Kun Luukas, 12, syntyi, vanhemmat eivät tienneet, millainen tulevaisuus lapsella olisi – kiekkoisä: ”Tulihan se vähän pommina”

rac

Julkaistu:

Jääkiekko
Luukas Himasella, 12, on jalassaan proteesi, mutta se ei estä häntä pelaamasta jääkiekkoa tosissaan.
Jukurien jääkiekkojuniorien pukukopissa Mikkelin Kalevankankaalla on hikeä ja hölinää. Oheistreenit on tehty, ja jään alkuun on vartti.

Lattialla lojuu vaatteita, suojia, luistimia – ja yksi jalka.

Se on Luukas Himasen, 12, luistelujalka – hiilikuidusta ja hartsista tehty proteesi. Hän nappaa oikeasta jalastaan arkikäyttöön sopivan proteesin pois ja kiinnittää luisteluproteesin.

Jalka on poikki nilkan yläpuolelta. Niin on ollut syntymästä asti.

Mutta mitäpä tuosta. Luukas ei muista, että jalan puute olisi koskaan estänyt häntä tekemästä mitään. Jääkiekkoa hän pelaa nyt neljättä kautta, koska niin tekivät kaveritkin.

– Sitä ennen olin käynyt pelaamassa vähän korttelikiekkoa. Ei tullut mieleen, etten voisi tulla mukaan.



Luukas pelaa ikäluokkansa tavallisessa D2-joukkueessa, jossa kaikki 2006 syntyneet jääkiekkoilijan alut Mikkelissä pelaavat.

Jääharjoituksia seuratessa toimittaja ja kuvaaja hukkaavat Luukaksen monta kertaa. Häntä kun ei äkkiseltään erota muista.

Joissain tilanteissa Luukas kuitenkin itse huomaa, ettei hiilikuitujalka vastaa tavallista. Koska nilkka ei taivu, juokseminen on erilaista ja kyykkyyn meno sekä käännökset jäällä vaikeampia.

Proteesin kanssa liikkuminen on myös raskaampaa. Helsinkiläinen proteesimestari kertoi kerran Luukaksen vanhemmille Petra ja Teemu Himaselle että proteesin kanssa keho joutuu tekemään ylimääräistä työtä.

He ovat huomanneet, että etenkin turnausten jälkeen poika on poikki.

– Mutta ikinä ei tarvitse treeneihin houkutella. Luukas painaa aina joukkueen mukana täysillä, Petra Himanen sanoo.

Luukaksella on monta syytä harrastaa juuri jääkiekkoa kolme kertaa viikossa. Hänestä on mukavaa haastaa itseään, olla kaverien kanssa ja pelata.

– Tietysti kaikki voitot ja tiukat pelit, hän kuvailee parhaimpia muistojaan.

Slovakiaan turnausmatkalle Luukas lähti oman joukkueen kanssa. Joukkue pelasi muutaman harjoitus- ja ystävyyspelin Itävallassa Wienissä ja siitä matka jatkui Slovakiaan, jossa he osallistuivat kansainväliseen turnaukseen. Joukkueita oli vastassa Slovakian ja Suomen lisäksi ainakin Tsekeistä ja Valko-Venäjältä.

Syksyllä 2017 tehtiin turnausmatka Slovakiaan, mistä on riittänyt juttua jälkeenpäin.

Uusi kokemus oli myös osallistuminen Suomen proteesijääkiekkomaajoukkueen leirille. Koska lähes kaikki maajoukkueen pelaajat ovat aikuisia, Luukas ei vielä saa osallistua peleihin, mutta leireille porukka toivotti hänet lämpimästi tervetulleeksi.


Leirille pääseminen oli yksi syy sille, että Luukas valittiin sittemmin Jukurien juniorien kuukauden pelaajaksi. Häntä kiitettiin myös loistavasta ja iloisesta asenteesta.

Arjessa Luukas seuraa tiiviisti etenkin oman kaupungin joukkueen pelejä. Viime syksynä hän keksi, että Jukurien logo olisi proteesissa kiva. Paikallinen erikoismaalausyrittäjä toteutti idean ilmaiseksi.

Luukas halusi logon tavalliseen proteesiinsa, sillä luistelujalassa logoa ei koskaan jääkiekkovarusteiden alta näkyisi.

Kesällä shortseja pitäessä Jukurien sarvipää varmasti huomataan. Sellainen Luukas on. Hän ei ole koskaan hävennyt erilaista jalkaansa.

– Jotkut saattavat kysyä, mikä sulla on tai miten tuo on tullut. Kerron, että se on ollut syntymästä asti tällainen. Eivät ne sitten enää kysele, Luukas kertoo.

Proteesista pystyttäisiin nykyään tekemään lähes täysin toisen, terveen jalan näköinen ja muotoinen. Sitä Luukas ei halua.

Tavalliselta jalalta näyttävä proteesi on painavampi, minkä takia sillä on vaikeampi liikkua.

Luisteluun paremmin sopivan proteesin Luukas sai viime syksynä. Se on jäykempi kuin normaaliarjessa käytettävä proteesi.

Luukasta ei ole kiusattu erilaisesta jalasta, mutta hauskoja tilanteita on kyllä ollut. Perhettä naurattaa vieläkin jalan kanssa sattunut episodi pelimatkalla Vierumäellä.

Luukas kiipeili kalliolla, kun proteesi osui väärässä kulmassa seinämään ja jalkaterä vääntyi ympäri. Sekös ihmetytti muita paikalla olleita nuoria.

Joukkueen huoltaja ruuvasi jalan takaisin paikoilleen.

– Pääsin vielä pelaamaan, Luukas huomauttaa.

Hän kehottaa kaikkia suhtautumaan omaan, muista eroavaan piirteeseen avoimesti.

– Ei sitä kannata ainakaan peittää. Se tulee kuitenkin jossain vaiheessa muiden tietoon.



Luukaksen syntymän hetkellä vanhemmat eivät tienneet, millainen tulevaisuus olisi.

Todennäköisesti jo raskauden ensimmäisillä viikoilla surkastunutta jalkaterää ei huomattu ultraäänitutkimuksissa.

Luukas syntyi sektiolla. Sen jälkeen lääkäri tuli kertomaan isälle uutiset.

–Tulihan se vähän pommina, isä Teemu Himanen muistelee.

Vanhemmilla oli valtavasti kysymyksiä, mutta vastauksia ei ollut heti antaa. Lääkäreiltä saadut ensitiedot olivat ristiriitaisia.


Kolmen kuukauden iässä tehdyssä tarkastuksessa lääkäri epäili, että Luukaksen silmissä olisi kaihia. Himaset ottivat yhteyttä sairaalaan ja sanoivat, että nyt pitää tutkia kaikki.

Luukas todettiin terveeksi. Neljän kuukauden ikäisenä hänellä oli ensimmäinen ortopedin vastaanotto.

–Ortopedi selitti, mitä nyt tapahtuu ja sanoi, että tämä lapsi pystyy tekemään ihan kaikkea, mitä hän haluaa. Se helpotti, Petra Himanen kertoo.

Ortopedin ennuste osui oikeaan. Vaikka jotkut asiat ovat Luukakselle vaikeampia kuin muille, hän silti tekee niitä.

Uimarannalla hän vaihtaa muitta mutkitta tavallisen proteesin uimiseen soveltuvaan jalkaan. Ulkokentille lähtiessä hän pakkaa varustekassiin luistinten lisäksi luistelujalan.

–Luukas on luonteeltaan sellainen, ettei hän arkaile. Hän ei ikinä sano, ettei osallistu tai pysty, vanhemmat kehuvat.

Himaset ovat iloisia, että jääkiekossa on tarjolla myös harrastejoukkueita, jos tavallinen tiimi käy jossain vaiheessa Luukakselle liian vaativaksi.

–Kun katson Luukasta tuolla, kuinka hän menee muiden kanssa, Teemu Himanen aloittaa ja pitää pienen tauon.

–Se tuntuu kivalta.


Kun Jukurien junioreita valmentava Jarno Saarelainen sai kuulla, että joukkueeseen olisi tulossa proteesijalkainen poika, hän toivotti Luukas Himasen saman tien tervetulleeksi.

–Luukaksen proteesista kerrottiin joukkueelle heti, ja asiasta keskusteltiin sen yhden kerran. Muuten asiaa ei ole tarvinnut ottaa huomioon.

–Luukas tietää itse, jos ei pysty johonkin, mutta itse asiassa hän kyllä tekee kaiken kuin muutkin, Saarelainen kehuu.

Jukurien junioripäällikön Tuomas Anttosen mukaan seura lähtee siitä, että jokaiselle lapselle löytyy paikka.

Jos harrastus on esimerkiksi aloitettu tavallista myöhemmin, sopiva paikka voi löytyä nuorempien joukkueesta.

Anttonen toivoo, että mielikuva jääkiekosta vain kovana kilpaurheilulajina muuttuisi vähitellen.

–Menestys nousee eniten esiin, mutta tulevaisuudessa tämä toinen puoli on varmasti isommassa roolissa myös lajin sisällä.

Jääkiekkoliitto on aloittamassa erityisryhmille räätälöityä Special Hockey -toimintaa. Lisäksi monet seurat tarjoavat 10–17-vuotiaille mahdollisuutta pelata kerran viikossa, jos intensiivisempi harjoittelu ei tule kyseeseen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt