Vilma Vaattovaara oli menestyvä yliopisto-opiskelija ja maajoukkueurheilija – hänellä oli kuitenkin salaisuus, joka johti itsemurhayritykseen - Jääkiekko - Ilta-Sanomat

Vilma, 22, oli menestyvä yliopisto-opiskelija ja maajoukkueurheilija – hänellä oli kuitenkin salaisuus, joka johti itsemurhayritykseen

Naisleijonien entinen maalivahti Vilma Vaattovaara kertoi Ilta-Sanomille tarinansa. Ulospäin hän näytti onnelliselta menestyjältä, mutta ylisuorittaminen ajoi hänet itsemurhan partaalle.

Vilma Vaattovaara asuu nykyään Lontoossa. Hän on lopettanut aktiiviuransa, jonka aikana hän pelasi maajoukkueessakin.­

11.2. 18:06

Vilma Vaattovaara ei kestänyt enää.

Hänellä oli ollut itsetuhoisia ajatuksia jo pitkään. Vaattovaara oli yksin asunnollaan Yhdysvaltojen New Hampshiressa ja päätti tehdä itsemurhan. Hän oli tuolloin 22-vuotias menestyvä yliopisto-opiskelija ja jääkiekkomaalivahti.

– Viime hetkellä menin paniikkiin ja peruin aikeeni.

– Silloin tunsin olevani todella pohjalla, koska en pystynyt edes tappamaan itseäni, Vaattovaara muistelee nyt.

Vaattovaara, nyt 26, näytti ulospäin nuorelta menestyjältä, eikä kukaan tiennyt pitkään aikaan mitään hänen ylisuorittamisesta johtuvista masentuneista ajatuksistaan ja alkoholi- sekä lääkeongelmistaan.

Vaattovaara kertoo Ilta-Sanomille koruttoman tarinansa, koska haluaa herättää keskustelua nuorten kokemista menestyspaineista ja auttaa muita samoista ongelmista kärsiviä. Nyt Vaattovaara on jo päässyt jaloilleen. Hän opiskelee eläinlääketiedettä Lontoossa.

Kovat tavoitteet

Vaattovaara asetti jääkiekkouralleen kovat tavoitteet jo nuorena: hän halusi päästä Naisleijonien maalivahdiksi arvokisoihin. Saavuttaakseen unelmansa Vaattovaara muutti Yhdysvaltoihin vuonna 2012 ja siirtyi yliopistosarjaan kehittymään.

Vilma Vaattovaara opiskelee Lontoossa eläinlääketieteellisessä. Elämä hymyilee.­

Samaan aikaan Vaattovaara huolehti jo siviiliurastaan. Hän opiskeli yliopistossa biolääketiedettä. Arvosanoiksi kelpasivat vain kiitettävät, jotka veisivät hänet myöhemmin eläinlääketieteelliseen.

– Stressasin tulevaisuudesta todella paljon, Vaattovaara sanoo.

Vaattovaara napsi tenteistä erinomaisia arvosanoja, mutta opiskelutekniikka ei ollut kestävällä pohjalla. Siinä missä muut opiskelivat pitkäjänteisesti kurssien aikana, Vaattovaara pänttäsi tentteihin raivokkaasti edeltävinä iltoina, suoritti kokeen ja unohti lukemansa sen jälkeen.

Kaikki näytti ulospäin hyvältä, kun pelitkin kulkivat hyvin.

Lopulta hän ei enää kestänyt rajua tahtia. Vaattovaaran mieli alkoi järkkyä toisena yliopistovuotena sen jälkeen, kun hän oli saanut aivotärähdyksen joulukuussa ja joutunut sairauslomalle joukkueen toiminnasta.

Hänen mielestään sellaiseen ei olisi ollut varaa – kilpailu maalivahtien kesken oli kovaa ja maajoukkuevalmentajillekin olisi pitänyt antaa näyttöjä.

– Määritin itseni täysin jääkiekon kautta. Jos en pelannut, tunsin etten ole mitään.

Alkoholia ja lääkkeitä

Noihin aikoihin Vaattovaara alkoi käyttää liikaa alkoholia. Bilettäminen kuuluu vahvasti yliopistokulttuuriin, mutta Vaattovaaran juominen ei rajoittunut sosiaalisiin tapahtumiin. Hän saattoi juoda pullollisen viiniä yksin kotonaan lukiessaan tenttiin.

– Yhdessä kokeessa olin humalassa, mutta sain täydet sata pistettä. En minä silloin ymmärtänyt, että juomiseni on ongelma.

Eräissä joukkueen juhlissa hän joi alkoholia ja nappasi unilääkkeitä. Vaattovaaran pää meni sekaisin, ja hän loukkasi joukkuekaveriaan.

– Aamulla en muistanut, että olin ollut edes baarissa. Sitten kuulinkin, että olin horissut jotain aivan omiani joukkuekaverille. Se oli hirveää.

Vaattovaara kunnioitti kaikesta huolimatta joukkueensa sääntöjä, eikä mennyt alkoholin vaikutuksen alaisena peleihin tai harjoituksiin.

– Join usein sunnuntaista keskiviikkoon. Jos en voinut juoda, turrutin oloani unilääkkeillä.

Vaattovaara väärinkäytti unilääkkeitä säännöllisesti, koska niistä tuli humaltunut olo.

Vilma Vaattovaara on pelannut Naisleijonissa ja ollut joukkueen mukana MM-kisoissakin.­

Salaisuuden verho raottuu

Vaattovaara salasi ongelmansa pitkään kaikilta, koska pelkäsi leimautuvansa hulluksi. Se ei käynyt, koska hullun maine olisi voinut vaikuttaa negatiivisesti peliaikaan.

Vilma Vaattovaara kuvattuna naisten Euro Hockey Tour -kiertueen ottelussa Suomi–Venäjä helmikuussa 2017.­

Kun Vaattovaara viimein kertoi vaikeuksistaan kahdelle ystävälleen, he ohjasivat hänet terapeutin vastaanotolle. Terapeutti puolestaan määräsi Vaattovaaran psykiatriseen sairaalaan hoitoon. Terapeutin mukaan Vaattovaara saattaisi vahingoittaa itseään.

– Sanoin terapeutille etten panisi pahakseni, jos bussi törmäisi minuun. Ajattelin, ettei hän määräisi minua sairaalaan.

Niin kuitenkin kävi.

– Sanoin, että en muuten mene, koska minulla on peli seuraavana päivänä. Lähdin karkuun.

Lopulta poliisit hakivat Vaattovaaran kotoa sairaalaan.

Kaukalossa kulki hyvin

Vielä silloinkin kun Vaattovaaran masennus oli pahimmillaan, hänen pelinsä kulkivat hyvin. Erinomaiset otteet oli huomannut myös maajoukkueen päävalmentaja Pasi Mustonen. Hän yritti tavoitella Vaattovaaraa maajoukkueasioilla pahimmalla mahdollisella hetkellä tämän ollessa hoidossa psykiatrisessa sairaalassa.

– Sairaalassa ei saanut olla puhelimia, mutta sain luvan yhteen puheluun. Pelkäsin etten pääse kisoihin, jos kerron olevani sairaalassa. Valehtelin olevani flunssassa.

Vilma Vaattovaara pelasi uransa parhaan kauden silloin, kun hänen masennuksensa oli pahimmillaan.­

Vale meni täydestä. Vaattovaara kuului Naisleijonien joukkueeseen MM-kisoissa 2015, mutta torjuntavastuun kantoivat Meeri Räisänen ja Eveliina Suonpää.

Itsemurhayritys

Vaattovaaran ongelmat jatkuivat ensimmäisen sairaalajakson ja MM-kisojen jälkeenkin. Synkät ja itsetuhoiset ajatukset valtasivat mielen täysin.

– Minulle tuli pakkomielle suunnitella sellainen itsemurha, joka traumatisoisi lähimmäisiäni mahdollisimman vähän. Luin netistä ohjeita, Vaattovaara muistelee.

Ajatukset konkretisoituivat itsemurhayritykseen, jota hän ei onneksi vienyt loppuun saakka. Vaattovaara sai kerrottua yrityksestä ystävälleen, joka ohjasi tämän uudestaan sairaalahoitoon.

Sen jälkeen Vaattovaaran isä matkusti Yhdysvaltoihin tyttärensä tueksi. Toivuttuaan hieman Vaattovaara lensi Suomeen, jossa hän sai apua terapeutilta ja psykiatrilta. Lääkkeet alkoivat tehota, ja paranemisprosessi lähti käyntiin.

Sekin helpotti, että valmentaja oli pahimpina aikoina kieltänyt Vaattovaaralta alkoholin käyttämisen. Jääkiekko motivoi edelleen, joten hän pysyi kuivilla.

”Puhukaa ongelmistanne”

Vaattovaara toivoo, että hänen tarinansa toimii varoittavana esimerkkinä muille nuorille. Kun mieli sairastuu, karuja tosiasioita ei välttämättä ymmärrä itse.

– Se on hullua, että kaikista eniten pelkäsin aina peliaikani, en terveyteni puolesta. Ajattelin ettei kukaan saa tietää ongelmistani, jotta ne eivät vaikuta jääkiekkouraani.

Vilma Vaattovaara pelasi Ilveksessä naisten pääsarjaa kaudet 2016–18 palattuaan Yhdysvalloista Suomeen.­

Hän kehottaa samojen ongelmien kanssa painivia ihmisiä puhumaan asioista ajoissa.

– Puhuminen on vaikeaa, tiedän sen kokemuksesta. Mutta jos ongelmista kertoo edes yhdelle ihmiselle, se auttaa. Tai käy edes yhdellä terapiakäynnillä.

– Nuorille urheilijoille pitäisi myös puhua mielenterveydestä enemmän.

Nyt Vaattovaara on lopettanut aktiiviuransa, mutta toimii opintojensa ohella valmentajana Englannissa. Jossain vaiheessa hän saattaa vielä palata kaukaloon – tällä kertaa kenttäpelaajana ja ilman menestyspaineita.

Vilma Vaattovaaran kokemuksista kirjoitti ensin Jatkoaika.

Apua chatista

Yksi paikka avun hakemiseen on Suomen Mielenterveys ry:n koordinoima Sekasin-chat. Se on keskustelupalvelu, joka tukee mielen hyvinvointia ja mielenterveyden ongelmista selviämistä. Chatissa voi keskustella mistä tahansa mieltä askarruttavista asioista.

Chatiin löydät osoitteesta sekasin247.fi/

Myös vanhemmille aikuisille on oma Solmussa-chat, jossa voi käydä kahdenkeskisiä keskusteluja huolistaan ja murheistaan. Chat on auki maanantaisin ja keskiviikkoisin kello 15–19.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?