Jääkiekko

Yksinhuoltaja Minna, 48, teki neljää työtä maksaakseen poikiensa jääkiekkoharrastuksen – liigadebyytti sai äidin kyyneliin

Julkaistu:

Jääkiekko
Minna Hakala-Oden teki ankarasti töitä turvatakseen poikiensa jääkiekkoharrastuksen. Suurin palkinto ei ollut ammattilaisura.
Kouvolalaisella lähihoitajalla Minna Hakala-Odenilla, 48, ei ole varaa kovin usein vierailla Helsingissä, mutta keskiviikkona 26. syyskuuta hän nousi Onnibussin kyytiin ja matkusti pääkaupunkiin.

Helsingin IFK isännöi jääkiekon SM-liigan ottelussa kouvolalaista KooKoota, ja Hakala-Odenin poika Joonas Oden, 18, pelasi ensimmäistä kertaa KooKoon kokoonpanossa. Liigadebyytti sai äidin kyyneliin.

– En osaa edes sanoin kuvailla sitä tunnetta. Se oli aivan mahtavaa. Minua jännitti enemmän kuin poikaa, vaikka ei hän päässyt siinä ottelussa jäälle kuin yhteensä viideksi minuutiksi, Hakala-Oden kertoo liikuttuneena.

– Hän oli siellä, mitä hän on tavoitellut. Se oli tapahtunut. Olin niin ylpeä omasta pojastani.


Oman lapsen liigadebyytti on varmasti jokaiselle vanhemmalle tunteikas hetki, mutta Hakala-Odenia se muistutti niistä valtavista uhrauksista, jotka hän oli kahden poikansa jääkiekkouralle tehnyt.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Hakala-Odenilla oli pahimmillaan neljä työpaikkaa, ja hän maksaa edelleen luottokorttivelkoja, jotka nousivat ankeimmillaan 10 000 euroon. Kahden pojan kasvattaminen huippukiekkoilijaksi Suomessa ei ole halpaa. Erityisen vaikeaa se on matalapalkka-alalla työskentelevälle yksinhuoltajalle.

Nuudelien voimalla

Minna Hakala-Oden halusi nuorena nähdä maailmaa. Hän asui sekä Kanadassa että Saksassa, jossa tapasi Yhdysvaltojen armeijassa työskennelleen miehen. Pari meni naimisiin ja muutti Yhdysvaltoihin 1990-luvulla.

Washingtonin osavaltiossa asuneelle parille syntyi kaksi lasta: Joonas vuonna 2000 ja Markus 2001.

Pojat alkoivat pelata jääkiekkoa, jossa he osoittautuivat lahjakkaiksi. Heidät värvättiin kanadalaiseen huippujuniorijoukkueeseen, jonka riveissä pojat pelasivat kevätkaudet. Pelimatkat veivät ympäri Kanadaa, ja viikonloput menivät hotelleissa.

Harrastus oli kallis, mutta perheellä oli siihen varaa.

– Minulla oli silloin mies, joka tienasi aika hyvin. Ei se tuntunut missään, Hakala-Oden sanoo.

Vuonna 2012 parille tuli ero, ja Hakala-Oden muutti poikiensa kanssa Suomeen. Asuinpaikaksi valikoitui Haukipudas, sillä Oulussa oli kansainvälinen koulu.

Pojat jatkoivat jääkiekkoharrastusta Haukiputaan Ahmoissa, jossa kuukausimaksu oli 100 euroa. Hakala-Oden oli iloinen harrastuksen halpuudesta, mutta pian lahjakkaita poikia alettiin houkutella alueen valtaseuraan Oulun Kärppiin.

– Kaikki varoittivat siitä, kuinka kallista Kärpissä on. Pidin pojat siksi mahdollisimman kauan Ahmoissa. Kun he sitten menivät Kärppiin, huomasin eron.

Kahden pojan kuukausimaksut olivat pahimmillaan yhteensä 750 euroa kuukaudessa. Siihen päälle tulivat vielä varustekulut puhumattakaan valtavista ruokamääristä, joita urheilevat teinit kuluttivat.

– Monesti mietin kuukauden lopussa, mitä syödään, kun rahaa ei ole. Onneksi pojat tykkäävät Top Ramen -nuudeleista. Ne ovat aika halpoja.

Koliseva Nissan

Hakala-Oden on jääkiekkovanhempien joukossa poikkeus, samanlainen kuin esimerkiksi tuoreen nuorten maailmanmestarin Toni Utusen isä Jari, joka taisteli poikansa huippupelaajaksi pienilä tuloilla.
– Hän sanoi hyvin, että kiekkovanhemmat ovat yleensä yrittäjiä tai lääkäreitä. Itse ajan kolisevalla rämäautolla, mutta yleensä jäähallien parkkipaikoilla on uusia Audeja, Mersuja ja Lexuksia, Hakala-Oden sanoo.

Sen verran äidin ruosteinen Nissan Micra poikia ujostutti, että he pyysivät ettei tämä aja heitä aina aivan jäähallin pihaan asti.

Koska Hakala-Odenin entinen aviomies ei harrastuksen kustannuksiin osallistunut, oli naisen hikoiltava harrastuksen eteen niin palkkatöissä kuin talkoissa.

– Olen tehnyt hoitajan töitä koko elämäni, ja työtähän kyllä riittää. Yhdessä vaiheessa minulla oli neljä työpaikkaa, mutta ei kroppa mitä vain kestä.

Kuukausimaksujen lisäksi Kärppien juniorien vanhemmat velvoitettiin talkootöihin. Hakala-Odenin piti olla myymässä makkaraa Kärppien liigapeleissä yksitoista kertaa kaudessa toisen pojan puolesta ja kahdeksan toisen. Se aika oli taas pois palkkatöiden tekemisestä.

Apu lähellä

Ilman poikiensa joukkuetovereiden vanhempien apua Hakala-Oden tuskin olisi selvinnyt.

– Kun he näkivät, mitä joudun tekemään, he auttoivat minua. Pariskunnat saivat äkkiä kokoon omat talkoo-osuutensa, joten sen jälkeen he auttoivat minua täyttämään osuuteni, Hakala-Oden sanoo.

– Kuljetus ei ollut ikinä ongelma. Monet veivät poikia kauaksikin pyytämättä bensarahaa.

Myös Jääkiekkoliitto myönsi veljeksille helpotuksia kausimaksuihin rahastoistaan.

Lopulta harrastus Oulussa kävi kuitenkin liian kalliiksi. Vuonna 2015 perhe muutti Hakala-Odenin kotiseudulle Kouvolaan, sillä KooKoossa pelaaminen oli halvempaa kuin Kärpissä. Samalla he saivat yksityisiä tukijoita, jotka helpottivat maksuja.


Nyt pahin on jo peitottu. Joonas ei liigakiekkoilijana enää harrastuksestaan maksa, ja KooKoon A-junioreissa pelaavan Markuksen maksut ovat pieniä verrattuna aikaisempiin vuosiin.

Jäljellä on enää yksi kysymys: miten Minna Hakala-Oden jaksoi kaiken?

– Sitä ajatteli, että pojilla on joku paikka, Hakala-Oden sanoo ääni murtuen.

– Etteivät vain lähde kaupungille pahan tekoon. Oli turvallinen olo, kun tiesi mitä he ovat tekemässä. Yksinhuoltajana sitä pelkäsi pahinta. Siitä olen hyvin kiitollinen, ettei mitään sellaista koskaan ollut. Heistä on kasvanut hienoja miehiä.

TARJOUS: Urheilulehti puoleksi vuodeksi

49,00 €/6 kk * (norm. 87 €)

Tilaa »
  • Painettu Urheilulehti viikoittain kotiin kannettuna
  • Kaikki tilausjakson aikana ilmestyvät kausioppaat, mm. Veikkausliiga

* Määräaikainen 6 kk:n tilaus, joka ei jatku automaattisesti.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt