Kommentti: Tämä hetki MM-finaalissa kertoi kaiken Nuorten Leijonien kultajoukkueesta

Julkaistu:

jääkiekko
Nuoret Leijonat näytti Vancouverissa, miten maailmanmestaruuksia voitetaan kylmäverisesti, kirjoittaa Ilta-Sanomien Sami Hoffrén Vancouverista.
Suomi-kiekolla menee lujaa tällä hetkellä.

Vancouverissa varhain sunnuntaiaamuna saavutettu MM-kulta oli U20-tasolla Suomelle jo kolmas kuuden viime vuoden aikana. Kuten kaikki varmasti muistavat, vuonna 2014 ja 2016 Nuoret Leijonat juhli myös maailmanmestaruutta.

Suomalainen laadukas juniorityö heijastuu myös alle 18-vuotiaissa, missä Suomi on pelannut MM-finaalissa neljänä vuonna putkeen. Näistä kahdessa finaalissa (2016 ja 2018) Suomi voitti maailmanmestaruuden.

Alle 20-vuotiaiden ja alle 18-vuotiaiden viime aikaisella MM-menestyksellä mitattuna Suomi on tällä hetkellä maailman paras kiekkomaa.

Jussi Ahokkaan valmentama Nuoret Leijonat näytti Vancouverissa, miten maailmanmestaruuksia harjataan. Ei välttämättä tarvitse olla paras joukkue 11 päivän ajan. Riittää kun on paras paikallaolijoista oikeissa otteluissa. MM-finaalissa ei tarvinnut olla edes sitäkään.

Vahvasti omaan peli-identiteettiinsä luottanut Suomi oli opportunistinen ja jääkylmä niillä hetkillä, kun MM-finaalia alettiin paketoida. Tällaisia suorituksia ei ole perinteisesti nähty Suomi-kiekossa.

MM-finaalissa suli kahden maalin johto päätöserässä, mutta mitä teki Nuoret Leijonat? Joukkue ei panikoinut, vaan nousi pienen kyykyn jälkeen takaisen pelin päälle. Tämä kertoo kaiken oleellisen joukkueen henkisestä kantista.

Ajoitus on kaikki kaikessa MM-turnauspelaamisessa. Tämän vuoden Nuoret Leijonat on tästä loistava esimerkki.

Nuorten MM-turnauksessa ei ole yhtä pitkää alkulohkovaihetta kuin aikuisten MM-karkeloissa, mutta neljä ottelua on riittävän pitkä jakso käynnistää koneet ja hioa pelaamista tärkeitä otteluita varten. Suomi teki tässä suhteessa Victoriassa kotiläksynsä huolella ennen siirtymistä Vancouveriin, missä isot ottelut pelattiin.

Matkan varrelle sattui myös sopivasti vastoinkäymisiä ja joukkue otti kuraa mediassa vastaan, mikä tiivisti jo ennestään hyvähenkistä ryhmää.

Suomi sai myös arvokasta oppimateriaalia kovimmista pudotuspelivastustajistaan, kun se kohtasi Kanadan MM-kenraalissa ja Yhdysvallat alkulohkon päätösottelussa.


Otteluihin valmistautumiseen ja vastustajan scouttaamiseen katsotaan aina paljon videoita ja taktisia nyansseja käydään läpi fläppitaululla, mutta pelaajille on tärkeää myös saada jään tason tietoa, miltä vastustaja ”tuntuu”.

Suomen pelaajat ottivat kaiken mahdollisen opin irti aiemmista otteluista, mikä näkyi pudotuspeleissä. Joukkue oli äärimmäisen hyvin valmistautunut isoihin katko-otteluihin. Tästä Ahokkaan johtama valmennustiimi ansaitsee kunniaa.

Tämän vuoden joukkueessa on paljon yhtäläisyyksiä Malmön vuoden 2014 kultajoukkueeseen. Myös Malmössä Karri Kiven luotsaama Suomi haki peliään alkulohkossa, mutta komea kasvutarina alkoi puolivälierässä.

Malmön tapaan Vancouverissa Suomen joukkue hitsaantui joka kulmasta yhteen kovimmassa painepelissä, puolivälierässä, jossa tarjolla oli kaksi vaihtoehtoa: taivas tai helvetti.

Dramaattisen Kanada-voiton jälkeen Suomea oli vaikea enää pysäyttää. Oli vastassa kuka tahansa. Pelipohja oli vahva ja usko järkkymätön.

Nuoret Leijonat oli taktisesti riittävän kypsä joukkue, mutta ennen kaikkea joukkue oli henkisesti aivan ytimessä. Vastoinkäymiset ja takaiskut eivät vaikuttaneet lamauttavasti.

Joukkue oli viimeisissä otteluissa enemmän kuin osiensa summa. Tämä näkyi hyvin ratkaisuotteluiden maalintekijöissä. Kärkipelaajien takaa löytyi uusia vastuunkantajia.

Vahvan turnauksen kolmosketjussa pelannut Jesse Ylönen otti finaalissa roolia ylivoimalla ja peruspuolustaja Otto Latvala nousi yllättäen maalitalkoisiin mukaan. Vasta 17-vuotias superlupaus Kaapo Kakko pelasi turnauksen parhaan pelinsä finaalissa ja kruunasi tykkiottelun kultamaaliin.

Jokainen hoiti oman roolinsa, oli kyse sitten pienistä tai isoista minuuteista. Kärkipelaajat kantoivat vastuuta ja Ukko-Pekka Luukkonen oli siinä vedossa, missä maailmanmestarijoukkueen ykkösvahdin pitääkin olla.

MM-finaali oli pelillisesti heikoin Suomen kolmesta pudotuspelistä, mutta joukkueen henkinen vahvuus tuli ratkaisevilla hetkillä esiin. Palkinto on komein mahdollinen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt