Henri, 24, halvaantui teininä kiekkopelissä – painava puheenvuoro elämänasenteesta on pysäyttävää luettavaa

rac

Julkaistu:

Jääkiekko
Henri Ihander, 24, halvaantui 15-vuotiaana jääkiekkopelissä ja menetti unelmansa. Se ei ole häntä lannistanut, päinvastoin.
Se päivä muutti Henri Ihanderin elämän dramaattisesti ja lopullisesti. Intohimoinen jääkiekon ystävä oli silloin vain 15-vuotias.

Ihander loukkaantui 9. syyskuuta 2010 Porvoossa kohtalokkain seurauksin paikallisen Huntersin ja Järvenpään Haukkojen C-juniorien välisessä ottelussa.

Ihanderin kohtaloksi koitui yksi mystinen kuoppa jäässä.
  • Henri Ihander kertoo onnettomuudestaan, haaveistaan ja arjestaan artikkelin pääkuvana olevalla videolla
Hän sai ohikiitävässä hetkessä selkäydinvamman ja neliraajahalvauksen. 24-vuotiaaksi varttunut Ihander muistaa kaiken hänen viidennen niskanikamansa kahdeksi kappaleeksi murtaneesta tilanteesta.

– Minulla oli vauhtia kaukalon toisesta päädystä asti, ja hain kiekkoa kaukalon kulmasta. Luistin vain tökkäsi päätyviivan kohdalla. Lensin suoraan pää edellä päätylaitaan, hän kertoo.


Ihanderin päässä kuului pitkä piippaus. Hänen silmissään näkyi muutaman sekunnin pelkkää mustaa.

Ihander ei menettänyt tajuntaansa missään vaiheessa. Hän yritti nousta ylös jäästä, muttei pystynyt.

”Mitä on tapahtunut?”

Joukkuekaverit riensivät hädissään paikalle ja kyselivät kaaoksen keskellä, mitä joukkueen kapteenille oli tapahtunut.

– En osannut sanoa. Pystyin puhumaan ja liikuttamaan silmiäni. En pystynyt liikkumaan tai tuntenut mitään kaulastani alaspäin.

Ihander kiidätettiin Töölön sairaalaan matkakumppaninaan näkymätön epätietoisuus.

– En oikeastaan osannut pelätä kuolemaa. Odotin, että joku sanoisi, mitä on tapahtunut.

Sairaalassa selvisi, että pahin mahdollinen ennuste oli karmaiseva. Äärimmäisessä tapauksessa hän viettäisi loppuelämänsä hengityskoneessa ja pystyisi liikuttamaan raajojaan vain vähän.

– Kun sain tietää halvaantumisesta, olin vielä niin nuori. En ensin osannut suhtautua asiaan niin, että se olisi pysyvää tai vakavaa. Tilanne alkoi konkretisoitua pikkuhiljaa.

– Selkärankani oli mennyt niin lyttyyn, että se piti suoristaa ennen leikkausta. Aika nopeasti leikkauksen jälkeen käteni alkoivat liikkua vähän. Lopulta olin hengityskoneessa vain kaksi päivää.



Ihanderin piti viettää sairaalassa kaksi kuukautta. Sen jälkeen edessä oli puolen vuoden intensiivinen kuntoutusjakso, jonka aikana alettiin vahvistaa hänen toimivia lihaksiaan.

– Lihasteni palautuminen on tavallaan vakiintunut. Kuntoutus on ollut jo useamman vuoden lihasten vahvistamista ja arjessa toimimisen opettelemista: miten pääsen selinmakuulta istumaan, sängystä pyörätuoliin ja liikkumaan sillä.

– Nuo asiat voivat kuulostaa normaalisti helpoilta, mutta joudun tekemään kaiken käsilläni.


Haaveena maajoukkue

Pääasiassa keskushyökkääjänä pelannut Ihander ehti harrastaa jääkiekkoa kolme vuotta ennen kuin loukkaantui vakavasti. Hän oli mukana ikäluokkansa pelaajien pitkällä listalla, josta karsittiin osallistujat Eteläisen alueen Pohjola-leirille. Kutsu ei kuitenkaan käynyt Vierumäelle.

– Olin Jääkiekkoliiton tehojäillä ja mielestäni aika hyvässä kehitysvaiheessa. Tiedä sitten, mihin kykyni olisivat riittäneet. Ainakin motivaation puolesta olisi ollut mahdollisuuksia ylöspäin.

Ihander seuraa edelleen jääkiekkoa aktiivisesti. Järvenpääläisen suosikkiseurat ovat paikallinen ylpeys Haukat (Suomi-sarja) ja etenkin HIFK.

Hän on pelannut myös pyörätuolirugbya vuodesta 2012 ja saavuttanut SM-kultaa Turun Trojansissa. Hänen haaveensa on pelata maajoukkueessa.

– Tällä hetkellä se on kaukainen haave, koska en ole päässyt pelaamaan selkäkipujen vuoksi. Mutta ehkä jonain päivänä siitä tulee totta.

Ihander asuu Järvenpäässä palveluasumisyksikössä. Siellä hoitajia on paikalla koko ajan auttamassa nuorta miestä hänen perusaskareissaan.

Auton ratissa 10 000 km vuodessa

Mies liikkuu pyörätuolilla – ja autolla. Siitä huolimatta, etteivät hänen sormensa toimi.

Hän ajaa itse erikoisvarusteisella autollaan opinahjoon ja harrastuksiinsa lähes päivittäin seuranaan henkilökohtainen avustajansa. Matkamittariin tulee noin 10 000 kilometriä vuodessa.


Hänen tila-autonsa jarru toimii sähköisten järjestelyjen avulla. Jarru toimii käsikäyttöisesti kahvasta.

– Kun työnnän kahvaa eteenpäin, jarrupoljin liikkuu. Istuimen niskatuessa olevia vilkkuja käytän päälläni. Sähköinen kaasu on oven kyynärpäätuessa. Pääsen liikkumaan haluamiini paikkoihin ihan hyvin.


HIFK:n logoilla varustetun autonsa hankkimiseen Ihander sai tukea Järvenpään kaupungilta. Sen lisäksi muutamat yritykset kantoivat kortensa kekoon.

– Autoon meni ihan tarpeeksi rahaa – eikä sen ylläpito ole halpaa vuokranmaksun päälle. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, ja reilulla tonnilla pitäisi pärjätä kuukaudessa. Olisi mukavaa, jos tuet olivat vähän parempia, hän toteaa rauhallisesti.

Ihander menetti Porvoossa itsenäisyytensä ja normaalin liikkumiskykynsä. Silti hän ei syytä Porvoossa tapahtuneesta onnettomuudesta ketään.

– En pystynyt vaikuttamaan siihen tilanteeseen, joten asian miettiminen on tavallaan turhaa. Kukaan ei voi nähdä kaikkia kuoppia jäässä, ja jäästä voi irrota pala myös kesken pelin.

– Olen ajatellut lähinnä, että minulle olisi voinut käydä huonomminkin. Muutama potku lisää vauhtia…ei tarvitsisi olla antamassa tätä haastattelua. Siihen nähden minulla menee hyvin.

”Positiivisuus on aina löydettävä”

Järvenpääläinen ja hänen lähipiirinsä ovat käyneet läpi murheiden täyttämiä aikoja, jotka ovat koetelleet elämänhaluakin. Vastoinkäymisistä huolimatta Ihander linjasi jo vuosia sitten, ettei luovuttaminen ole vaihtoehto.

 

Muutama potku lisää vauhtia...ei tarvitsisi olla antamassa tätä haastattelua.

Hänet tunnetaan elämänmyönteisenä persoonana, jonka mielestä haasteet on tehty voitettaviksi.

– Olen perusluonteeltani positiivinen. En ole nähnyt muuta vaihtoehtoa suhtautua asioihin. Hyväksyin realiteetit varsin nopeasti. Jotain kautta pitää aina löytää positiivisuus.

– En pysty pelaamaan jääkiekkoa, vaikka kuinka haluaisin. Mutta ajattelen, että pystyn kaikesta huolimatta tekemään niitä asioita, joista pidän.



Ihanderia kuunnellessa tulee väkisin mieleen, että moni valittaa turhista pikkuasioita.

– Tavallaan joo. Minäkin valitin itse kaikenlaisesta, mutten tee niin enää. On suhteellista, mikä on kenellekin iso asia. Jollekin toiselle iso asia voi olla minulle pieni asia. Ihmisten kokemuksia ei pitäisi vertailla keskenään.

Päättäjien toiminta hämmentää

Järvenpääläisestä piti tulla liikunnanohjaaja, mutta kohtalokas onnettomuus muutti hänen suunnitelmansa. Hän on jo kouluttautunut nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi.

Nyt Ihander opiskelee Humanistisessa ammattikorkeakoulussa yhteisöpedagogiksi. 3,5 vuotta kestävistä opinnoista on takana vajaat kaksi vuotta.

– Haluan vaikuttaa järjestökentällä vammaisten ja vähemmistöjen asioihin sekä yleisesti tasa-arvoasioihin. Tällä hetkellä esimerkiksi monien suuresti tarvitsemia terapiapalveluja vähennetään. Niiden saaminen on aika vaikeaa, kun kaikki määritellään hinnan mukaan, Ihander huokaa.

Ihander sanoo tahtovansa vaikuttaa siihen, että päättäjät tietäisivät vammaisten asioista enemmän kuin tällä hetkellä.

– Ja myös viitsisivät ottaa niistä selvää, hän lisää.

– Ammattilääkärit tekevät suositukset asiakkaidensa tarpeiden mukaan. Palveluista päättävien mielestä asiakkaat eivät niitä tarvitse suositusten mukaan. Se on aika ristiriitaista, kun päättäjät eivät ole asiakkaita ikinä nähneetkään.


Nuorisotyössä hän suunnittelee tarttuvansa yhteistyöverkostojen laajentamiseen ja tiedonkulun parantamiseen, jotta nuoret saisivat nopeammin ja paremmin tukea ja apua ongelmiinsa.

Eri viranomaisilla on salassapitovelvollisuus esimerkiksi lasten ja nuorten terveys- ja perhetilanteesta. Lain mukaan he voivat olla yhteydessä vain lastensuojeluun, jonne ovat myös velvollisia kertomaan tietonsa.

– Nuoren tukeminen monesta suunnasta ei ole nykyään parasta mahdollista, kun tiedot eivät pääse kulkemaan toimijalta toiselle jo tietosuojalakien takia. Verkosto pitäisi saada sellaiseksi, että ongelmanuorten kohdalla tietoa pitäisi pystyä jakamaan eri viranomaisten välillä.

Hän on ollut työharjoittelussa Invalidiliitossa.

– Toivottavasti pääsisin työllistymään sinne. Jos näin ei tapahdu, vakuutan jonkun muun palkkaamaan minut. Haluan olla parempi perustelemaan asioita kuin muut.

”Leijonilla mahdollisuus MM-kultaan”

Ihander uskoo, että Leijonilla on mahdollisuus saavuttaa Suomen jääkiekkohistorian kolmas MM-kulta parhaillaan Slovakiassa pelattavissa kisoissa.

– Suomi on ollut joka ottelussa hyvin pelissä mukana. Ajattelin etukäteen, että kokemattoman joukkueen peli lähtee kulkemaan heti alusta lähtien – tai sitten käy toisin päin. Pitkä leiritys ennen kisoja on tehnyt ryhmälle hyvää, Ihander pohtii.

– Joukkue on hyvin roolitettu. Esimerkiksi Marko Anttila ei näy pistetilastoissa niin kuin Kaapo Kakko mutta on ollut todella arvokas joukkueelleen. Hän on ollut yksi Suomen parhaista, Ihander huomauttaa.

Ihanderin mukaan Leijonien peliä on mukava katsella, kun pelaajat eivät seisoskele kiekko lavassaan oman maalin takana hyökkäyksiä rakentelemassa. Sellaisen jääkiekon seuraaminen on Ihanderin mielestä pitkäveteistä.

– Olen seurannut Leijonia hyvillä mielin, kun Suomen pelinopeus on ollut yleisesti hyvällä tasolla. Se on näkynyt hyökkäyksiin lähdöissä ja muutenkin hyökkäyspelissä.

Ihander seurasi SM-liigakauden aikana 18-vuotiaan supernuorukainen Kakon otteita tarkasti. Väkevä esiinmarssi MM-tasolla ei ole häntä yllättänyt.

– Hän on tehnyt huikeita maaleja alusta lähtien. Ehkä Yhdysvaltojen Jack Hughes on hieman parempi luistelija kuin Kakko. Kakko näyttää jäällä paljon vanhemmalta kuin Hughes ja pystyy pelaamaan fyysisempää peliä. Uskon, että hän tottuu aikaisemmin NHL:n vaatimuksiin kuin Hughes.

Henri Ihander

Opiskelee Humanistisessa ammattikorkeakoulussa yhteisöpedagoiksi. On jo hankkinut nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan koulutuksen.

Harrastaa urheilun seuraamista ja pyörätuolirygbyn pelaamista.

On Haukkojen ainaisjäsen numero 1.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt