Kommentti: Jesse Puljujärven pelistä paljastui ongelmia – Leijonissa kahden kerroksen väkeä

Julkaistu:

Kommentti
Kaksijakoisuus leimasi Leijonia Karjala-turnauksessa, kirjoittaa jääkiekkotoimittaja Sami Hoffrén.
Kaksi voittoa kolmesta ottelusta ja turnauksen kakkossija.

Leijonien Karjala-turnaus jäi loppujen lopuksi plussan puolelle, kun Ruotsi kaatui sunnuntain päätösottelussa 2–1.
Hallitsevan maailmanmestarin lähtö uuteen kauteen ei ollut kuitenkaan niin raikas ja lentävä kuin 13 MM-kultaleijonan tähdittämä nimekäs kokoonpano ja Jukka Jalosen virittämä pelitapa antoivat luvan odottaa.

Leijonat lähti turnaukseen kehittämään pelaamistaan pala palalta, ja laajaa kokoonpanoa kierrätettiin, jotta mahdollisimman moni pääsi antamaan näyttöjä neljän päivän aikana. Kuten Jalonen ilmaisi jo avausottelun jälkeen, joukkueessa oli kahden kerroksen väkeä.

Kaksijakoisuus leimasi myös Leijonien pelaamista. Päätösottelu Ruotsia vastaan oli kuin Suomen turnaus pienoiskoossa. Paljon hyvää, mutta paljon myös parannettavaa. Mukana oli vahvoja hallintajaksoja, mutta peliote katosi ihmeellisesti otteluiden ja jopa erien sisällä.

Ruotsia vastaan alku lupasi paljon. Leijonat tuli porteista ulos vakuuttavasti. Ensimmäiset vaihdot kertoivat enteilevästi, kuka on pyhäpäivänä kaukalon isäntä. Leijonat otti pelin komentoonsa.

Ottelun ensimmäinen, ja samalla turnauksen dynaamisin vaihtokierros Suomelta päättyi myös maaliin, kun vahvan turnauksen pelannut joukkueen ykköspuolustaja Mikko Lehtonen iski avausmaalin Henrik Haapalan vahvasta esityöstä.

Otteluiden alut olivat Leijonille kahdessa ensimmäisessä ottelussa nuhaisia, mutta Ruotsia vastaan pelitunne ja terävä pelaamisen flow olivat vahvasti läsnä joka kentällisen pelaamisessa. Leijonat oli yhtenäinen ja kärsivällinen.


Kun oli paikka puolustaa ja tukkia keskustaa, Leijonien teki sen kollektiivina jämäkästi. Kun sinivalkoiset saivat kiekon, koko viisikko reagoi räväkästi, tarjosi syöttösuuntia ja tukea. Yhteistyön jääkiekkoa parhaimmillaan.

Leijonien suunnanmuutospeli ja maalineduspelaaminen molemmissa päädyissä olivat Ruotsia vastaan paikoitellen erinomaista.

Venäjää ja Tshekkiä vastaan yskinyt suorahyökkääminen ja nopeat käännöt olivat vahvuuksia sunnuntaina. Isännät saivat ajoittain Ruotsin näyttämään verkkaiselta, mutta johtoasemassa jatkuva puolustaminen alkoi nakertaa Suomen hyökkäyspeliä.

Kokonaisuutena Jalosen Leijonien hyökkäyspelaaminen turnauksessa jäi turhan jaksottaiseksi. Välillä kiekollinen peli soljui jouhevasti, ja paikkoja rakentui, mutta välillä pelaaminen meni laidoille leviäväksi puskemiseksi. Materiaali olisi antanut eväitä hallita selkeämmin otteluita.

Puolustuspelin osalta Leijonat saa hyvän arvosanan. Viisikkopuolustaminen tasakentällisin oli sitoutunutta ja työteliästä. Samat adjektiivit osuvat alivoimapelaamiseen, joka oli läpi turnauksen tehokasta tappamista.

He antoivat kovimmat näytöt

Yksilöistä kovimmat näytöt tiskiin löivät ykkösketjun johtohahmot Harri Pesonen ja Sakari Manninen sekä turnauksen paras puolustaja Mikko Lehtonen. Kolmikko oli jo viime keväänä Jalosen luottoleijonia MM-karkeloissa.


Konkaripuolustaja Juuso Hietanen oli totutun varma. Positiivisia muistijälki jättivät myös Toni Rajala ja Miro Aaltonen, joka on nousemassa muutaman vuoden tauon jälkeen vahvemmin esille maajoukkuetutkalla.

Myös Ruotsi-ottelussa loistanut Harri Säteri osoitti olevansa vahva ehdokas kevään karkeloihin Euroopassa pelaavista veskareista.

Moni pelaaja täytti roolinsa mukisematta, mutta ei noussut erityisemmin esille.

Ennakko-odotuksiin nähden enemmän näyttöjä jäin kaipaamaan Jesse Puljujärveltä ja Juho Lammikolta. Puljujärvi oli ahnas ja teki vaihdosta toiseen energisesti töitä, mutta isoon vastuuseen ja rooliin nähden saldo 0+1 oli vaisu.

Kansainvälisessä tempossa Puljujärven pelistä paljastui samoja kehityskohteita ja ongelmia kuin NHL-tempossa. Ahtaassa tilassa Puljujärvi oli vahva ja fyysinen.

Isolla jäällä liikeratoja pitäisi saada edelleen suoraviivaisemmaksi. ”Pelaaminen” meni välillä liian ”luuppaavaksi” kaarteluksi.

Lammikko on vaikeampi arvioida, koska hän pelasi nelosketjussa rajallisella vastuulla. Lammikko on selvästi Jalosen papereissa tasapainottava sentteri EHT-tasollakin, vaikka mestarivalmentaja kehui porilaisen kehittyneen hyökkäyssuuntaan.

Karjala-turnauksessa pelattiin paljon varman päälle pelaajavalinnoissa, mikä heijastui myös pelaamiseen. Tuttua ja turvallista ilman suurempia riskejä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt