Naisleijonien päävalmentaja Pasi Mustonen on yhä pökerryksissä tyrmäysiskusta: ”Tunnetila on melankolisen apaattinen”

Julkaistu:

MM-kisat
Naisleijonat lähes kultaan johdattanut päävalmentaja Pasi Mustonen haluaa rakentaa kestävän pohjan naisten menestykselle jatkossakin.
Hetken olimme maailmanmestareita.

Siitä tunteesta Pasi Mustonen ei ole vielä päässyt yli. Naisleijonien päävalmentaja toivoo, että se uskomattoman voiton tunne, joka hetkellisesti ehti vallata jokaisen Suomen joukkueen pelaajan, valmentajan ja muun ryhmän jäsenen sunnuntai-iltana, siivittäisi kohti parempaa huomista.

– Kahdeksan minuuttia on pitkä aika olla mestareita – vaikkei oltukaan. Sen aiheuttama tunnetila on melankolisen apaattinen. Kyllä tästä pitää päästä yli ja päästäänkin. Olenpahan ollut mukana jossain, missä en ikinä olisi voinut kuvitella olevani, Mustonen sanoo.

Lisää pelaajia

Päävalmentajan sanat muistuttavat naiskiekon raa’asta todellisuudesta. USA ja Kanada kulkevat yhä kaukana muuta maailmaa edellä, vaikka Suomi upeasti löikin Kanadan MM-välierässä ja oli videotarkastuksen päässä MM-kullasta.

Finaalihuuma laskeutuu aikanaan ja edessä on paluu arkeen. Mustonen näkee, että selvä suunnanmuutos on jo aloitettu Suomen naisjääkiekossa.


– Ei ole realistista odottaa tuollaista ihmettä joka vuosi mutta jotta se tapahtuisi mahdollisimman usein, niin totta kai se vaatii lisenssipelaajien määrän nostamista, Mustonen painottaa.

Lähtösykäys MM-huumalle saatiin Pyeongchangin olympiapronssista, ja nyt on aika viedä kehitystyötä eteenpäin. Muuten unelma jättien haastamisesta jää jatkossakin unelman tasolle. Miten siitä tehdään realismia?

Kanadassa on tällä hetkellä yli 90 000 tyttö- ja naislisenssipelaajaa, USA:ssa lähes 80 000. Suomessa vastaava luku on 4 000. Jo maalaisjärjellä voi päätellä, ettei roimasti pienemmästä massasta pysty kaivamaan kultakimpaleita samaa tahtia.

Harrastajamäärä on vain yksi asia. Kehitysalueita on useita: maajoukkueen toimintaedellytyksiä pitää kehittää, pelaajat pitää saada pelaamaan mahdollisimman koviin sarjoihin, kotimaisen sarjan pitää ottaa merkittävä kehitysaskel ja kasvattajaseurojen poikakiekkoon suuntaamien resurssien hyödyntäminen myös tyttökiekossa. Siinä riittää hommia.

– Nais- ja tyttömaajoukkueiden valmistautumisprosessin ylläpitäminen ja kehittäminen on erittäin tärkeää. Luomaamme toimintakulttuuria ei saa romuttaa. Kun tätä vielä kehittää, niin takaamme laadukkaan maajoukkuetoiminnan pitkällä aikavälillä, Mustonen sanoo.


Luulaja on paras paikka

Pelaajille ensiarvoisen tärkeää oli 10 000 euron suuruinen urheilija-apuraha kotikisavuodeksi. Se mahdollisti ammattimaisen valmistautumisen – kerrankin pelaajien ei tarvinnut maksaa kuluja omasta pussista.

Päätökset apurahan jatkumisesta myös ensi kaudelle tehdään touko-kesäkuussa.

Huippupelaajien on kehittyäkseen päästävä pelaamaan mahdollisimman koviin ympyröihin. Suomessa sarjan kehitystyö on yhä kesken, ja muita parhaita vaihtoehtoja ovat tällä hetkellä Yhdysvaltain yliopistosarja NCAA:n parhaat koulut ja naapurimaa Ruotsin pääsarja.

Pohjois-Amerikan muiden huippusarjojen tilanne on pahasti auki, sillä Kanadan naisliiga CWHL joutui lopettamaan toimintansa ja NWHL:n toiminnan tasoa pidetään vaatimattomana.

– CWHL oli paras vaihtoehto huippupelaajille. Toivon, että sen tilalle syntyy jotain, Mustonen harmittelee.

– Ruotsin sarjan taso on meidän sarjaamme kovempi, koska siellä on 70 ulkomaalaisvahvistusta. Luleå Hockey on paras paikka Euroopassa naiskiekkoilijalle. USA:n yliopistosarjassa pitää olla tarkkana kouluvalinnasta.

Viisi Naisleijonaa pelasi viime kaudella Luulajassa: Jenni Hiirikoski, Petra Nieminen, Noora Tulus, Michelle Karvinen ja Ronja Savolainen.


He kaikki olivat hopeajoukkueen avainpelaajia.

”Poikaharjoittelu” nopein tie

Mustosen mukaan tällä hetkellä suomalaiskiekkoilijoille tasaisesti varmin tapa kovan tason arkitoiminnan varmistamiseksi on ”poikaharjoittelu” eli treenaaminen yhdessä C- ja B-juniori-ikäisten poikien kanssa.

– Tämä on naisille nopein tie huipulle Suomessa. Kaikki maajoukkueessa pelaavat tai sinne tähtäävät harjoittelevat 2–4 kertaa viikossa laadukkaiden poikapelaajien kanssa. Muuten Suomessa pelaavaa pelaajaa ei oteta maajoukkuetoimintaan mukaan.

Idea ei ole lainkaan uusi, mutta seurayhteistyö on tiivistynyt voimakkaasti Mustosen johdolla kahden viime vuoden aikana.

Maajoukkueluotsi kiittelee eritoten Kärppiä, KalPaa, TPS:aa, Bluesia ja KJT:tä yhteistoiminnan kehittämisestä.

Päävalmentaja luo katseensa paljon poikakiekkoonkin vahvasti satsaavien seurojen suuntaan.

– Ylivoimaisesti suurin asia on saada tyttö- ja naiskiekon käyttöön ne seura-arjen resurssit, joita pojillakin on. Heillä on fysiikkavalmentajat ja ammattitaitoiset valmennustiimit, jotka tekevät loistavaa työtä.

– Resurssien tasainen jakaminen tyttöjenkin puolelle on avainasia. Jos ja kun tytöille pystytään luomaan seuroissa samanlaisia henkilökohtaisen kehittymisen suunnitelmia kuin pojille, se olisi iso asia.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt