Kamerat seurasivat Susannaa kolme vuotta – projekti avaa kipeimpiäkin hetkiä: ”Kaikki eivät tiedä, miten raakaa tämä on”

Jääurheilun monilahjakkuus ja menestynyt arvokisapelaaja antoi dokumenttitiimin seurata elämäänsä kolmen vuoden ajan.

Susanna Tapanin urheilijan elämästä kertovan dokumentin oli tarkoitus saada ensi-iltansa maaliskuussa, mutta tilaisuutta siirrettiin ainakin syksylle.

5.5.2020 8:14

Suomalainen pitkän linjan jääkiekkoilija ja ringetenpelaaja Susanna Tapani on yksi maailman parhaimmista hyökkääjistä lajeissaan. Ja nyt – tai kun koronatilanne hellittää – hänestä nähdään elokuva.

Tapanin, 27, saavutukset puhuvat puolestaan. Jääkiekossa urheilijalla on yksi olympiapronssi (2018) ja MM-hopea ja kolme -pronssia. Ringetessä hän on voittanut neljä maailmanmestaruutta, joista viimeisimmän viime talvena.

Seuraavaa merkkipaalua TPS:n B-Akatemian poikia jääkiekossa ja RNK:ta ringetessä viime kauden edustanut Tapani joutuu kuitenkin edelleen odottamaan. Mikkomatti Ruotsalaisen ohjaama, Tapanin elämästä lajiensa huipulla kertova dokumenttielokuva Jäänsärkijä oli tulossa elokuviin 19. maaliskuuta, mutta tapahtumaa on siirretty toistaiseksi koronaviruksen takia.

Kyseessä on kansainvälisestikin harvinaislaatuinen tunnustus urheilijan urasta.

Tapani on edustanut Suomea olympialaisissa Sotshissa 2014 ja Pyeongchangissa 2018.

Projekti sai alkunsa loppuvuodesta 2015. Talvella järjestettiin sekä ringeten että miesten nuorten jääkiekon MM-kotikisat Helsingissä.

Ruotsalainen ja elokuvan toinen päätekijä Jani Salminen olivat saaneet idean urheilumaailmaan sijoittuvasta elokuvasta jo aiemmin, mutta tarkempi aihe oli vielä tuolloin haussa. Talven kisoista ringette jäi elokuvantekijöiden mielestä miesten varjoon, mistä idea sai lopulta alkunsa.

– Me ei alkuun haluttu tehdä mitään henkilökuvaa, vaan tuoda tarinaan myös yhteiskunnallinen ulottuvuus. Havahduttiin, että ringette jäi nuorten Leijonien kovassa suosiossa varjoon, ja alettiin pyöritellä siitä ideaa. Ei tarvinnut kauaa googlata, kun tuli Suskin nimi vastaan, Ruotsalainen kuvailee.

Kun tekijät ottivat ”Suskiin”, siis Tapaniin yhteyttä, ei hän epäillyt hetkeäkään.

– En varmaan edes muista, mitä kaikkea tulikaan kuvattua, Tapani naurahtaa.

Kuvausryhmä seurasi Tapania noin kolmen ja puolen vuoden ajan. Ruotsalaisen mukaan onni oli matkassa, että lopputeokseen saatiin mukaan myös viime kevään jääkiekon MM-kotikisat, joiden draamaa voisi verrata etukäteen kirjoitettuun fiktioon.

– Käsikirjoitus on tietty elänyt tässä vuosien aikana paljon – kyllähän aina tulee odottamattomia asioita vastaan. Jos me olisimme kirjoittaneet tämän juonen fiktiivisenä elokuvana, niin kaikki olisivat varmaan reagoineet, että ”no niin, niinpä tietysti”, siis että päähenkilö laukoo finaaliottelussa ratkaisevaa rangaistuslaukausta, Ruotsalainen hymähtää.

Luistelu veressä

Tapanin varhaisimmat urheilumuistot tulevat Laitilasta perheen yhteisistä harrastuksista. Monilahjakkuus veti luistimet jalkaan ensimmäisen kerran ollessaan alle kouluikäinen.

Kuusivuotiaan lajiksi valikoitui ringette ja seuraksi Laitilan Jyske.

– Se tuli toki vahvasti myös perheestä – äiti pelasi ringetteä pitkään maalivahtina syntymääni asti ja iskä pelasi jääkiekkoa. Lisäksi myös kaksi vuotta nuorempi pikkuveli pelaa jääkiekkoa. Sieltä se sitten tuli luonnostaan, pelattiin ja oltiin paljon perheen kesken luonnonjäillä, Tapani muistelee.

Kului kahdeksan vuotta, kunnes Jyskeen jääkiekkopuolen poikien joukkueen valmentaja havaitsi lupaavan nuoren urheilijanalun.

Tapani oli jo 14-vuotiaana hyvin vahva luistelija. Pojat kaipasivat uusia pelaajia, ja nuoresta ringetenpelaajasta tuli ensimmäinen tyttö joukkueessa. Myöhemmin heitä oli yhteensä viisi.

– Alkuun oli hankaluuksia, kun en ollut oikein pitänyt mailaa edes kädessä. Mutta pian se sieltä tuli, ja vedin sitten usein tuplatreenejä. Pojat ottivat jo silloin tosi hyvin mukaan.

Lukion kynnyksellä Tapani päätti jatkaa opintoja kahden lajin ehdoilla. Hän siirtyi Turkuun urheilulukioon ja jatkoi sieltä myöhemmin vielä ammattikorkeaan liiketalouden opintoihin.

Urheilu oli elämä ja tapa. Tapani edusti Suomea alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa 2009 ja on siitä lähtien kuulunut maajoukkueen luottonimiin. Hän on pelannut Jyskeen lisäksi HPK:n, Bluesin, Lukon ja TPS:n naisten ja poikien paidoissa.

Tapani on yksi harvoista suomalaisista naiskiekkoilijoista, joka on pelannut myös ulkomailla.

Hän edusti Pohjois-Dakotan yliopiston naisten jääkiekkojoukkuetta opiskellessaan siellä liiketaloutta kaudella 2013–14. Saldona tuolta ajalta oli 24 ottelua tehoin 8+12. Kauden kohokohta oli Sotshin olympialaiset (mistä tuloksena tehot 1+4 ja olympiapronssi), ja vuosi ulkomailla osui sitä ajatellen hyvään saumaan.

– Sieltä suunnalta oltiin yhteydessä. Sain hyvän sauman keskittyä täysillä yhteen lajiin – olin menossa samana vuonna ensimmäisiin olympialaisiini. Olisi sinne voinut jäädäkin, mulla oli sinne kuitenkin neljän vuoden stipendi, mutta kun oli koulua vielä täällä jäljellä, niin päätin palata, Tapani kertoo.

Uran suurimpia saavutuksia: olympiapronssi Pyeongchangista 2018.

Kauden 2018–2019 päätteeksi TPS:n naisia edustanut Tapani suuntasi Ruotsiin ja maan korkeimpaan naisten sarjaan SDHL:ään. Hyökkääjä vahvisti Linköpings HC:n rivejä pudotuspeleissä.

Tapani niittasi näyttävät tehot 4+3 kymmenessä pelissä, mikä poikii – edelleenkin – kyselyitä pelaajan siirtymisestä seuraan pysyvämmin. 2019 kevään pätkä palveli hyvin tulevia MM-kotikisoja, joihin kovat liigapelit antoivat mahdollisuuden pitää tuntumaa yllä.

Tänä keväänä Tapani ei Ruotsiin lähtenyt.

– Päätin pian kuitenkin jäädä Suomeen, koska halusin jatkaa poikien kanssa treenaamista ja pelaamista, sekä myös ringetteä, Tapani kommentoi aiemmin maaliskuussa.

Sitten maailmantilanne muuttui. Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF ilmoitti maaliskuun alussa, että tämän vuoden MM-kisat on peruttu koronaviruksen takia. Turnaus oli määrä pelata Halifaxissa ja Trurossa maalis-huhtikuun vaihteessa.

MM-kisasuunnitelmien mukana mureni Tapanin kevään päätavoite.

– Kyllähän se oli todella suuri pettymys. Kaikki, mitä tällä kaudella on tehty, on tehty MM-kisoja ajatellen, siis pelaaminen pojissa ja niin edelleen. Vaikka tämä oli ehkä myös odotettavissa, niin ei meistä kukaan ajatellut, että näin lähellä kisoja ne tultaisiin perumaan, Tapani päivitteli.

Kisojen peruuntuminen on merkittävä muutos monille urheilijoista myös taloudellisesti.

– Aika, minkä olisimme olleet Kanadassa, olisi tuonut paljon päivärahoja. Ja tietysti mitaleista maksettavat bonukset on toki asia, mikä vaikuttaa – vaikka eihän mitali koskaan ole varmaa, niin kyllä me ollaan aina menty vähintään pronssi tavoitteena. Bonus on auttanut paljon kesää. Nyt on mietittävä, tekeekö keväällä jotain töitä vai mitä tässä tekee.

Kevään kääntyessä kohti kesää näyttää tilanne tasaantuneen. Tapani kertoo pitäneensä koronaepidemian puhjettua muutaman viikon lomaa, jonka jälkeen urheilija on palannut tositoimiin.

Maanantaista perjantaihin treenataan.

– Meillä on ollut sellainen kolmen hengen pienryhmä, jonka kesken ollaan treenattu. Ja se on ollut ihan kiva, ei ole tarvinnut olla niin yksin.

– Se on kuin kesätyö, jos näin voi sanoa.

Tapani vastassaan Kanadan Erin Ambrose viime kevään MM-kisoissa Espoossa.

Turku ja pojat

Tapani löysi Turusta kodin, ja vuosi kerrallaan uransa jatkoa miettivä urheilija pitää sitä edelleen ykkösvaihtoehtonaan.

– Vielä en ole tehnyt mitään päätöksiä, ja itse asiassa ihan vasta viime viikolla aloin miettimään asiaa. Mutta Turku on ykkösenä – mulla on asunto ja koko elämä siellä. En ole sen enempää miettinyt, urheilija pohti vappuaattona.

TPS:n B-poikien kanssa pelatessa peli pysyy haastavana ja kehittävänä, ja heidän kanssaan Tapani pääsee sekä pelaamaan että harjoittelemaan samassa joukkueessa. Aiemmin hän treenasi poikien kanssa ja pelasi pääosin naisten Liigaa naisten kanssa.

– Tykkään tosi paljon olla siellä. Se on hyvää myös fyysiseltä puolelta, kun siellä saa taklata.

Väistämättä tilanne, missä kokenut kiekkoilija istuu kymmenen vuotta nuorempien jannujen joukkoon vaihtopenkille, saa myös miettimään.

– Toki, kun olen vanhempi, niin on se voinut olla jollekin jännittävää... Mutta pojat on ottaneet sen tosi hyvin, ja vaihdan siis kamat tuomareiden kopissa, Tapani kuvailee.

 Ei tässä paljoa käteen jää, mutta pystyypä keskittymään täysillä urheiluun.

TPS on paitsi Tapanin seura myös hänen työnantajansa. Urheilija toimii osa-aikaisena seurassa junioreiden valmentajana, vetää luistelutreenejä pari kertaa viikossa ja on mukana erilaisilla koulukiertueilla.

Palkkaus on samaa tasoa kuin, mitä Ruotsissa pelaamisesta maksettaisiin.

Normaalitilanteessa Tapanin arki on kiireistä. Hän tasapainoilee työnteon ja tuplatreenien kanssa.

– On välillä haastavaa, kun molempien lajien pelit painottuvat viikonloppuun. Joskus on niitä päiviä, että pelaan alkupäivästä ringettejengin mukana, ja illalla menen vielä poikien kanssa lätkäpeliin.

– Mutta onneksi nyt pystyn keskittymään urheiluun täysin. Jos olisi vielä kahdeksan tuntia päivästä töissä ja treenit siihen päälle, kokonaisuutta olisi vaikea paketoida.

Hankalaa kuitenkin on, Tapani toteaa. Pelaaja maksaa molemmille seuroilleen jäämaksuja. Osa-aikatyö korvaa jonkin verran, ja muut menot urheilija kustantaa sponsoreidensa avulla.

Nykyään tilanne on kuitenkin parempi kuin pari vuotta sitten, kun Tapanin oli muutettava asumaan vanhemmilleen.

Naisleijonien runkopelaajat ovat saaneet kahden kauden ajan opetus- ja kulttuuriministeriöltä 10 000 euron apurahan. Lisäksi naisten maajoukkueen pelaajat saivat Jääkiekkoliitolta viime kevään MM-hopean siivittämänä tuntuvan 7 000 euron kultabonuksen.

– Apuraha on ollut tosi iso apu. Ei tässä paljoa käteen jää, mutta pystyypä keskittymään täysillä urheiluun.

”Intohimosta tasa-arvoon”

Näillä sanoilla kuvaillaan Tapanin elämästä ja urasta kertovaa Jäänsärkijä-elokuvaa.

Dokumenttielokuva pureutuu Tapanin elämään urheilijana, joka kamppailee intohimonsa ja elämän realiteettien kanssa. Elokuvan rahoitus varmistui lopullisesti vasta viime syksynä.

Epävarmuus koko tuotannon onnistumisesta kulkee tietyllä tapaa käsi kädessä urheilijan uralla vallinneen epävarmuuden kanssa.

– Vaikeimmat hetket ovat olleet isoimpien tappioiden jälkeen. Mutta vielä rankempaa on ollut oma taloudellisen tilanteen pyörittäminen.

On sanomattakin selvää, että viime kevään finaalin rankkaritappiosta – ja mahdollisesti myös Tapanin epäonnistuneesta maalintekoyrityksestä – on jäänyt jotain pahasti hampaan koloon.

Naisurheilijasta kertovat, laajaan levitykseen tehdyt elämäkertaelokuvat ovat yhä harvassa. Tapanin tarina valkokankaalla kantaakin myös suuremman merkityksen.

– Ehkä sitä ei edes tehdessä ole tajunnut, miten iso juttu se on. Tämä on vaan yksi esimerkki, ja toivottavasti se buustaa siihen suuntaan. Kaikki eivät tiedä, miten raakaa tämä on, Tapani kertoo.

Tapani on nähnyt elokuvastaan raakaversion, mutta ei ole halunnutkaan nähdä enempää. Kun koronatilanne sallii, perhe ja ystävät ovat mukana kutsuvierasnäytöksessä, jossa kokonaisuus saa koko joukolle ensiesityksensä.

Tapani edustaa tällä hetkellä jääkiekossa TPS:aa. Seura on myös urheilijan työnantaja.

Susanna Tapani

Syntynyt: 2. maaliskuuta 1993

Nykyinen seura ja sarja:

  • TPS B-Akatemia, poikien B-sarja (jääkiekko)

  • RNK (ringette)

Saavutukset:

  • Jääkiekko: MM-hopea (2019), olympiapronssi (2018), kolme MM-pronssia (2017, 2015, 2011)

  • Ringette: neljä MM-kultaa (2019, 2017, 2016, 2010)

  • Lisäksi ringetessä kaksi Suomen mestaruutta

  • Pelannut Pohjois-Dakotan yliopiston naisten jääkiekkojoukkueessa sekä Ruotsissa Linköping HC:ssa

Muuta: Edustanut jääkiekkourallaan seuratasolla Laitilan Jyskettä, HPK:a, Bluesia, Lukkoa ja TPS:aa. Oli vieraana Linnan juhlissa 2016.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?