Kommentti: Karmea tuomarifarssi oli viimeinen naula – Naisleijonat nousi suurten joukkoon harvinaisen julmalla tavalla

Julkaistu:

Kommentti
Kotikisojen dramaattinen päätös osoitti, että Naisleijonat on noussut suurten suomalaisten urheilubrändien joukkoon, kirjoittaa Ilta-Sanomien urheilutoimituksen esimies Vesa Rantanen.
Alkuun se oli vähän tunnustelevaa.

Pikkuhiljaa yleisö heräsi, ja kun Naisleijonat kaikkien yllätykseksi eteni MM-kisojen finaaliin voitettuaan voittamattoman Kanadan, suuri suomalainen urheilujuhla syttyi täyteen roihuunsa.

Jopa Ylen kutkuttavassa vaali-illassa raportoitiin Naisleijonien MM-finaalin tilanne. Kun naiset ensi kerran pelasivat MM-kisoja 1990, tällaista ei olisi tapahtunut – tosin 1990 ei ollut vaalivuosi.

Kiitos vaali-illan juontajille objektiivisuudesta, sillä Ylen varsinaisen urheilulähetyksen anti oli niin sinivalkoinen, että sen perusteella saattoi hetkeksi harhautua ajattelemaan, etteivät Naisleijonat ihan vielä kuulu suurten vaan selostamosta ja studiosta kannustettavien joukkoon.

Mutta se oli mitätön asia kokonaisuudessa, jonka päätös hakee dramaattisuudessa vertaistaan.

 

Naisleijonat oli jyrän alla lähes valtaosan ottelusta mutta osoitti olevansa maailman paras maa kahdessa asiassa: puolustusalueen puolustus- sekä maalivahtipelissä.

Suomi on saavuttanut suuret maat. Suomi voitti suurmaan pudotuspelissä ja oli voittaa, ja monen mielestä olisi pitänytkin voittaa, MM-finaalissa maailman paras maa USA.

Mutta jos tehdään miesten maajoukkueesta tuttu kiekonhallinta- tai maalipaikka-analyysi, niin MM-kullan vei oikea maa. Naisleijonat oli jyrän alla lähes valtaosan ottelusta mutta osoitti olevansa maailman paras maa kahdessa asiassa: puolustusalueen puolustus- sekä maalivahtipelissä.

Suomi blokkasi laukauksia todella taitavasti ja uhrautuvasti sekä täytti omaa aluetta harjoitellusti ja tarkasti. USA:n paineessa oma hyökkäyspeli jäi piippuun, mutta epävarma jenkkimaalivahti teki jokaisesta siniviivalta heitetystä rannevipistäkin potentiaalisen maalipaikan.

Suomi osoitti myös olevansa maailman kärkeä fyysisesti, mikä antaa selkeän signaalin siitä, että naiset ovat tehneet töitä kehittymisen eteen tosissaan.

Täysi halli

Täysi halli eli hurmioituneena mukana, kun Naisleijonat taisteli. Joukkueelle pelaaminen oli hengästyttävän sitoutunutta, eikä USA hallinnastaan huolimatta päässyt laittamaan takatolpilta tyhjiin.

Kullan olisi totta vie suonut ainakin Riikka Salliselle, joka muuten valittiin 16-vuotiaana historian ensimmäisen MM-turnauksen parhaaksi pelaajaksi Ottawassa 1990.

Tai Noora Rädylle, joka osoitti olevansa lajin paras maalivahti. Tai Jenni Hiirikoskelle, joka johti joukkojaan sellaisella vimmalla ja päättäväisyydellä, että jos sitä voisi jakaa, Antti Rinne muodostaisi hallituksen lounastauolla.

Naisleijonat jätti muistijäljen suomalaisten sydämiin, vähän pienemmän kuin Nuoret Leijonat 2016, mutta jätti kuitenkin, ja siinä jäljessä on vahva kehittymisen, yrittämisen ja yhteistyön leima.

Suomi pelasi upean turnauksen, ja kansa nosti Naisleijonat suurten suomalaisten urheilubrändien joukkoon.

Lopun tuomarisekoilu oli surullinen farssi, mutta pelkästään alleviivaa Naisleijonien uutta asemaa. Ensin tuomarit sekoilivat kentällä ja sitten videotuomari hylkäsi maalin, joka olisi voinut olla Urheilugaalan sykähdyttävin hetki.

 

Laji on yksi suurista sillä hetkellä, kun pelin taso ylittää tuomarien tason ja taustaorganisaation osaamisen tason.

Päätökset olivat epäloogisia ja söivät toisensa, koska kentällä ollut tuomari tuomitsi eri asiaa kuin videotuomari, jonka tuomio – niin pahalta kuin kuulostaakin – oli oikea, koska amerikkalaisvahti oli maalivahdin alueella.

Tuomarikaksikon totaalinen sekoilu loppuhetkillä kertoo kuitenkin myös toista narratiivia, jossa on pettymyshopeaa kirkkaampi loppusointu.

Myös miehissä on kuljettu sama polku: laji on yksi suurista sillä hetkellä, kun pelin taso ylittää tuomarien tason ja taustaorganisaation osaamisen tason.

Naisten jääkiekossa tämä tapahtui sunnuntaina.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt