Teemu Selänne, 50, oli johtaa suomalaisen urheilun pahasti harhaan – mutta kasvoi sittenkin loistavaksi esimerkiksi - Jääkiekko - Ilta-Sanomat

Kommentti: Teemu Selänne, 50, oli johtaa suomalaisen urheilun pahasti harhaan – mutta kasvoi sittenkin loistavaksi esimerkiksi

Teemu Selänne murskasi ennätyksiä Winnipegissä 1990-luvun alussa ja voitti Stanley Cupin 2007 Anaheimissa.

Julkaistu: 3.7. 14:07

Teemu Selänne oli paljon suurempi urheilija ja jääkiekkoilija kuin hänen uransa ensimmäisen vaiheen saavutukset, kirjoittaa Ilta-Sanomien urheilutoimituksen esimies Vesa Rantanen.

Voi Teemu minkä teit.

Teit sen tahtomattasi, avoimuuttasi ja kiltteyttäsi, mutta teit sen yhtä kaikki.

Teit sen, koska olit niin hyvä. Kun Teemu Selänne murtautui NHL:ään 1992, hän muutti maailman parhaan sarjan pelaamista räjähtävällä nopeudellaan.

On hyvin harvinaista missään vakiintuneessa lajissa, että yhdestä pelaajasta voidaan sanoa, että eipä ole moista ennen nähty.

Selänne, joka 3. heinäkuuta täyttää 50, on ollut Jari Kurrin, 60, ohella merkittävin yksittäinen suunnannäyttäjä suomalaiselle jääkiekolle, ja sellaisena esimerkkinä ainutkertainen.

Selänne on aina jaksanut olla jääkiekon positiivinen lähettiläs ja on ottanut fanit sekä yhteistyökumppanit vastaan suurella lämmöllä.

Kaukalossa herrasmiespelaaja edusti aina taitoa ja tyyliä vaikka tappeluita puolustikin. Hän on lisäksi ollut harvinaisen avoin ja antelias. Hän ei ole koskaan pihdannut omaansa ja on pyrkinyt jakamaan saamaansa avokätisesti.

Nyt nähtiin sellainenkin ihme, että Selänne kieltäytyi haastatteluista ennen merkkipäiväänsä. Tämän hän perusteli sillä, että koska juhlat Suomessa jäävät koronan takia pitämättä, ei haastattelujakaan ole tarvis antaa.

Hän kieltäytyi haastatteluista myös niiden määrän vuoksi, kaikkiin ei voinut vastata kyllä. Ja Selänteelle on hyvin vaikeaa kumartaa yhtäälle, jos joutuu pyllistämään toisaalle.

Selänteen perhe on tunnettu vieraanvaraisuudestaan, ja me muut olemme saaneet nähdä miljoonahuvilat, autokokoelman, veneet, kaikin puolin ihmeellisen elämän. Kalifornialaisen unelman.

Sirpa ja Teemu Selänne ovat tukeneet toisiaan ja Lastenklinikoiden kummeja alusta saakka

Teemu Selänteen jahti on kuuluisa sekin.

Selänne on on antanut taviksille mahdollisuuden ymmärtää, että NHL:ssä menestyminen voi tuoda mukanaan kadehdittavan vauraan elämän.

Kaiken tämän hän on taikonut helposti, hymy huulilla NHL:ssä maaleja latoen.

Siinä ohessa Selänne tuli tahtomattaan luoneeksi vaarallisen harhan.

Selänteen supertähteyden takia jääkiekon tavoitteellinen pelaaminen ei ole vuosikymmeniin ollut pelkästään jääkiekon tavoitteellista pelaamista.

NHL:ssä palkat ovat aina olleet suuret, mutta Selänteen esimerkin takia jääkiekosta tuli myös konkreettinen keino rikastua.

Hänen peruspalkkana urallaan ansaitsemansa noin 57 miljoonaa euroa on vääristänyt suomalaista ajattelua. Selänteen esimerkin ansiosta monen fokus hieman siirtyi siihen, mitä jääkiekolla voi saavuttaa sen sijaan, että olisi keskitytty miettimään, mitä huipulle pääseminen vaatii.

Winnipegin suomalaisviisikko alumniottelussa 2018: Vellu Ketola, Selänne, Patrik Laine, Sami Niku ja Teppo Numminen.

Selänne aloitti joitain vuosia sitten uuden kiekkokoulun, maalintekoakatemian.

Tänä päivänä moni vanhempi työntää pilttinsä luistimiin ja kaukaloon haaveillen siitä, että heidän pojastaan tulisi seuraava Teemu: kaikkien ihailema superrikas tähti.

Ei tule. Ei edes lähelle.

Selänteen esimerkki toi huippu-urheilun raakaan hikipukumaailmaan jetset-ulottuvuuden, mikä ei ole pelkästään hyvä asia. Kun hänellä pyyhki hyvin ja ennätykset murskaantuivat näytöstyyliin, harva pysähtyi miettimään, mitä uhrauksia ennätysten eteen oli tehty.

Selänteen kohdalla on puhuttu paljon enemmän saavutuksista kuin niiden takana olleesta työmäärästä, joka on, kuten sisäpiiri tietää, yhtä poikkeuksellinen kuin saavutukset.

Sen takia arvostan ja nöyrimmällä mahdollisella tavalla kiitän Selänteen uran viimeistä vaihetta, joka alkoi, kun hän Stanley Cupin vuonna 2007 voitettuaan päätti jatkaa pelaamista. Hän olisi voinut vetäytyä – ja hetkeksi vetäytyikin – nautiskelemaan kivoista jutuista, jotka maalinteon taidon tinkimätön, lähes maaninen harjoitteleminen oli hänelle mahdollistanut.

Hän valitsi uudestaan urheilun. Hän valitsi urheilun 37-vuotiaana, kun jo tiesi, ettei koskaan enää tee 50 maalia tai tienaa kymmentä miljoonaa kaudessa. Hän valitsi urheilun, vaikka ymmärsi, että pysyäkseen NHL:n vauhdissa, hänen on elettävä huippu-urheilun ehdoilla ehdoitta.

Selänne vaihtoi jättipalkat ja ykköstähden statuksen kaksinkertaiseen työmäärään ja pienempään rooliin ja silti hän on korostanut, että vuonna 2014 päättyneen yli 20 NHL-kautta ja kuudet olympialaiset kestäneen uran viimeiset vuodet olivat hänen uransa parasta aikaa.

Teemu Selänne puntaroi uraansa marraskuussa 2013 Anaheimissa.

Oli kuin hän olisi viiden tähden pitopöydän kahdesti läpi syötyään halunnut kanaviillokkia.

Hän löysi puhtaimman ja aidoimman rakkauden lajiin uudestaan. Viimeiset vuotensa hän pelasi tasan samoista syistä kuin pikkujuniorina, jolloin vietti kaiken mahdollisen vapaa-ajan Kivenlahden kentällä Espoossa.

Se nähtiin viimeistään Sotshin olympialaisissa 2014, kun Selänteen jokaisesta eleestä huokui vilpitön riemu itse pelaamista ja sitä palvelevia oheistoimintoja kohtaan.

Selänne pelasi Sotshissa 2014 kuudetta kertaa olympialaisissa.

Selänne valittiin Sotshin olympialaisten arvokkaimmaksi pelaajaksi 2014.

Selänne on ollut korvaamaton inspiraation lähde ja upea esimerkki jääkiekolle Suomessa, mutta peliuran jälkimmäinen vaihe, vuodet 2008–14, sisältävät tärkeimmän opetuksen: Olennaista urheilussa ei olekaan se, mitä urheilemisen sivutuotteena voi saada, vaan urheilemisesta saatava nautinto.

Sotshissa maajoukkueen kapteeni ja vanhin pelaaja poistui yleensä viimeisenä kaukalosta jääharjoituksen jälkeen.

Hänet valittiin 43-vuotiaana turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi, kun Leijonat nappasi pronssia historian viidensissä ”NHL-olympialaisissa”.

Viime vuodet Selänne on keskittynyt laajoihin liiketoimiinsa Suomessa ja Yhdysvalloissa sekä hyväntekeväisyyteen ja somettamiseen. Kuka tietää mitä hän vielä keksiikään, mutta suomalaisille urheilulle ja etenkin jääkiekolle hänen uransa päätösvaihe on tärkeämpi pääoma kuin alkuvaiheen loisto.

Loistonkin takana oli aina lajia rakastanut, ahkera ja innokas pikkupoika.

Jääkiekkoliito jäädytti Selänteen pelipaidan 30.12.2015

Osa kolumnista on julkaistu alun perin Ilta-Sanomien Teemu-erikoislehdessä, joka ilmestyi 23. toukokuuta 2014.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?