä silmäkulmassaan.

– Teimme yhdessä kaikkea mahdollista, mitä nyt nuoret vain osaavat. Milloin kävimme omenavarkaissa, milloin kiipeilimme puissa, milloin kisailimme eri urheilulajeissa.

Kaveruksilla oli kova hinku hankkia rahaa keinolla jos toisella – eikä vain säästöpossuja rikkomalla.

– Keräsimme usein pulloja ja veimme ne kauppaan. Kotiseuduillamme riitti alkoholin suurkuluttajia, jotka jättivät pulloja pitkin pihoja meille kerättäväksi. Vappuna piti olla hereillä, koska silloin saattoi tehdä helposti 20 markkaakin, kertoo Törmänen, joka pelasi Selänteen kanssa samassa juniorijoukkueessa vielä 14-vuotiaana.

– Teini-ikää lähestyttäessä lehdenjako oli toinen keino saada rahaa, ja Teemukin oli innokas lehdenjakaja. Kun rahat olivat kourassa, sitten äkkiä kioskille. Tuhlasimme kaikki rahat karkkeihin.

Kasarivuosikymmenen alussa VHS-kasetteja pyörittävät videot hullaannuttivat suomalaiset, myös Selänteen ja Törmäsen.

– Se oli jotenkin taivaallista katsoa kotona esimerkiksi jotain Bond-leffaa. Ja Rambo, jos mikä, oli Teemulle kova juttu. Näyttelijöistä hänen suosikkejaan olivat ehdottomasti toimintasankarit Chuck Norris ja Bruce Lee, Törmänen selvittää.

– Teemu leikki usein ninjaa, ja teki yksikseen karatepotkuliikkeitä Bruce Leen hengessä. Tällä oli myös hänen urheilu-uraansa vauhdittava voima, notkeuden näkökulmasta. Niihin aikoihin Teemu nimittäin alkoi venytellä säännöllisesti erityisesti jalkojaan. Hän pääsi pian spagaattiin ja oli siitä pirun ylpeä.

EJK:n vuonna 1970 syntyneiden kakkoskentällinen vasemmalta oikealle: Janne Paananen, Teemu Selänne, Jussi Savolainen, Antti Törmänen ja Jukka Nieminen.

Elohiireksi kuvailtu Selänne ei saanut maalintekotaitoa äidinmaidossaan, mutta geneettiset valmiudet nousta huippu-urheilijaksi kylläkin. Selänne oli samaan aikaan sekä kestävä että nopea, mikä on poikkeuksellista.

– Yleisurheilussa Teemulle ei ollut väliä, oliko matka 60 vai 1 000 metriä. Kummassakin hän oli ikäluokkansa huippua, Törmänen muistaa.

– Tästä lahjakkuudesta oli Teemulle hyötyä myös jalkapallossa, jota pelasimme yhdessä Hongassa. Teemu jaksoi juosta läpi pelin ja karkasi usein vastustajilta nopeutensa ansiosta. Hän olisi noussut siinäkin lajissa huipulle.

Jääkiekossa Selänteen onni oli laadukas valmennus. Juha Ikosen Jorma-isä osasi kehittää lahjakkaita nuoria.

– Jorman valmennuksessa painotettiin luistelutaidon tärkeyttä. Olimmekin siinä selvästi useimpia muita samanikäisten junnujengejä edellä, Törmänen alleviivaa.

EJK:n vahvan ryhmän ykkösketjun tähti oli Juha Ikonen.

– Juha oli junioreissa ylivoimainen. Hän saattoi hakea kiekon oman maalin takaa, harhauttaa kaikki matkalla kohti vastustajan maalia ja iskeä sitten kiekon reppuun. Minä ja Teemu pelasimme kakkosketjussa.

Törmänen korostaa, että EJK:n pelaajien kova sisäinen kilpailu siivitti eteenpäin.

– Teemu halusi tietysti olla ykkönen ja sen eteen hän teki koko ajan paljon töitä. Tärkeää oli myös se, että opimme voittamaan joukkueena, hän linjaa.

– Teemun asenne oli vahva, ja se mielestäni jalostui vuoden 1982 Pohjois-Amerikan reissumme myötä.

Selänteen kilpailuvietti kasvoi, eikä se jäänyt hänen kavereiltaan huomaamatta.

– Teemu ei ollut mikään hyvä häviäjä. Jos esimerkiksi pelasimme tennistä ja löin pallon ilmiselvästi rajojen sisäpuolelle, Teemu saattoi silti väittää vastaan ja sanoa pallon olleen ulkona. Hän halusi vähintään uusintapallon, Törmänen naurahtaa.

EJK:ssa opittu raju voitontahto auttoi Selännettä kehittymään. Vuosien edetessä myös pelimiehen luonteen kovuus kasvoi.

– Teemu oli jo nuorena urheilija, joka ei koskaan antanut periksi. Ei sitten millään, Juha Ikonen ruotii.

Jatkuva pihapeliharjoittelu ja kova tahto alkoivat hiljalleen näkyä. Ei tosin vielä EJK:ssa. Selänne oli hieman hidaskasvuisempi kuin muut eikä saanut niin paljon peliaikaa kuin hänen Ilmari-isänsä olisi halunnut, joten Ilmari siirsi Teemun C-juniori-iässä Jokereihin. Siirto tulehdutti Ilmarin ja Jorma Ikosen välit niin pahasti, ettei Jorma halunnut sanoa Selänteestä mitään tähänkään artikkeliin.

Jokereissa Selänne puhkesi miltei heti kukkaan.

– Teemu oli hankkinut hyvät valmiudet Espoossa, ja kun hän sitten kasvoi ennen B-junnuja miehen mittaan ja sai lisää testosteronia kroppaansa, lahjakkuus alkoi näkyä tuloksina kaukalossa, Ikonen muistelee.

Jokerien B-junnuissa Teemu jo oli erittäin hyvä maalintekijä. Silloin tiesi, että hän menee urallaan pitkälle.

Sittemmin Selänne on pitänyt tiukasti kiinni Suomen ykkösmaalintekijän asemastaan, tähän hetkeen asti.

– Kun Suomen A-maajoukkueen harjoitukset Sotshin olympialaisissa (helmikuussa 2014) päättyivät, sinne Teemu jäi yhä laukomaan kiekkoja maaliin. Omistautumisessa hänen salaisuutensa hyvin pitkälle on ollut, olympialaissa Ylen asiantuntijakommentaattorina toiminut Törmänen summaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?