Junioripelin rasistinen huutelu veti ex-liigakiekkoilijan vakavaksi – omalta uralta mieleen painui yksi tapahtumasarja

Julkaistu:

Jääkiekko
Camilo Miettinen on pahoillaan Etelä-Suomen D-junioriottelussa huudetusta rasistisesta solvauksesta.
Ilta-Sanomat kertoi tiistaina, että viime viikonloppuna Etelä-Suomessa pelatussa jääkiekon D-juniorien ottelussa epäillään tapahtuneen etniseksi loukkaukseksi luokiteltavaa huutelua.
Aihe kosketti myös pitkään SM-liigassa Bluesissa ja TPS:ssä (2006–14) pelannutta Camilo Miettistä.

– Voi, voi... On ikävä lukea tuollaista. En valitettavasti usko, että tuo on ainoa tapaus, Miettinen huokaa.

Miettisellä on omaakin kokemusta kaukalorasismista. Kolumbiassa syntynyt ja lapsena Suomeen adoptoitu Miettinen on saanut kuulla tummemmasta ihonväristään.

– Varsinkin nuorempana. Aika 15–20 vuotta sitten oli kovin erilaista kuin nyt. Nykyään näistä ei enää samalla tavalla kuule, 32-vuotias Miettinen sanoo.

Miettinen kertoo muistavansa hyvin yhden tapauksen.

– Se oli B-junioriajoilta pudotuspeleistä. Katsomosta ja kentältä tuli sellaista huutelua, jota on ollut futispeleissäkin – banaanijuttuja sun muita n-alkuisia, Miettinen lisää.

– Pelin tiimellyksessä yksi vastustaja solvasi suoraan näitä rasistisia kommentteja. Hän lensi suihkuun ja sai pelikieltoa. Hävisimme sen vieraspelin, ja meidän piti voittaa kotipeli viidellä maalilla mennäksemme jatkoon. Me voitimme kotipelimme viidellä maalilla, menimme jatkoon ja vastustaja lähti kesälomalle. Karman laki puri sillä kertaa, Miettinen jatkaa.

Miettinen sanoo ymmärtävänsä, että pelatessa tunne saattaa joskus ottaa vallan ja kiihkeässä pelissä yritetään vastustajaa horjuttaa välillä verbaalisestikin.

– Jokaisessa seurassa kuuluu olla arvot, missä menee raja. Pitää olla ykkösarvot, miten ihmisille puhutaan ja miten heitä kohdellaan. On ikävää, jos on yksittäisiä pelaajia, jotka eivät ymmärrä, missä se raja menee.

Piilorasismi ja huutelu yleistä

SM-liigassa 318 ottelua pelannut ja kaksi SM-hopeaa voittanut Miettinen valmentaa nykyisin D1-junioreita Espoon Palloseurassa.

– Jos minun joukkueessani joku kohtelisi vastustajaa noin epäkunnioittavasti, siitä ei hyvä heiluisi.

Kaikkinensa Miettinen on sitä mieltä, että suomalaisessa urheilussa on vielä piilorasismia.

– Ei sitä tarvitse jeesustella, mutta kun olen jutellut eri kulttuureista tulleiden urheiluihmisten kanssa, niin aika moni on sanonut sellaista kokeneensa, varsinkin nuorempana.


Kokonaan toinen asia on katsomohuutelu, josta saavat osakseen kaikki aina tuomareita ja vastustajia myöden.

– Kyllä sieltä välillä tulee aikamoista tekstiä. Enemmän kuin pitäisi tulla. Vanhemman roolin pitäisi olla kannustava, rakastava ja tsemppaava omaa lastaan kohtaan sekä ymmärtää joukkueurheilun henki. Siinä on vielä aika usealla petrattavaa. Puhutaan kuitenkin lasten ja nuorten harrastuksesta, Miettinen sanoo.

– Mikä siihen on syynä? Meneekö vanhempien intohimo liian paljon yli ja halutaanko jo 10-vuotiaista kauhealla kiireellä uusia mikkorantasia tai sebastianahoja? Miettinen kyselee.

Miettisen mukaan lapsiurheilussa ollaan ylipäänsä menossa väärille raiteille joissain valtalajeissa ja annetaan myös vanhemmille väärä signaali, jos 8-vuotiaille perustetaan erinäisiä talenttiryhmiä ja nostetaan harjoitusmääriä siinä toivossa, että ”erikoistuttaisiin” aikaisemmassa vaiheessa.

– Kiire tuntuu olevan nykyään monella kova!