Uutuuskirja: Kohtuuton rangaistus käänsi edesmenneen kiekkolegendan uran alamäkeen – ”Jalka kipsissä ja käytät alkoholia”

Julkaistu:

Uutuuskirja
Lauri Mononen ei koskaan päässyt suomettuneelta Jääkiekkoliitolta saamansa vuoden pelikiellon yli. Taustalla tapahtumat Moskovan lentokentällä.
Juuri 23 vuotta täyttänyt laitahyökkääjä Lauri Mononen oli jo Suomen jääkiekkomaajoukkueen tähtipelaaja ja kansainvälisessäkin vertailussa huipputekijä, kun Moskovassa pelattiin MM-kisat 1973.

Huhtikuun 4. päivänä Monosen kisat saivat äkkilopun, kun hänen nilkkansa murtui Puolan maalivahdin mailaniskusta. Pelaaja keräsi tavaransa ja lähti kohti koti-Suomea.

Lentokentällä kainalosauvojen varassa liikkunut Mononen nautti runsaasti olutta ja suuttui, kun ei päässyt vessaan. Lopulta hän huitaisi miliisiä kainalosauvalla.

Suomettuneessa Suomessa myös Jääkiekkoliitto mielisteli Neuvostoliittoa ja langetti Monoselle peräti vuoden pelikiellon, jonka takia tähtipelaajalta jäi väliin myös odotettu MM-kotiturnaus 1974.


Tuoreessa, edesmenneistä suomalaisista urheilijoista ja urheiluvaikuttajista kertovassa Kiveen hakatut -kirjasarjan (Kirjapaja) osassa Monosen aikalaispelaajat katsovat, että vuoden turhauttava poissaolo elämän keskeisimmän sisällön parista käänsi Monosen loistavan uran alamäkeen.

Maajoukkueeseen hän kelpasi enää kevään 1975 MM-kisoihin, vaikka kuului niihin harvoihin ei-neuvostoliittolaisiin pelaajiin, joita Neuvostoliiton maalivahtisuuruus Vladislav Tretjak arvosti lähes omiensa rinnalle.

Mononen menehtyi viime vuoden elokuussa kesämökillään. Hän oli järvessä uimassa, kun sai kohtalokkaan sairauskohtauksen.

Monosen kanssa vuosia maajoukkueessa ja Jokereissa pelannut Veli-Pekka Ketola kertoo Arto Terosen ja Jouko Vuolteen kirjoittamassa uutuuskirjassa, että pohjoiskarjalaisen saamaa pelikieltoa pidettiin pelaajien keskuudessa aivan kohtuuttomana.

– Kyllä se oli kohtuuttoman kova pelikielto. Jos olet saanut jalan kipsiin ja käytät alkoholia, niin vituttaahan se kuin pientä oravaa. Siihen aikaan naapurissa säännökset oivat aika kovia, eikä siellä sopinut ryhtyä pullikoimaan.

Ketola kertoo, että Mononen palasi pelikieltoonsa myöhempinä vuosina useasti ja katkerana.

– Ei se homma sillä lailla kiellon jälkeen enää toiminut.

Onnistuminen ja terveenä pysyminen Moskovassa 1973 olisi voinut tuoda voimalaiturille jopa NHL-sopimuksen Torontoon. Pohjois-Amerikassa Mononen toki pelasi myöhemmin, WHA-liigaa.

Ketola muistelee vanhaa ystäväänsä reiluna, mutta ujona kaverina, jonka pääkaupungin valot sokaisivat, kun nuorukainen saapui Jokereihin 1969.

– Lauri kuului niihin pelaajiin, joilla elämän haasteita oli siinä kohtaa liikaa. Hän kuului ensimmäisiin pelaajiin, jotka Suomessa saivat kunnon korvauksen pelaamisesta. Kaikki tietävät, mihin se helposti johtaa, samaan aikaan narripaidoissa viilettänyt Ketola muistelee.

Ketola uskoo, että Monosen ura olisi loppupeleissä näyttänyt paremmalta, jos hän olisi ennen Helsinkiä ottanut vauhtia hieman pienemmistä ympyröistä. Ujouttaan Mononen ystävänsä mukaan lääkitsi pääkaupungissa kotikeinoin:

– Jos on ujo, niin pari kolme ohraa tekee ujostakin vilkkaan.

Kirjaan haastateltu Lauri Monosen isoveli, myös merkittävän jääkiekkoilijan uran pelannut Erkki Mononen myöntää, että pikkuveljen elämän loppuvaihe sisälsi epäonnistuneiden liiketoimien jälkeen myös pahenevia alkoholiongelmia. Perheensä hyväluontoinen Mononen pystyi pitämään koossa loppuun asti.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt