Kommentti: Naisleijonat rikkoi lasikaton – MM-kulta on vain ajan kysymys

Julkaistu:

Kommentti
Nais- ja miesleijonien historia ja nousu ovat kulkeneet hyvin pitkälti samaa rataa, kirjoittaa Petri Seppä.
Naisleijonat teki kotikisoissa historiaa, kun se pystyi rikkomaan pohjoisamerikkalaisen loppuotteluparin. Naisten MM-kisoissa finaalipari oli aina aikaisemmin ollut Kanada vastaan Yhdysvallat.

Henkinen este finaalipaikan saavuttamiseen on ollut kaikki nämä vuodet vähintään yhtä suuri kuin fyysinen. Kanada ja USA ovat olleet kiistatta vahvempia pelillisesti, ja kun siihen päälle on tullut vielä pieni epäuskon ripe, että naiskiekon jättiläiset olisivat kaadettavissa, niin muuta ei ole tarvittu.

Välierävoitto Kanadasta oli ennen kaikkea suuri hengen ja uskon voitto. Ja samalla hurmoksella Suomi pani USA:n loppuottelussa niin tiukoille kuin ylipäätään voi panna.

Lasikatto murtui

Kun lasikatto on tältä osin murrettu, uusia suurtekoja on paljon helpompi tehdä jatkossa. Nyt Suomessa on reilut 20 naista, jotka ovat olleet voittamassa Kanadaa MM-kisojen välierässä ja pelaamassa MM-loppuottelussa.

Se ei ole heille enää tavoittamaton unelma, se on nyt totisinta totta. Ja se mikä on kerran tehty, sen voi tehdä toisenkin kerran, kun kaikki palaset loksahtavat kohdalleen.

Naisleijonien noususta MM-hopealle voi vetää suoran analogian miesten maajoukkueeseen. Miesten puolellakin kesti vuosikymmenet, ennen kuin Suomi pystyi voittamaan lajin suuret Neuvostoliiton tai Kanadan.

Ei Suomenkaan pitänyt voittaa suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa, mutta niin vain se onnistui ensimmäisen kerran Juhani Tammisen kahden maalin avittamana Izvestija-turnauksessa Moskovassa joulukuussa 1971.

Seuraavaa voittoa saatiin odottaa yli neljä vuotta, mutta siemen oli jo kylvetty. Neuvostoliitto ei ollut enää voittamaton, vaikka ensimmäistä arvokisavoittoa saatiin odottaa pitkät 17 vuotta aina Calgaryn olympialaisiin 1988, jolloin tuli myös Suomen ensimmäinen arvokisamitali.

Sama naisilla. Suomi voitti Kanadan ensimmäisen kerran ystävyysottelussa jo huhtikuussa 1994, ensimmäisen kerran arvokisoissa 21 vuotta myöhemmin huhtikuussa 2017. Seuraavaan arvokisavoittoon ei mennytkään enää kuin kaksi vuotta.

Kukaan ei odottanut Leijonilta Prahan MM-kisoissa 1992 mitään, mutta kaikkien yllätykseksi Leijonat eteni kokeilujoukkueella loppuotteluun saakka, kun aika, paikka ja olot olivat kypsät.

Leijonien ensimmäinen MM-finaali meni vielä totutellessa, kun Ruotsi voitti selvästi 5–2.

Yllätysmenestys ja historian ensimmäinen MM-mitali toivat kuitenkin rutkan ripauksen uutta uskoa, ja taivas aukeni lopulta kolme vuotta myöhemmin Tukholman keväässä. Silloin Suomea auttoivat nuoret Saku Koivu, Ville Peltonen ja Jere Lehtinen, jotka nousivat ryminällä kohti maailman huippua.

Huimaa taistelua MM-finaalissa

Naisten puolella Kuortaneella on kasvamassa Jääkiekkoliiton ja Kuortaneen urheiluopiston yhteistyönä joukkueellinen 16–18-vuotiaita nuoria naisia, jotka saavat keskittyä laadukkaaseen harjoitteluun ja suorittavat lukio-opinnot siihen päälle.

Tukholman MM-kullan jälkeen Suomi on miesten jokaisissa maailmanmestaruuskisoissa kuulunut potentiaaliseen voittajajoukkoon.

Naisleijonien sisukasta ja uhrautuvaa taistelua sekä välierässä että loppuottelussa oli ihailtavaa seurata. Vielä ei ollut Suomen aika, mutta siemen on tässäkin kohtaa kylvetty.

Päävalmentaja Pasi Mustonen on moneen otteeseen näissäkin kisoissa sanonut, että Suomi on ottanut Kanadaa ja USA:ta kiinni, vaikka se ei ole aina otteluiden lopputuloksissa välttämättä näkynyt. Viimeistään kotikisoissa Suomi huomasi, että hyvällä pelisuunnitelmalla, uhrautuvalla taistelulla ja Noora Rädyn unelmanomaisella maalivahtipelillä lajin suurinkin eli Yhdysvallat oli horjutettavissa.

Miehillä meni ensimmäisestä MM-finaalista kultamitaliin kolme vuotta. Uskon, että Naisleijonat saivat kotikisoista sellaisen itseluottamusruiskeen, joka kantaa MM-kultaan vuoteen 2025 mennessä.

Se oli valtavan lähellä jo kotikisoissa, yhden maalin päässä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt