Kommentti: Leijonat törmää ongelmiin käsijarru päällä – joukkueessa on silti valonpilkahduksia

Julkaistu:

Kommentti
Leijonat on opportunistinen ja tyly joukkue, mutta pelissä riittää kehitettävää, kirjoittaa jääkiekkotoimittaja Sami Hoffrén.
Puitteet olivat ainakin kunnossa. Lauantai-ilta. Häkki lähes täynnä ja kiekkokansa hyvässä löylyssä.

No, piippuun jäi. Leijonat ei varsinaisesti hemmotellut kannattajiaan, kun Tshekki nousi 3–2-voittoon voittolaukauskisassa. Tappio oli Suomen ensimmäinen Karjala-turnauksessa – ja täysin ansaittu.

Riittävä maalinteon tehokkuus ja kova puolustusmoraali petasivat torstain Venäjä-voiton. Samalla reseptillä meinasi kaatua Tshekki. Suomi on ollut kahdessa ottelussa opportunistinen ja tyly, mutta pelissä riittää reippaasti kehitettävää.

Turnauksen toisessa ottelussa toistui avausottelun ongelmat. Syystä tai toisesta Suomi pelasi käsijarru päällä. Joukkue ei alkanut viedä peliä kiekolla oikein missään vaiheessa.

Kunniaa on toki annettava paljon Tshekille, joka ei ole Karjala-turnauksessa aina ollut se raikkain tai inspiroivin lätkäporukka. Tänä vuonna Tshekki on tuonut turnaukseen erittäin iskukykyisen nipun, joka pelaa aktiivista ja energistä lätkää.

Suomi oli ottavana osapuolena ison osan lauantai-illasta, ja energiaa kului paljon puolustamiseen.

Jukka Jalosen suojatit joutuivat valitsemaan liian usein hitaamman vaihtoehdon kiekon kanssa ja rauhoittamaan pelaamista, mikä sopi Tshekille paremmin kuin hyvin. Suomen osalta tarvittavat hetkelliset 2–1-ylivoimatilanteet jäivät vähiin.

Tshekki pystyi varioimaan tehokkaasti ohjauspeliään. Kun oli paikka, hyökkääjät antoivat kovan, yhtenäisen paineen pakkeihin. Kun kiekko oli Suomen kontrollissa, tiivis ohjauspeli oli nopeasti jiirissä.

Suomella oli isoja vaikeuksia läpäistä Tshekin harmonista 1–3–1-ohjauspeliä. Leijonien peli soljui eteenpäin lähinnä laitoja pitkin. Keskusta oli Tshekin heiniä.

Isolla jäällä Tshekki oli aktiivisempi ja pyrki oikeilla hetkillä paineistamaan ympäri kaukaloa. Luisteluvoimainen vierasjoukkue sai pelattua kiekkoja Suomen ohjauspelin saumakohtiin taidokkaasti, mikä taas uupui Suomelta.

Tehokkaalla kiekottelulla syntyi myös Tshekin 1–1-tasoitus toisessa erässä. Kiekko kiersi alhaalta ylös nopeasti lavasta lapaan, mikä avasi maaliin johtaneen hyökkäyksen. Tshekin 2–2-tasoitus pohjustettiin niin ikään nopeilla keskialueen syöttöketjuilla.

Vastaavanlaiset sahaukset puuttuivat Leijonilta. Suorista hyökkäyksistä Suomi ei saanut juurikaan rakennettua maalipaikkoja. Lähes järjestään tontit tulivat vahvan ja energisen pääty- ja kulmapelaamisen kautta, mikä on kuluttava tapa pelata. Etenkin Tshekin kaltaista kamppailuvahvaa joukkuetta vastaan.

Suomen vaarallisin ketju, Sakari Mannisen johtama ykkösnyrkki sai luotua isäntien ensimmäisen laadukkaan maalipaikan vasta avauserän puolivälissä nimenomaan pitkän hyökkäyksen päätteeksi. Vahvan päätypelin seurauksena Jesse Puljujärvi löysi maalin edestä Harri Pesosen, joka ei kuitenkaan saanut kiekkoa uuniin.

Vastaavanlaisia päätynousuja nähtiin moneen otteeseen, mutta kokonaisuutena Tshekki kierrätti kiekkoa monipuolisemmin hyökkäysalueella ja käytti aktiivisemmin puolustajia.

Juho Lammikon tekemä avausmaali sai alkunsa harvoista Suomen nopeista pystysyötöistä keskikaistalle. Ville Pokka luki tilanteen hyvin ja löysi Lammikon hyökkäyssinisellä, kun samaan aikaan Tshekillä oli vaihto kesken. Käännön jälkeen Suomi sai pyörityksen aikaiseksi, mikä päättyi Lammikon maaliin.

Kolmannessa erässä Suomi pystyi ripauksen monipuolistamaan hyökkäyspelaamistaan. Kiekko kiersi räväkämmin, tuet olivat lähempänä ja hyökkäyksissä oli riittävästi kerroksia. Mannisen tekemässä 2–1-maalissa kiekkoa kierrätettiin tehokkaasti viivan kautta, mitä ei tapahtunut tarpeeksi usein.

Toistaiseksi Leijonien turnaus on tarjonnut välähdyksiä, mutta ehjä 60-minuuttinen on vielä näkemättä. Suomi pystyy pelaamaan vielä huomattavasti laadukkaammin 5–5-pelissä sunnuntain Ruotsi-ottelussa.

Erikoistilannepelaamisesta voitto sunnuntaina tuskin jää kiinni. Suomi on antanut erikoistilanteissa itsestään hyvän kuvan toistaiseksi.

Alivoimapelaaminen on ollut jämäkkää ja sitoutunutta. Ylivoima on jauhanut vaarallisesti ja tehnyt myös tulosta. Toni Rajalan ja Sakari Mannisen kaltaisten kiekkoleipurien ansiosta kiekko kiertää terävästi ja tuo pakkopeliin tarvittavan rytmin.

Tshekkiä vastaan nuotta ei heilunut ylivoimalla, mutta paikoista se ei jäänyt ainakaan kiinni. Jos Suomi pystyy luomaan Ruotsia vastaan samalla syklillä maalipaikkoja, tulos seuraa väistämättä perässä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt