Jääkiekko

Kapteeni Aarne Talvitiestä tuli koko kansan tuntema hetkessä: ”Oudolta se tuntuu” – tällainen on nuoren kultaleijonan tarina

Julkaistu:

jääkiekko
MM-kultasankari Aarne Talvitie nousi tuntemattomuudesta puheenaiheeksi.
Siitä ei ole kuin kolme viikkoa. Alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskisat eivät olleet vielä alkaneet, ja vain kaikkein kovimmat jääkiekkofanit tiesivät jotenkin, kuka on Aarne Talvitie.

Tärkeitä maaleja, yksijalkaisena taisteleminen MM-loppuottelussa. Maailmanmestaruus. Poika, MM-pokaali, käsivarsille.

Nyt hän on koko kansan kapteeni Talvitie.

Talvitie istuu haastattelussa Espoon Metro-areenan harjoitushallin kahviossa. Bluesin A-nuorten kotiottelun alkuun on puolisen tuntia aikaa, ja samassa tilassa istuu ehkä parisenkymmentä ihmistä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Puheensorina on vähissä. Tuntuu, että kahviossa istuvat espoolaiset kiekkoihmiset ovat hiljentyneet kuuntelemaan nurkkapöydässä tehtävää haastattelua sekä Talvitien kuuluvaa ääntä, joka täyttää huoneen.

Pakkohan sen on tuntua oudolta, kun kaikki ovat kiinnostuneita ja oma nimi on läpi viikon vilkkunut otsikoissa.

– Tuntuu, tuntuu... kävimme faijan kanssa kaupoissa, ja meikän pärstä oli parissakin lehdessä. Siinä tulee fiilis, että mikä homma tämä nyt on, Talvitie hymähtää.

– Minulle on ollut ihan hyvä, että olen saanut olla rauhassa eikä ole aiemmin ollut mitään. Nyt olen huomannut, että porukka tunnistaa ja tulee onnittelemaan. Oudolta se tuntuu, mutta on myös todella hienoa.


Johtaja

Talvitien johtajanominaisuuksia on kehuttu vuolaasti. Maailmanmestarijoukkueestakin on kuultu näkemyksiä, joiden mukaan kapteenin tekemä työ oli äärimmäisen tärkeää mestaruuden kannalta.

Eikä nyt puhuta vain seitsemästä (4+3) tehopisteestä, jotka hän yhtä monessa ottelussa teki, vaan esimerkistä ja mallista, jonka Talvitie tarjosi pukukopissa.

– Olen ollut aika pienestä pitäen niin sanottu johtajatyyppi. C-junnuissa olin ensi kertaa joukkueen kapteeni, ja siinä sai hyvän käsityksen tehtävän vaatimuksista. Periaatteessa ne jutut ovat pysyneet ihan samoina.

Kapteenius tuntuu luontaiselta.

– Pystyn näyttämään esimerkkiä ja olemaan äänessä. En mieti, mitä minusta ajatellaan tai saanko puhua.

Talvitie on jo aiemminkin kertonut, että tarvittaessa hän myös korottaa ääntään ja ruoskii omiaan sanallisesti.

– Olen reilu ja kunnioittava, pyrin olemaan tosi paljon äänessä. Jos ei mene putkeen, pitää myös osata ärähtää. Varsinkin jos tiedän, että joukkue pystyy parempaan. Silloin täytyy herätellä jätkiä. Jäällä pyrin näyttämään esimerkkiä. Teen kaikkeni jengin eteen.


Visiitti Suomeen

Bluesissa koko aiemman uransa kiekkokoulusta lähtien pelannut Talvitie siirtyi kuluvaksi kaudeksi Penn Staten (Pennsylvanian osavaltion) huippuyliopistoon.

Hänen oli alunperin tarkoitus palata Pennsylvaniaan heti MM-turnauksen jälkeen. Sitten tuli vamma polveen, joka oli hyvä kuvauttaa vakuutusten ja muiden asioiden takia Suomessa. Ja pitihän maailmanmestarin tietenkin tuoda pokaali kotiin. Olla eturivissä, kun leijonalauma laskeutuu kotimaahan.

– Vähän ex tempore se oli, mutta oli tosi nastaa päästä käymään Suomessa.

Helsinki-Vantaan lentoaseman kakkosterminaalin saapumisaulaan hän nilkutti ilman kyynärsauvoja, joita hän oli vielä hetkeä aiemmin käyttänyt.

– Se on niin, että kyllä sieltä omin jaloin tullaan. En halunnut saapua niiden keppien kanssa.


Uskomaton MM-huuma

Vaikka Talvitiekin on kiekkojuniorina ja -fanina nähnyt Suomen MM-huuman, väenpaljous lentoasemalla tuli yllätyksenä, samoin kuin kuluneen viikon pyöritys.

– Ei tuollaiseen vain voi valmistautua. Se pitää itse kokea ennen kuin sen tajuaa. Nyt on menty haastattelusta toiseen. Se on ollut ihan nättiä. On hienoa, että suomalaisia kiinnostaa. En voi kuin olla kiitollinen.

Liikkuminen ”yksijalkaisena” haastatteluihin, erilaisiin juhlallisuuksiin ja kolme kertaa lääkäriin ei ole turhauttanut.

– Pystyn jo kävelemään. Pari ensimmäistä päivää jalka oli aika jäykkä ja kipeä. Se on jo vähän lähtenyt aukeamaan.

Eturistisiteen repeäminen pitää Talvitien poissa kaukaloista 6–9 kuukautta.

– Maailmanmestaruus oli sen arvoista.

Miltä voittaminen todella tuntuu? Sitä on vaikea selittää tavalliselle pulliaiselle.

– Ihan ylivoimaisesti paras kokemus, joka minulla on elämässäni koskaan ollut.


Päätös yliopistosta kypsyi pari vuotta sitten

Talvitie oli suurelle yleisölle tuntematon pitkälti yliopistopolun takia. NCAA:han ei pääse, jos vyöllä on ammattilaisotteluita, joten hän pelasi yhä viime kauden nuorten SM-liigassa.

Ajatus yliopistotielle lähtemisestä alkoi kypsymään 16–17-vuotiaana, kun Talvitie pohti asiaa äitinsä kanssa.

Vähän aikaisemmin, C-juniori-ikäisenä, hän oli päättänyt panna kaiken likoon ja katsoa, mihin tie jääkiekkoilijana voi viedä.

– Rupesin silloin tajuamaan, mitä se oikeasti vaatii, jos haluan päästä ammattilaiseksi. Aloin painamaan hommia ja päätin laittaa kaiken likoon lätkälle. Toki olen käynyt koulussa ja ollut kavereidenkin kanssa, mutta tosi iso osa vapaa-ajasta on mennyt treenaamiseen.

– Kesät menee kokonaan treenatessa. Olen keskittynyt esimerkiksi liikkuvuuteen ja kestävyyteen. Olen aina ollut ihan hyvä pelaamaan, mutten ikinä meidän jengeissä ihan kärjessä. Veikkaisin, että olen nykypisteeseen päässyt enemmän työn kautta kuin puhtaalla lahjakkuudella.

 

Jos ei mene putkeen, pitää myös osata ärähtää. Varsinkin jos tiedän, että joukkue pystyy parempaan. Silloin täytyy herätellä jätkiä.

Talvitiestä tuntui, että parhaiten hän voi yltää huipulle yliopistoreitin kautta – ja hankkia siinä sivussa koulutuksen.

– Tuntui, että Mestis-SM-liigakuvio ei ollut ihan sitä, mitä minä hain. Ei mitään pois siltä sarjalta (Mestis), siellä on hienoja ja hyviä pelaajia. Minä en kuitenkaan halunnut tehdä liigasopparia ja mennä edes takaisin Mestiksen ja liigan väliä, jos en saa vakituista pelipaikkaa.

Muutama liigajoukkue oli kiinnostunut Talvitiestä. Heille hänen oli helppoa sanoa ”kiitos mutta ei kiitos.”

– Tiesin, että yliopistosta saan vakituisen paikan ja pääsen pelaamaan. Se oli riskitön vaihtoehto.


Opettava viimeinen vuosi Suomessa

Viime kaudella Talvitie oli nuorten SM-liigan selvästi paras pelaaja. Tilanne oli hyvin samantapainen kuin nuorten maailmanmestaruuden 2016 voittaneella Kasper Björkqvistillä.

Talvitie pelasi yhden ”ylimääräisen” vuoden nuorten liigassa, mutta pystyi samalla kehittämään puutteitaan kiekollisessa pelissä. Johtavan pelaajan oli pakko tehdä paljon pisteitä.

Tietyllä tapaa on nuorelle pelaajalle myös hyvin kasvattavaa olla koko sarjan absoluuttinen kärkipelaaja vaikka rahkeita olisi kovempiin peleihin. Se opettaa ammattilaissarjojen vaatimustasoa eri kulmasta: leijumaan ei voi lähteä, ja joka ilta pitää pystyä antamaan kaikkensa. Viime kausi A:ssa oli koulu siitä, miten valmistaa itsensä peleihin.

– Kun oli sarjaturnauksia vaikka Rauman harkkahallissa ja ensimmäinen peli alkoi 10–11 aikaan aamulla, niin kyllä siinä piti itsestään kaivaa eri tavalla. Se oli opettavaa.

– Jos vähänkin lähti asenteella, että ”kyllä tämä tästä hoituu” ja sitten ei peli mennytkään putkeen, niin kyllä siinä tuli fiilis, että ei tämä täälläkään ole helppoa. Joka peliin pitää latautua uudestaan.

Talvitie oli käynyt käytännössä kaikki lukiokurssit kahdessa vuodessa, joten viime kaudella hän sai kirjoituksia lukuun ottamatta keskittyä täysillä urheiluun.

– Panostin kauteen paljon ja treenasin tosi paljon. Tuntui, että se maksoi itsensä takaisin.

Yliopistokiekkoa

Ystävänsä ja pitkäaikaisen joukkuekaverinsa Oskar Aution kanssa samaan Penn Staten yliopistoon päässyt Talvitie ehti syyskaudella pelata 17 ottelua, joissa syntyi 5+11=16 pistettä NCAA:ssa.

Polvivammaisen hyökkääjän loppukausi menee kuntouttaessa ja opiskellessa.

– Laskeskelin, että 12 runkosarjapeliä ja sitten loppupelit ovat vielä jäljellä. Ihan liikaa ei jää välistä. Sikäli harmittaa, että kevään pelit ovat ne kaikkein hienoimmat.

Kovatasoinen yliopistosarja tuottaa NHL-kiekkoilijoita kovaa tahtia. Otteluita pelataan selvästi vähemmän kuin ammattilaisliigoissa. Viikonloppuisin pelattavat matsit ovat toisaalta erittäin kovatasoisia.

– Pelejä on niin vähän, että porukka latautuu niihin aivan älyttömästi. Se tulee niin itsestään, Talvitie kertoo.

– Pelin intensiteetti on erittäin kova. Ne ovat tosi fyysisiä pelejä, ja kaikki laittavat kaiken peliin. Ne ovat upeita pelejä.

Ero esimerkiksi mainittuihin nuorten SM-liigan sarjaturnauksiin on melko merkittävä.

– Kotihallissamme on 6000–7000 katsojaa. Jokainen peli on loppuunmyyty, ja bändit soittavat katsomossa. Se ero on ihan järkyttävä. Kun pelasin ensimmäisen pelini, katsoin että oho, mitäs täällä tapahtuu. Erittäin hienoa on ollut. Myös sosiaalisen elämän puolelta, siellä osataan pitää hauskaa.


Ja opiskelijaelämää...

Penn Statessa opiskelee yhteensä noin satatuhatta ihmistä, joista noin 50 000 samalla kampuksella Talvitien kanssa.

Millaista se amerikkalainen opiskelijaelämä sitten on? Voiko Hollywoodin high school -komedioista saada jonkinlaisen kuvan?

– Onhan niissä leffoissa yhtäläisyyksiä, Talvitie virnistää.

– Leffoissa se on vedetty aika tappiin, mutta kyllä ainakin meidän koulusta löytää aika paljonkin samaa. Se on ollut hauskaa.

Bisnespuolesta kiinnostunut Talvitie valitsee pääaineensa viimeistään ensi vuonna. Valinnanvaraa on valtavasti. Koulu on sujunut.

– Ensimmäiset pari viikkoa oli vähän sellaista, että olenko tullut oikeaan paikkaan. Niin paljon tuli kaikkea uutta. Nyt kun jälkikäteen miettii, niin ehkä odotin, että olisi voinut olla vielä vaikeampaa. Tosi hyvin on mennyt.

Aarne Talvitie

Syntynyt: 11.2.1999 Espoossa

Pituus: 180 cm

Paino: 91 kg

Kätisyys: Left

Pelipaikka: Keskushyökkääjä

Seurat: Blues 2003–2018, Penn Staten yliopisto 2018–

NHL-varaus: New Jersey Devils (2017, 6. kierros, 160. pelaaja)

Saavutuksia: C-nuorten SM-kultaa 2015, B-nuorten SM-hopeaa 2016 ja 2017, alle 18-vuotiaiden MM-hopeaa 2017, nuorten SM-liigan paras pelaaja ja pistepörssin voittaja 2018, alle 20-vuotiaiden MM-kultaa 2019.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt
    Tuoreimmat