Jääkiekko

Kolumni: Kapteeni Talvitie kuin suoraan Tuntemattomasta sotilaasta

Julkaistu:

Kolumni
Annoin ensin itselleni luvan heittäytyä otsikon matkaan, lentää sen siivin kauas todellisuuden tuolle puolelle, kirjoittaa Tuomas Manninen.
Yksisarvinen on taruolento.

Netissä otsikot voivat olla pitempiä kuin printissä. Maailma muuttuu. Sunnuntaina tuntui ensimmäistä kertaa, että alamme olla perillä. Luin lumoutuneena IS:n luetuimpien juttujen listaa. Otsikot eivät olleet vain otsikoita, ne olivat mininovelleja.

Kapteeni Talvitie taisteli yksijalkaisena Suomen puolesta – johtajaäiti kuvailee poikaansa: ”Eihän sitä voi tavallinen ihminen ymmärtää”.

Ja tässä toinen: Nuoresta iästä ja vaikuttavasta kiekkourastaan huolimatta yksi jos toinen nuori leijona on ehtinyt naarata itselleen kauniin tyttöystävän.

Ja: Kansainvälinen media piiritti finaalisankari Kaapo Kakon – vastaili kylmänviileästi vain suomeksi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

***

En klikannut heti, vaan annoin ensin itselleni luvan heittäytyä otsikon matkaan, lentää sen siivin kauas todellisuuden tuolle puolelle. Siellä oli Kaapo Kakko vastaamassa kylmänviileästi vain suomeksi kuin Tuntemattoman sotilaan kaikkea pokkurointia vihaava Rokka. ”Luulet sie saatana, että mie rupian ihan enklantia siulle haastamaan”, Kakko tokaisi NBC-kanavan toimittajalle.

Sieluni silmät näkivät, kuinka miinaan kävellyt kapteeni Aarne Talvitie taistelee juoksuhaudassa miestensä keskellä. Ankara paine. Miehet kestävät. Silpoutunut jalka lojuu linjojen välissä. Ei sitä voi tavallinen ihminen ymmärtää.

Kapteeni Talvitie on kuin Tuntemattoman majuri Sarastie, pataljoonan komentaja. Toinen on Aarne, toinen Antero. Ainoa särö on otsikossa mainittu kapteeni Talvitien äiti. Hyvä sota ei äitejä kaipaa, eikä ainakaan konfliktinhallintajärjestö CMI:n toiminnanjohtajaa Tuija Talvitietä. Mikäli sellaiset pääsevät päättämään, irtojalat ehtyvät.

Jaloilla asioilla (kantasana: jalo, ei jalka) on myös otsikoissa ”sankarimaalivahdiksi” kutsutun Ukko-Pekka Luukkosen isä. Milloin maailma on siinä asennossa, että näemme otsikon: WWF:n sankarisuojelujohtaja Jari Luukkonen uhkuu itseluottamusta: ilmastonmuutos on peruutettu!

***

Tyttöystävien naaraamisessa ollaan vielä suuremman myytin äärellä kuin Tuntematon, nimittäin Kalevalan. Pikkuleijonat ovat niin mahtavia tyyppejä, että heille onnistuu se, missä mahtimies iänikuinen, vaka vanha Väinämöinen, floppasi.

Upean blondin Ainon metoo-henkisesti hukuttauduttua Väinämöinen yritti naarata häntä, mutta sai vain erikoisen kalan. Sen sijaan pikkuleijonat naaraavat instan saaliskuvien perusteella toinen toistaan makeampia lyylejä. Ja olisittepa nähneet sen vesiruumiin, joka pääsi karkuun! Vakavasti puhuen, tyttöystävien naaraamisessa hairahdutaan herkästi nekrofiliaan, joka on rangaistava teko.

No, hevosenleikki hevosen leikkinä. Olen tällä palstalla toistuvasti väsyttänyt lukijoita toivomuksella, että urheilutoimittajat lopettavat naaraamisen ja kairaamisen. Mitään vaikutusta ei ole ollut.

Olisiko vihdoin tultu tien päähän? Tuliko pää jo vetävän käteen? Olisiko muutos mahdollinen?

Kun naaraus ja kairaus aikoinaan lanseerattiin urheilukieleen, se oli hetken raikasta. Ehkä.

Ei ole ollut enää pitkään aikaan.

Ja vielä...

Ukko-Pekka Luukkonen sai nimensä presidentti ”Ukko-Pekka” Svinhufvudilta. Tältä sai nimensä myös yksi veturi ja yksi kivääri. Presidentti kehotti Mäntsälän kapinallisia menemään kotiin. Ukko-Pekka Luukkonen lähetti Kanadan kotiin ja lopetti jenkkien pörhentelyn.

Lisää Tuomas Mannisen kolumneja voit lukea täältä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt
    Tuoreimmat