Uskomattomasti torjunut Noora Räty oli Naisleijonien suuri sankari – ”15 vuotta on pelattu jostain pronssista”

Julkaistu:

jääkiekko
Noora Räty torjui Suomen Naisleijonille ensimmäisen MM-finaalipaikan ja hopeisen mitalin.
Historiallinen MM-loppuottelu on päättynyt yli tunti sitten.

Suomen maalivahti Noora Räty on torjunut 50 kertaa ja ollut suurin syy siihen, että Naisleijonat ensinnäkin pääsi loppuotteluun ja toiseksi taisteli kultamitalista täysin uskottavalla tavalla.

Ensimmäinen MM-kulta oli lähempänä kuin se voi ikinä olla. Suomi näytti jo voittaneen jatkoerämaalillaan, joka kuitenkin hylättiin pitkän videotarkistuksen jälkeen.

Raskaasta pettymyksestä huolimatta Räty, 29, vaikuttaa jopa positiiviselta ja jaksaa myös hymyillä. Hän on hetkeä aiemmin huikannut dj Amanda Harkimolle, että ”kiitos, hyvää musaa!”.

Tajuton vire

Ei uskoisi, että Räty on juuri kokenut kirvelevän tappion. Mutta toisaalta: hänellä on ollut jo noin tunti aikaa miettiä tapahtunutta. Puhaltaa ulos. Myös nauttia.

Rädyn suoritus oli liki vertaansa vailla. Ehkä Tuukka Raskin uroteot alle 20-vuotiaiden MM-turnauksessa 2006 olivat suunnilleen samaa luokkaa – joskin nekään eivät olleet näin historiallisia.

– Olen tietysti pettynyt. Maistoimme jo voiton huumaa. Sitten se otettiin pois, ja mentiin johonkin rankkareille ratkomaan maailmanmestaruutta. Se ei ole mielestäni oikea tapa ratkoa näitä pelejä, Räty sanoi.

Vaikka Rätyä pidetäänkin oikeutetusti maailman parhaana maalivahtina, on kysyttävä, että mistä tämä supervire oikein löytyi.

– Kai se on tällainen kotikaupungin raivo. Kun kerran pelataan Espoossa MM-jääkiekkoa, niin ei tuonne voi mennä nöyristelemään. Silloin pitää ottaa tila haltuun ja esittää parastaan.


Rankkareissa Räty ei ikinä ole ollut vahvimmillaan. Amanda Kessel ja Annie Pankowski taiteilivat kahtena USA:n ensimmäisenä ampujana hienot maalit, jotka riittivät MM-kultaan.

Ottelu noudatti ennen järjetöntä jatkoerää tuttua kaavaa välierästä, jossa Suomi löi Kanadan.

Avauserässä Yhdysvallat tuli päälle kuin aggressiivisimmat feissarit. Suomi kamppaili ja puolusti vahvasti, mutta nollilla amerikkalaiset piti ennen kaikkea Räty, joka venyi huimiin torjuntoihin.

Toisessa erässä Suomellakin oli tonttinsa. Ylivoimat eivät tällä kertaa tuoneet tulosta kuten edellispelissä.

– Kun saimme ensimmäisen maalimme, siitä tuli hirveästi energiaa. Kun oli vain 20 minuuttia jäljellä, mitä vain olisi voinut tapahtua.

– Oli luottoa, että teemme ylivoimalla. Valitettavasti ei uponnut. Meilläkin oli omat mahdollisuutemme.

Jatkoerän ”voittomaali” sai Rädynkin tuulettamaan mutta huomattavasti varovaisemmin kuin monet muut. Maski pysyi maalivahdin päässä.

– Olen vähän pessimisti, joka ei pety. Juhlin varmaan kaikista vähiten. Yritin pitää rauhan ja ajatella, että peli saattaa jatkua. Turnauksessa nähtiin, että vihellykset voivat mennä miten vain.

Räty lisäsi, ettei ole hänen tehtävänsä päättää, olisiko maali pitänyt hyväksyä vai ei.

– Siitä voi olla montaa mieltä. Antaa Pasin (Mustonen, päävalmentaja) vaikka hoitaa selitykset, Räty naurahti.

– Onhan se pettymys, kun ensin maistaa kultaa suussa, ja sitten se otetaan pois.

Yleisö huusi nimeä

Ottelun jälkeen Espoon Metro-areenan yleisö huusi turnauksen parhaana maalivahtina ansaitusti palkitun Rädyn nimeä.

– Onhan se aika hieno fiilis. Hyvä, että olen jäänyt kotikaupunkini ihmisten mieliin. Mieluummin kuitenkin huutaisivat koko joukkueen nimeä. Meillä oli 25 taistelijaa.

Ottelu oli ikimuistoinen ja jää varmasti kaikkien hallissa olleiden mieliin, samoin kuin televisiosta ottelua jännittäneiden.

– Toivon, että tällä pelillä oli suurempi vaikutus koko lajiin ja saisimme naiskiekko- ja naisurheilubuumia. Ettei vähäteltäisi, kuinka Naisleijonat ei ole mitään miesten Leijoniin verrattuna. Osoitimme, että mekin pystymme aika hienoon tuotteeseen. Lätkä ei ole ainoastaan poikien laji vaan kaikkien, Räty sanoi.

Peliä Räty kuvaili ”ainakin yhdeksi huikeimmista” koko komealla urallaan.

– En ole ikinä aiemmin päässyt MM-finaalia vetämään. 15 vuotta on pelattu jostain pronssista. Puulta sekin alkaa maistumaan. Finaali on aina finaali. En malttanut edes nukkua päikkäreitä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt